A2 iski jälleen. Räväkästi. Maahamuutosta ja turvallisuudesta. Otsakkeella ”Turvattomuusilta”. Oooh! Uuuh! Turvattomuus. Ilta. Ohjelmasta sen enempää, en katsonut sitä, mutta sitä edeltäneistä perusteluista, vakuutteluista ja aneluista.
Ohjelman toimittaja Markus Liimatainen uhriutui jo ennen lähetystä ja kertoi närkästyneenä kuinka häntä on kiusattu oikein olan takaa. Hän kysyi miksei ongelmista saisi keskustella. Hän todellakin väittää, että ohjelmassa, johon oli kutsuttu mm FDL:n johtaja, joka siis edustaa satakuntaa äärioikeistolaista kansalaista, olisi oiva tilaisuus ”keskustella” maahanmuutosta ja ”nostaa ongelmia esille”. Siis oikeasti? Polarisoimalla synnytetään hedelmällisin dialogi? Hän vakuuttaa, että ohjelman tekijöillä on ”aito halu tehdä tasapuolista, toisia kunnioittavaa ja laadukasta journalismia” ja korostaa, että ”on aivan mahtavaa työskennellä toimittajana mediatalossa, joka uskaltaa nostaa yhteiskunnan ongelmat esille ja keskustella niistä.” Siis toimittajilla on aito halu tehdä laadukasta journalismia ja YLE on aivan mahtava työpaikka, koska uskaltaa tehdä jotakin tällaista… Käsittämätöntä!? Eikö Liimatainen ymmärrä että jo hänen vakuutuksensa on osoitus siitä, että ollaan väärillä raiteilla? ”Mahtavaa olla töissä YLEllä! Upeata journalismia! Uskokaa nyt!” Kenelle hän asiaansa vakuuttaa?
Ymmärtääkö hän, että mitä ilmeisemmin hänen käsityksensä siitä, mitä on ”keskustelu”, ”tasapuolisuus”, ”journalismi”, ”ongelma” ja ”uskallus” eroaa aika tavalla monenkin sellaisen käsityksestä, jotka kieltäytyivät kunniasta. Ja uskoisi, että jopa monen heidän, jotka ottivat kutsusta vaarin. Vaatiessaan pidättäytymisestä vyön alle lyönneistä ja ylimielisyydestä, Liimatainen itse lankesi näihin loviin.
Seuraavaksi YLEn sivuilla vakuutettiin vakavastiotettavan organisaation (THL) auktoriteetilla, että ”huhujen tilalle haetaan tietoa”, ”ei huutoa, vaan faktoja”. Oikeusministeriön ylläpitämän ja tuottaman otakantaa.fi-verkkopalvelun tavoitteena oli ”tuottaa tietokiteitä eli joukkoistamalla tehtyjä tutkimustietoon pohjautuvia vastauksia”. (Tuohon lauseeseen ei väsy!) Vastauksia kysymyksiin. Huolimatta raflaavasta konsulttikielestä kiinnostuin. Eli oli jokin sivusto, johon oli kerätty tutkimustietoa ja tilastoja, joita ilmeisesti voisi selailla ennen ohjelman alkua ja sen aikana.
Klikkasin otakantaa.fi sivuston hanke 22 alasivulle. Ja mitä siellä on? Kysymyksiä, kuten ”Onko tavallisen kansalaisen turvallisuus vaarantunut maahanmuuton takia?”, ”Syyllistyvätkö tietyistä maista tulleet tietynlaisiin rikoksiin?” ja niin edelleen. MUTTA vastauksia ei ollut esillä tilastojen tai paljon uhotun tutkimustiedon pohjalta, ei, vaan kuka tahansa sai vastata kysymykseen ihan kuten millä tahansa keskustelufoorumilla tai sen sellaisella nettisivustolla. Kuka tahansa. Sai vastata mitä tahansa. Toki keskustelua moderoidaan, mutta silti, niin tehdään monella muullakin alustalla. Laitetaan vielä kerran, miten piti saada faktoja huutamisen sijaan, kun on niin hieno lause, powerpoint laatua.
”Tietokiteitä eli joukkoistamalla tehtyjä tutkimustietoon pohjautuvia vastauksia”
Mihin ihmeeseen on kadonnut journalismi? Tiedon levitys??? Jos YLE lähtee mukaan tällaiseen soopaan, mitä tapahtuu demokratian kehitykselle? Mihin ihmeeseen tarvitsemme ”tietokiteitä”, jos ne ovat sitä samaa kurakristallia, mitä sosiaalinen media on pullollaan, ehkä hieman kiilloteltuna? Ennen vanhaan, jos toimittaja halusi saada vastauksen kysymykseen ”Syyllistyvätkö tietyistä maista tulleet tietynlaisiin rikoksiin?” niin hän meni ja kaivoi esille tilastoja asiasta. Sitten tuli internet ja tilastot ja sen sellaiset klikkausten päähän.
Nyt (tyhjän)toimittaja jättää nämä vaiheet ja siirtyy suoraan ”joukkoistamalla tuotettuihin tietokiteisiin”, eli hän ilmeisesti siivilöi somesta pahimmat solvaukset ja uhkailut ja kutsuu jäljelle jääneitä kakkakikkareita ”vastauksiksi esiin nostettuihin ongelmiin”, jotka ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin faktaa tai tutkimustietoa – silkkaa psykologista “mummiälestä” tunnetilaa, mielipiteitä mielipiteiden päälle. Toimittajasta on tullut moderaattori, tyylituomari, kommenttien kiillottaja, joka kertoo vain sen, onko mielipide, perustui se sitten huhuihin tai faktoihin, kivasti kirjoitettu. Jos ei ole, nopeasti hän toimittaa siitä YLE-kelpoisen ”tietokiteen”. Vastauksiakaan, noita ihania ”tietokiteitä”, ei ole ”joukkoistamalla” löytynyt ensimmäistäkään opasneti.fi yhteenvetosivulle, ainoastaan sitä perusjournalismia, joka perustuu siihen, että joku oikea toimittaja ottaa asioista selvää.
Ainoa tutkimustieto, jonka voi nähdäkseni saada otakantaa.fi sivustosta on täysin poliittinen, eli se antaa poliitikoille ja puolueille tietoa erilaisista demografioista ja vaankieliryhmistä, ja auttaa siten muodostamaan mitä erilaisimpia kohdennettuja kampanjoita. Eniten, eli taloudellisesti se siis hyödyttänee viestintäalan ammattilaisia, ylevöitettyjä ajatusten mainosmiehiä, siis tuota uutta uljasta ammattikuntaa, joita kaikkein pyrkyrimäisimmistä toimittajista tuntuisi kuoriutuvan. Kyse on siis eräänlaisesta mielipidetiedustelusta, joka tehdään verorahoin hyödyttämään.., niin ketä tällainen hyödyttää? Toivottavasti asiaa tutkitaan oikeasti, eikä vain “joukkoistamalla tietokiteitä”.
YLE on lähtenyt jo jokin aika sitten kaltevalle pinnalle taistelemaan yksityisen sektorin medioita vastaan ja mukana, josta Kalle Kinnunen juuri mainiosti kirjoitti Journalistin sivuilla, mutta tämä A2 alkaa lähestyä jo ”klikkihuoraamista” vastenmielisimmillään. Nyt kun ovat karkottaneet maltillisetkin äänet keskustelusta vierasvalinnoillaan, niin mitähän jäi käteen? Vetävälle jää YLEensä pää.
Itse aion visusti välttää eilisiltaisen YLEn tarjoilemaa joukkoistaen kiteytyvää tyhmyyttä.
PS. Studiossa oli tietokiteitä joukkoistamassa kuulema myös Jone Nikula. Haha.
