Mitä tiedät oikeasti Venäjästä? Suomessa asuvan venäläisen ajatuksia
YLE järjesti paljon kohututun Venäjä-illan 16.4.2014, ja toki katsoin ohjelman alusta loppuun ja osallistuin keskusteluun Twitterissä. Ohjelma sai paljon kritiikkiä, joten en näe mitään syytä puhua siitä. Mistä haluaisin kuitenkin puhua, on Suomen ja Venäjän väliset suhteet, ja ehkä voisin tuoda esiin omia näkemyksiäkin.
Twitterissä oli mielenkiintoista nähdä paljon negatiivisia kommentteja, jotka yllättivät ainakin itseni, mutta käydään läpi muutamia ennakkoluuloja, joita monesti tuodaan esiin, kun puhutaan Venäjästä.
Sota on aina vaikea asia, ja en aio sitä sen kummemmin kommentoida. Mielestäni silloin maailma oli erilainen, ja parasta on antaa historian olla historiaa. Mielestäni se tarkoittaa, että muistetaan maan uhraukset ja kunnioitetaan veteraaneja mutta pidetään katse tulevaisuudessa.
Monet suomalaiset tuovat esiin sotakorvaukset, ja monessa se herättää todella negatiivisia tunteita. Venäläistaustaisena henkilönä ymmärrän, miksi monelle se on arka asiaa, mutta voin kertoa sen ainakin jonkinlaisesta positiivisesta vaikutuksesta nykypäivään.
Väitetään, että sotakorvausten pakon edessä Suomen teollisuus ja kauppasuhteet itään kehittyivät. Sotakorvausten myötä venäläiset tutustuivat suomalaiseen tuotantoon ja huomasivat sen korkean laadun ja kestävyyden. Tämä vaikutus näkyy edelleen Venäjällä. Tänäänkin hirsitaloja myydään sillä argumentilla, että ne on tehty suomalaisen teknologian mukaisesti. Made in Finland on arvokas brändi venäläisen silmissä. Lastenvaatteet, ruoka, renkaat ja monet muut tuotteet voidaan hinnoitella paremmin, jos kuluttaja tietää, että tuote on valmistettu Suomessa.
Venäläiset tappelivat Nokian kumisaappaista, ja vanhoja Nokian kumisaappaita voi ostaa nytkin venäläisestä huutokaupasta noin 300 eurolla. Markkinointi-ihminen minussa näkee tässä paljon mahdollisuuksia. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on korostaa tuotteen valmistusmaata markkinoinnissa ja ottamaa käyttöön yhteinen "Made in Finland"-merkki kaikkiin Suomessa tehtyihin tuotteisiin.
Siis en ole sanomassa, että sotakorvaukset olisivat oikeutettuja, enkä ole puolustamassa sotaa (minunkin vaarini menehtyi sodassa). Haluan vain osoittaa, että historia ei ole mustavalkoista vaan se on täynnä harmaan eri sävyjä.
Venäjällä ei ole ihmisoikeuksia, kun Pussy Riotkin joutui linnaan
Tämä on toinen kommentti, joka heitetään, kun Venäjä-aihenen keskustelu kuumenee. Otetaan taas askel taaksepäin ja mietitään hieman faktoja. Pussy Riot -musiikkiyhtye tekee jatkuvasti hyvin provosoivia asioita, joista varmaan kuuluisin oli Putin-aiheinen laulu kirkossa, jonka takia he joutuivat linnaan. Miten paljon me sitten tiedämme Pussy Riotista Suomessa?
Pussy Rioti -ryhmän kaksi jäsentä on tullut Voina-nimisestä (venäjäksi Sota) aktivistiryhmästä, joka vuodesta 2007 järjesti erilaisia protesteja ja mielenosoituksia. Muistellaanpa muutamaa heidän vuosien varrella järjestämäänsä mielenosoitusta:
Kansainvälisen työn päivänä, ensimmäinen toukokuuta, Voina yhdessä toisen mielenosoitusryhmän kanssa heitteli kissoja McDonaldsin tiskin yli osoittaakseen mieltä.
Päivää ennen presedentinvaaleja vuonna 2008 ryhmä harrasti ryhmäseksiä museossa (Huom! Artikkelissa on kuva tapahtuneesta). Ryhmässä oli raskaanaoleva nainen, ja tapahtuma sai negatiivista palautetta. Monien mielestä se oli hyvin mauton, ja valittu paikka oli suorastaan loukkaava.
Heinäkuussa 2008 ryhmään kuuluvat ihmiset varastivat ruokaa kaupasta poliisin ja papin vaatteissa. Tällä he halusivat osoittaa näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten "koskemattomuuden".
Joulukuussa 2008 he hitsasivat Oprichnik-nimisen ravintolan oven kiinni.
Toukokuussa 2009 he keskeyttivät oikeussalin istunnon ja yrittivät soittaa omaa biisiään "Kytät on paskiaisia, muista tämä". Ennen biisin soittoa he sanoivat, että heidän bändinsä nimi on "Dick in Ass". (En halua edes kääntää tätä suomeksi.)
Vuonna 2010 jäsenet järjestivät mielenosoituksen ruokakaupassa, ja se tallennettiin videolle (Video on todella mauton, joten sinua on varoitettu!). Mielenosoituksena naishenkilö otti pakastetun kanan (kaupassa oli muitakin ihmisiä ja pieniä lapsia) ja työnsi sen kokonaisuudessaan... (en halua sanoa lausetta loppuun). Sanotaanpa näin, että teko oli hyvin mauton ja varmasti silminnäkijöille hyvinkin loukkaava.
Joulukuussa 2011 Voina-ryhmä käytti itsetehtyjä polttopulloja ja tuhosi poliisiauton.
Pussy Riot perustettin vuonna 2011, ja kaksi sen jäsenistä kuului ennen Voina-ryhmään.
Kuvitellaan hetki, että vastaavanlaisia tekoja olisi tehty Suomessa. Mikä olisi lopputulos? Todennäköisesti ensin sakkoja ja sitten, jos teot jatkuisivat, niin jonkilainen rankempi tuomio. Kun Suomessa naistoimittajat kakkasivat tahallaan housuun bussissa, harva oli sitä mieltä, että tämäntyyppisiä tekoja on rohkaistava, ja vielä harvemmat olivat sitä mieltä, että se oli aito mielenosoitus.
Itse olen sitä mieltä, että Pussy Riotin olisi pitänyt saada kunnon sakot siitä, mitä he tekivät kirkossa, mutta uskon, että valtio tässä tapauksessa halusi näyttää, että näin ääriaktivisteja ei tulla sietämään. Kun otetaan huomioon heidän vanhat tekonsa, niin uskon, että mitta vain tuli täyteen. Samalla tavalla olen 100 % varma, ettei vastaavanlaista toimintaa siedettäisi Suomessakaan. Ainoa ero on, että Suomessa tuomiot olisivat erilaisia.
Miten sinä suhtautuisit tuohon "kanatemppuun" tai poliisiauton polttamiseen, jos olisit itse paikalla?
Homojen oikeuksien asema Venäjällä on monelle hälyttävä, mutta puretaan tämäkin asia palasiksi. Venäjä on todella suuri maa, ja sinne toki mahtuu todella paljon tyhmiä ihmisiä. Nämä ihmiset tekevät ikäviä asioita. Kuitenkin muistetaan, että Venäjällä asuu yli 143 miljoona ihmistä, ja kaikkien mielipiteiden muuttaminen on hidas prosessi.
Suomessakin yli 1400 ihmistä allekirjoittivat adressin, jolla he haluavat estää homoaiheiset postimerkit. Uskon, että homojen asema Venäjällä paranee itsestään ajan myötä, ja internetillä tulee olemaan iso rooli tässä. Venäläiset katsovat yhä enemmän länsimaalaisia TV-sarjoja ja elokuvia, joissa vähemmistöt tuodaan esiin hyvinkin positiivisessa valossa. Hyvänä esimerkkinä on Brokeback Mountain -elokuvan positiiviset arvostelut Venäjällä.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin hän on niin kauan kuin se ei vie samaa oikeutta pois toiselta ihmiseltä. Samoin uskon, että asiat paranevat Venäjällä tälläkin rintamalla, mutta historia opettaa meille, että Venäjä on hidas muuttumaan. Seuraavan kerran, kun olet Venäjällä, kysy kadulla nuorilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat vähemmistöistä. Näistä nuorista tulee poliitikkoja aikanaan...
Venäläiset omistavat kohta koko Suomen
Venäjä-illassa oli paljon puhetta siitä, että saisivatko venäläiset ostaa maata Suomesta vai eivät. Suna Kymäläisen mielestä pitäisi venäläisten maanomistusta tulisi rajoittaa. Tässä on vähän tilastoja aiheesta (Huom. PDF-tiedosto).
Mielestäni asia on hyvin yksinkertainen. Suomen on asetettava oman maan kansalaiset etusijalle aina, mutta annettava kuitenkin yksityishenkilöille ja yrityksille oikeus myydä omaisuuttaan vapaasti kenelle tahansa niin kauan kuin se ei riko Suomen lakia. Jos taas halutaan tehdä poliittinen päätös ja rajoittaa ulkomaalaisten maanomistusta Suomessa, rajoituksen ei tulisi kohdistua pelkästään venäläisiin. Tähän on monenlaisia keinoja, kuten tonttien vuokraus eikä osto jne.
Onko se sitten huono asia, että hyvin käyttäytyvät venäläiset, joilla on varaa, haluavat ostaa mökin Suomesta? Onko se huono, että Suomen maine venäläisten keskuudessa on niin hyvä, että he haluavat itselleen osan siitä? Jos kuitenkin päätetään, etteivät venäläiset saa ostaa maata Suomesta, miltä se näyttäisi venäläisten silmissä ja miten se vaikuttaisi Suomen imagoon, jos rajoitukset koskisivat ainoastaan heitä?
"Putin on primitiivinen ali-ihminen, joka pitäisi tuhota"
Näillä sanoilla kadulla oleva henkilö kuvaili Venäjän presidenttiä Venäjä-ilta-ohjelman alussa. Kansa valitsee itselleen edustajat, ja mielestäni olimme me mitä tahansa mieltä Putinista, niin hänen yli 70 prosentin kannatuksensa on hurja (Obaman kannatus taas on laskenut rajusti). Tässä voidaan vedota siihen, että se on tilastojen käpistelyä, mutta ne, jotka käyvät Venäjällä usein, voivat todistaa, että ruohonjuuritasolla ihmiset aidosti kannattavat Putinia.
Ymmärtääkseen Venäjää ja venäläistä politiikkaa tulisi olla venäläinen. En väitä, että ymmärrän jotakin itse vaikka suurimman osan elämästäni vietinkin venäjällä. Suomessa olen asunut vuodesta 1997 (synnyin vuonna 1984). Kuitenkin tiedän, että venäläiset kunnioittavat vahvoja persoonia, ja jos Putin ei ole vanha persoona, niin en tiedä, kuka sitten. Forbes-lehti jopa nimesi Putinin maailman voimakkaimmaksi ihmiseksi.
On täysin ymmärrettävää, että venäläiset ovat ylpeitä presidentistään, kun kerran hän on palauttanut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen menetetyn suurvaltastatuksen.
Venäjä on täynnä korruptiota, ja sieltä voit saada rahalla mitä vain!
Neuvostoliiton aikana jo esiintyi korruptiota monella tasolla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luku oli aika hurja ja korruptio oli huipussaan. Tilanne on nyt hyvin erilainen ja paljon parempi, mutta tehtävää on vielä todella paljon. Korruptio ei ole mikään salaisuus Venäjällä, ja se tulee vähenemään globalisaation myötä. Venäläiset yritykset kansainvälistyvät, ja ulkomaalaiset yritykset puolestaan tuovat pääomaa ja luovat työpaikkoja Venäjälle. Liike-elämä tulee olemaan vahva voima, joka luo yhteisiä käytäntöjä sujuvaa kaupankäyntiä varten.
Venäjän on päästävä eroon korruptiosta, jos se haluaa kansantaloutensa kasvavan. Kuten aiemmin jo mainitsin, Venäjällä asiat vievät aikaa, ja tämän takia tämäkin prosessi tulee viemään reilusti aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt monia suomalaisia yrityksiä menestymästä Venäjällä.
Minulla ei ole tarpeeksi poliittista näkemystä tällä hetkellä (ja kenellä sitä oikeasti on?) sanoakseni, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, mutta yksi asia on ihan selvä – se ei tule vaikuttamaan positiivisesti suhteisiimme Venäjään, jotka ovat erittäin hyvät tällä hetkellä. Putin on ilmaissut omassa adressissaan kansalle 17.4.2014, että venäläisten toimet Krimillä ovat ainakin osittain vastatoimia Naton laajentumiselle.
Ajatellaan kuitenkin järkevästi asiaa. Jos Venäjä aidosti hyökkäisi Suomeen (mitä pidän erittäin epätodennäköisenä), Suomen kyky puolustautua suurvaltaa vastaan on erittäin huono. Suomen armejan tärkein tehtävä olisi pelata aikaa, jotta kansainväliset joukot ehtisivät saapua. Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, voidaan olettaa, että Pohjoismaat ainakin olisivat halukkaita auttamaan meitä. Voidaan myös spekuloida, että tällaisessä tilanteessa muutkin EU-maat olisivat valmiita puolustamaan toista EU-maata.
Nämä ovat kuitenkin vaikeita asioita, ja uskon, että ainakin Pohjoismaiden kanssa Suomella tulisi olemaan puolustussuunitelma ja maanpuolustusyhteistyö.
Viisumivapaudesta on vain harmia meille!
Venäläisten turistien määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Nykytilanne ja heikko rupla vaikuttaa kasvuun, mutta uskon Venäjän taloustilanteen palauduttua lukujen jatkavan nousuaan. Se on todella hyvä ja luo varmasti uusia työpaikkoja Suomeen. Itse taas toivoisin, että venäläiset tekisivät enemmän oikeaa bisnestä Suomessa. Turistien lisäksi olisi toivottavaa, että venäläiset saataisiin haluamaan perustaa yrityksiä Suomeen ja viedä suomalaisia yrityksiä Venäjälle. Tätä varten meillä pitäisi olla venäjän kielen osaamista sekä liike-elämälle sopiva yhteistyöilmapiiri.
Viisumivapauden ansiosta meillä olisi mahdollisuus kasvattaa matkailualan sekä kaupan alan sektoria, mutta ennen kaikkea uskon, että se luo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia liike-elämälle Suomessa. Viisumivapaus ei poistaisi tullin ja rajavartijoiden merkitystä. Ne varmistaisivat, että Suomeen tulevat venäläiset ovat maamme lakia kunnioittavia ihmisiä. Nykyteknologia mahdollistaa mielenkiintoisia asioita rajojen tehokkaaseen valvomiseen. Mainittakoon esimerkiksi sormenjäljen ottaminen rajalla (kuten USA:ssa jo tehdään) ja rekisterikilven tunnistaminen.
Se, että haluavatko suomalaiset nähdä enemmän venäläisiä Suomen kaduilla, työpaikoilla, kaupoissa ja kouluissa; se on asia erikseen.
Lopultakin päästiin paljon kohuttuun aiheeseen – Ukrainaan. Ensin vähän historiaa ja tilastoja, niin ymmärretään paremmin taustatekijöitä.
Venäläiset on toiseksi suurin Ukrainassa asuva etninen vähemmistö. Heitä on yli 17 prosenttia Ukrainassa asuvasta kansasta, ja esimerkiksi Sevastopolissa venäläisiä on yli 70%. Tämän takia ukrainalaisia on aina pidetty hyvin läheisenä veljeskansana. Kuitenkin Ukraina on kärsinyt merkittävästi, ja tunnetuimpia historiallisia hetkiä on Golodomor, jonka takia noin 3–14 miljoonaa (arviot heittävät aika paljon) ukrainalaista kuoli nälkään. Monien ukrainalaisten mielestä Neuvostoliitto yritti tahallaan tukehduttaa ukrainalaista kansaa (ei ole faktoja tätä väitettä tukemaan).
Venäläisten syrjintää Ukrainassa esiintyy ihan varmasti (tästä on lähipiirissäni henkilökohtaisia kokemuksia), ja yhtä lailla Venäjällä ukrainalaisiin toiset suhtautuvat ei niin positiivisesti. Kuitenkin jokaisella venäläisellä on suvussaan varmasti ukrainalaista verta – ainakin minulla on, sillä äitini syntyi Ukrainassa vuonna 1946.
Mietitään hetki, miten Suomi suhtautuisi, jos suomalaisiin kohdistuisi todella voimakasta syrjintä Ruotsissa? Suomalaisia Ruotsissa on noin 4,5 % . Miltä suomalaisista tuntuisi, jos heitä vainottaisiin? Juuri näihin tunteisiin vetosi Venäjän hallitus. En pidä oikeutettuna sitä, mitä Venäjä teki Krimillä, mutta on hyvä ymmärtää, miksi toimet saivat niin paljon kannatusta Venäjällä.
Se, kuka tässä on oikeassa, ja tapahtuiko niitä kamalia asioita, mistä venäläinen media on uutisoinut – siihen en halua ottaa kantaa, koska se vain synnyttää tunteita, ja silloin, kun politiikassa tunteet johtavat keskustelua, se harvoin johtaa mihinkään hyvään. Se, kuka tässä uutisoi oikein, menetti jo merkityksensä. Sillä ei ole enää väliä, sillä Krim on mennyttä. Krim on ollut osa Venäjää ja on taas, halusimme tai emme. Länsimailla ei ole riittävän voimakkaita keinoja pakottamaan Venäjä luovuttamaan Krimin, ja jos olisi, ne olisi käytetty jo ajat sitten.
Uskon vahvasti, että tilanne alkaa nyt rauhoittua, sillä Venäjä sai mitä halusi, ja Ukraina on taas aloittamassa hyvin hidasta ja kivuliasta nousua jaloilleen.
Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun. Lopuksi haluan sanoa, että vaikka tilanne oli mikä tahansa, me emme voi muuttaa sitä faktaa, että Venäjä on meidän naapurimme. Emmekä kovin helposti voi muuttaa sitäkään, että venäläiset ovat Suomessa kasvava vähemmistö. Se, mitä me voimme muuttaa, on meidän suhtautumisemme venäläisiin. Kutsu lähipiiristäsi Suomessa asuva venäläinen kylään ja tulet huomaamaan, että he kunnioittavat Suomea todella paljon ja ovat hyvin kiitollisia siitä, mitä Suomi on heille antanut. Politiikassa taas meidän on säilytettävä Suomen itsenäisyys, mietittävä omia kansalaisiamme ensin ja kohdeltava Venäjää samalla tavalla kuin me haluamme sen kohtelevan meitä.
Mielestäni jos Venäjä-ilta-TV-ohjelmassa esiintyvä sotaveteraanikin sanoi, että hän kannattaa hyviä naapurisuhteita Venäjän kanssa ja näkee sen isot markkinat mahdollisuutena, niin mitä järkeviä vasta-argumentteja meillä voi olla?
Mitä mieltä olet? Kerro kommenteissa!
