#ravinto

[wally-b-feed]

Anthony Fineran (B 1981), Yutu Ravinto, 2023

[t-specialist-blog]

Ravinto- ja liikuntaluentoa Naantalissa.

[viidakkomies]

Aitouden merkitys

Tsekkaa, mitä Antti Heikkilä sanoo oliiviöljystä, 14 minuutin kohdalla:

Omani on FitnessFirstilta; joskus käyn suodattamatonta Superioria myös Keittiöelämä-liikkeestä, jo ihan vaihtelun vuoksi. Emile Noelia olen kuullut kehuttavan, Ruohonjuuren valikoimassa.

Siellä, missä laatu merkitsee erityisen paljon, suosin erityisen mieluusti pientilatuotantoa, eli tuotteita joita ei kovin monista ketjuista saa samanlaisena - mikä automaattisesti tarkoittaisi jonkinlaista koneellistettua tehotuotantoa - vaan mieluiten pieniä eriä asialle omistautuneista pikkuliikkeistä. Ihan kuin jos haluan erityisen hyvää lounasta, päädyn itsenäisesti toimivaan pikkubistroon, mutta toki isompikin itsenäinen ravintola toimii kun siellä tehdään asioita oikein - vaikkei parasta pientilaraaka-ainetta olisikaan vielä mahdollista haalia niin isoja eriä, ja siksi kokoluokan eli myyntivolyymin takia usein joudutaan vielä jossain määrin turvautumaan teollisempiin ratkaisuihin. Sitten taas mitä isompi ravintolaketju, sitä korkeampi kate ja hinta suhteessa raaka-aineen laatuun, teollisempi tehotuotettu raaka-aine jota “pitää saada” ympäri vuoden yhtä vähämakuisena, satokaudesta riippumatta, jotta aidon maun puutetta voidaan “ruoanlaitossa” paikkailla joka kerta täysin ennustettavasti samanlaisilla “apu”aineilla - sekä streamlainatummat prosessit myös keittiössä, mikä tarkoittaa lopulta lähinnä valmissafkan lämmittämistä, ihan kuin laitoskouluissa mutta viisin- tai jopa kymmenkertaiseen hintaan. :) Sinänsä paikka voi olla iso ja miellyttävä, koska katteilla saa ja poliittisilla suhteilla pääsee, joten en heittaa, mutta tiedän mistä saan hyvää (ja mistä en) silloin kun kaverin kroppa kaipaa ravintoa. Vaikka koneteollistuneisuus takaa tasalaatuisuuden tai ainakin pyrkii siihen, sellainen insinöörimäinen väkisinvakiointi on usein aidon laadun vastakohta. Luonto toimii elävästi, ja parasta laatua saa luontoa kuunnellen ja kiinnostuneesti kunnioittaen - ja vastaavasti väkisinhallitsemalla tai hehtaaripelloksi pakottamalla jää käteen lähinnä jotain minkä saa sitten taas kyllästää myrkkyhomeita rääkkäämällä tuotetuilla “puhtailla” lisäaineilla jotta sen saisi huijattua suusta alas - päivästä ja vuodenajasta toiseen SamanLaisena ;)

Oliiviöljy voi olla todellinen lääkepakkaus, kunhan se on maukas, suodattamaton, mielellään superior-category, mielellään tummassa lasipullossa. Ja parhaassa tapauksessa heirloom-lajikkeista eli vanhoista voimakkaista perinneoliiveista, erinäisistä ei-niin tutulle kuulostavista maatiaisista, jotka eivät tehotuotantoon ole taipuneet, mutta sisältävät makua ja ravintoa sitäkin vahvemmin ja vivahteikkaimmin - ja kyllä, juuri ne vivahteet ovat ne, jotka määräävät mikä tautigeeni on päällä ja mikä pois, tai mitkä huippuvointigeenit pääsevät kehossa aktivoitumaan. Ihan kuin viineissäkin parhaat on tehty niin vanhoista ja ravinteikkaista rypäleistä, ettei sellaisia alkuperäislajikkeita edes mainita mainstream-viinioppaissa. Ja vasta silloin voidaan puhua viinin hyvinvointivaikutuksista; perus sulfiittikoneviinistä en voi koskaan sanoa olon tuntuneen paremmalle seuraavana päivänä.

Oliiviöljyjen hieman edullisemmassa ja suurieräisemmässä kokoluokassa vahvaksi olen kokenut myös Clearspringin Tunisialaisen, ja kai se perus Knossoskin jotain sisältää, ainakin ihan fiksun oloista asiaa jakavat nettisivuillaan. Kuten kaikessa ravinnossa, myös oliiviöljyssä voimakas aito väri, ja voimakas aito maku, on lääkinnällisyyden mittari, elinvoimaisuuden indikaattori ja ravinnetiheyden takuuvarma markkeri - sekä lähes varma merkki myöskin edullisista epigenettiikka-efekteistä. Siis aito väri ja maku; sellainen joka ei taatusti tule huijaus-aineista, eli purkkiin merkatuista tai salaisistakaan lisäaineista. Vivahteet on juuri se, jota tieteellinen metodi ei juuri koskaan tutki, koska sillä pienemmällä eli paremmalla oliivitarhurilla harvoin löytyy kymmentä miljoonaa tutkimusrahoitukseen (saatikka volyymeja “oikeista tuloksista” hyötymiseen), ja toisaalta “tieteellinen” metodi haluaa vakioida kaiken yhtä elottomaksi hehtaaripelloksi kuin samoihin aikoihin valtaannoussut teollisuus-uskokin. “Tiede” suosii samaa maailmankuvaa edustavaa teollisuutta, ja teollisuus rahoittaa tiedettä.

No hate whatsoever; perjantai-iltana käytiin kaverin kanssa kokeilemassa S-ketjun erityisen viihtyisää ruokalaa huippusijainnilla - koska saatiin 2 pääruokaa yhden hinnalla. Kaikki viestintä ja markkinointimateriaali viittasi hassusti aitouteen ja itsetekemiseen, kun “itse tehdyssä” majoneesissakin oli pohjana ihan vaan teollinen majoneesi, johon oli lisätty hieman jotain aitoa puolukkaa :) Aito peruna oli karmeinta kumiperunaa alumiinifoliossa (tietenkin), ja joka ikinen raaka-aine tuli kaikkien mahdollisten välikäsien kautta kaikkein teollisimmasta tuotannosta, eli jokaikinen raaka-aine edusti todellisuudessa kaikkein huonointa laatuluokkaa, mitä nyt Suomessa yleensä saa myydä. Mainostoimisto oli kuitenkin saanut taas noin muutaman kymppitonnin muutamasta huvittavasta emävalheesta ja kansaanmenevästä pintakiillotuksesta.

Makua oli vähiten mitä missään ravintolakokemuksessa ehkä vuosikausiin, mutta kokemus oli silti hauska, ja jäin jatkamaan läppärihommia vielä kaverin jatkettua nukkumaan. We really enjoyed it! Ja ignorantteja “ammattilaisia” oli kiva kiusata.

Sunnuntaina illalla kun luomujogurttiannoksellaan houkutteleva Kaffila meni kiinni (ja lopulta heitti yli-innokkaan läppärityöläisen kadulle), jatkoin Public Corneriin, ja löysin sieltä yllättävän herkullisen tapas-lautasen, noin viidellä eurolla. Maksoin mieleluusti hetkestä ja kokemuksesta, ja maisemanvaihdon tuomasta kiinnostavuusbuustista pitkään tekstihinkkaushommaan, joka olisi muuten saattanut alkaa tuntumaan jo hieman puuduttavalle. Myös kokemuksissa voi suosia freshiä ja kiinnostavaa, kuten viinissä tai oliiviöljyssä. I love this world.

[viidakkomies]

Superfood uutisia

Nykyään kiinnostaa superfood-ala kaikkein eniten - sanan laajassa merkityksessä. Siis ikäänkuin “ruoka teknologiana” - sellaisena joka oikeasti palvelee ihmistä, elämää, vapautta. Niin työtä, ystävyyttä kuin treeniä tai mitä tahansa harrastuksiakin.

Moni safkahan ei palvele, vaan joko suoraan tai viimeistään salakavalasti syö pois elämästä. Joko se pikaruoka on liian huonoa - tai sitten se hyvä ruoka on liian hankalaa, hidasta tai hintavaa. Tietenkin “ilmainen” villiruokailu on erinomaista, mutta entä jos haluaa asua siellä missä muutkin, harrastaa pallopelejä, tehdä tietotyötä ja sopia tapaamisia ydinkeskustan sosiaalisimmille paikoille, ei siinä jokavälissä metsäänkään kerkiä. Enkä ole enää siinä vaiheessa, missä haluaisin erottua eväilläni; haluan keskittyä ihmisiin ja tuloksiin; suhteisiin ja verkostoihin; yhdessä vaikuttamiseen eikä erilaisuuden korostamiseen.

Pitkään olin sitä mieltä, että hyvää tulee vain pienestä: luonnosta, puutarhasta, pienviljelijältä, kapinallisilta pientuottajilta. Nykyään kiehtoo erityisesti se mahdollisuus, että sittenkin, ehkä ekaa kertaa ikinä, voi olla jo aika hyvää ja silti isoa; aitoa ja silti aika kookastakin logistiikkaa. Että ihan oikeista organisaatioistakin, kaiken legalismibyrokratian keskeltäkin, tulee nykyään toisinaan jopa yhä parempaa. Kaikki ravintolaketjut ovat edelleen täyttä kuraa, mutta esim. moni superfood-merkki on onnistunut kasvattamaan eräkokoa myös jopa ilman laadun alentumista.

Kätevien huippueväiden lisäksi kiehtoo kovasti laadukas lounasruoka - joka toistaiseksi löytyy yksittäisistä mestaripaikoista, tunnettujen ketjujen ulkopuolelta - sekä omakin kokkailu niiltä osin mitä upeimmatkaan ravintolat eivät vielä riittävissä määrin tarjoa: sisäelimet, parhaanlaatuiset kananmunat, puoliraa’at laatulihamarinadit, jossain määrin erinäiset luuliemetkin; miksei jopa ternimaitoherkut, kun todellisista voimasafkoista puhutaan.

Näen tässä upean potentiaalin tehdä maailmasta ja elämästä yksinkertaisesti huikeaa. Parasta, maukasta, laadukasta, aitoa safkaa niin ulkona, eväänä kuin vaikka seminaarissakin, jopa urheiluhallin proteiinihyllyllä - helposti ja lopulta jopa varsin edullisesti, etenkin ajansäästöt huomioiden. Jatketaan kehittämistä, ja innostavimpien esimerkkien esiintuomista.

[onpopliikkua]

#SuomiMies -35kg #ravinto #liikunta #Eikka kylillä

[maastojuoksu]

Raudansaannista

Ainahan tuo hemppari on ollut meikäläisellä matala, ja elämän varrella on täytynyt joitakin kertoja ottaa rautakuureja. Nyt näyttää siltä, että oltaisiin taas anemiatasolla. Viime viikon sairaalareissulla otettu mitta (107) ei välttämättä pidä paikkaansa (sanoi tuttu lääkäri), sillä kipukohtauksen aikana ei saada luotettavia lukemia. Käyn tarkistuttamaan arvot, mutta sitä ennen olen tietenkin ennättänyt tehdä netissä tutkimustyötä raudanpuutteesta.

En ole todellakaan mikään huippu-urheilija, mutta kestävyysharjoittelua on nyt tullut n. 7-8 h viikossa plus työmatkaliikuntaa melkein 4 h viikossa. Tympeimpiä ilmeisesti raudan puutteeseen liittyviä oireitani ovat pahoinvointi anaerobisen tilan aikana (minkä takia en voi tehdä rankkoja circuit-harjoituksia tai hiihtää kovin mäkisessä maastossa) sekä levottomat jalat yöaikaan. Kaiken lisäksi on lannistavaa, mikäli runsaskaan harjoittelu ei kanna hedelmää suorituskyvyn laskun vuoksi. Toisaalta se auttaa ymmärtämään, miksi en tunnu pääsevän tavoitteisiini.

En syö lihaa, joten raudan saanti on niukkaa. Lihansyönti ei ole vaihtoehto liki 20 vuoden kasvisdieetin jälkeen, mutta kala ja kanamuna kuuluvat ruokavalioon lähes joka päivä soijatuotteiden ohella. Jos rautalääkitys on pakko aloittaa, niin toivon sen olevan mahdollisimman lyhyt. Pakki menee aina sekaisin siitä, ja nyt noita ongelmia riittää muutenkin. Miten voin varmistaa raudan saannin ruokailutottumuksilla?  

Hyvä artikkeli urheilijan rautataseesta

Näin voi edistää raudan imeytymistä

1.    Älä juo kahvia ja teetä ruokailun yhteydessä (tahi viiniä). 2.    Kalsium estää raudan imeytymistä. Maitotuotteet kannattaa nauttia eri aterialla kuin se ruoka, josta toivoo saavansa rautaa. Ihan pieni kalsiummäärä ei vaikuta raudan imeytymiseen (alle 50 mg). Kalsiumia on paljon myös mm. tofussa, parsakaalissa ja manteleissa (x). 3.    C-vitamiini edistää raudan imeytimistä, eli nauti hedelmiä, kasviksia ja marjoja joka aterialla. 4.    Rauta imeytyy parhaiten lihasta ja kalasta ja niiden syöminen edesauttaa myös ei-hemiraudan imeytymistä. 5.    Kasvisyöjä saa rautaa syömällä monipuolisesti papuja, linssejä, herneitä ja täysjyväviljatuotteita yhdessä C-vitamiinia sisältävien ruoka-aineiden kanssa. 6.    Raudanpuutoksessa, voi käyttää kuurinuomaisesti rautalisää. Rautaa voi ottaa myös silloin tällöin esimerkiksi 1–2 kertaa viikossa tai pienempiä määriä 10–20 mg/vuorokaudessa.

7.Älä syö liioiteltuja määriä pähkinöitä, siemeniä, kuitumuroja  ja leseitä.

8. Kaakao estää raudan imeytymistä teen ja kahvin tavoin (tosin siinä itsessäänkin on rautaa).

9. Kananmunan keltuaisessa on paljon rautaa, mutta toisaalta munassa on proteiiniyhdistettä (phosvitin), joka estää osaa raudasta imeytymästä (x).

10. Älä käytä liikahappoisuuteen ja närästykseen tarkoitettuja lääkkeitä aterioiden yhteydessä.

11. Älä käytä toistuvasti ja pitkäkestoisesti tulehduskipulääkkeitä.

12. Anemian taustalla voi olla useita eri syitä, jotka täytyy selvittää. Lääkäriltä tulisi siis pyytää lähetteet tarvittaviin kokeisiin. Rautakuuria ei kannata aloittaa omatoimisesti, mutta ruokavaliotaan voi omin luvin petrata yllä mainituilla periaatteilla.

Lähteet: Satu Jyväkorpi/Huippukuntoon.fi sport.fi , hyvä terveys , time to run

Ruoka-aineiden rautapitoisuudet on helppo tarkistaa  THL:n ylläpitämältä sivustolta (fineli.fi).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että moni runsaimmin rautaa sisältävä tuote sisältää paljon myös kalsiumia. Tämä pätee erityisesti täydennettyihin elintarvikkeisiin, kuten tiettyihin muroihin, myslipatukoihin ja ateriankorvikepatukoihin. Ei siis oikotietä onneen!

[viidakkomies]

Miksi blogi?

Törmäsin bussissa sattumalta Four Sigman Teroon. Tero kehotti googlettamaan "terveysruoka". Tajusin pointin: ravinnosta keskustellaan, ravinnon laadusta voisi keskustella enemmän.

Kauppahallissa perheellinen nainen oli tekemässä ihan hölmöä ostosta. Puutuin peliin, ja sain paljon kiitosta, itsestäänselvän asian mainitsemisesta - pointin, jota et kovin helposti löytäisi googlesta, ravintokirjoista, teorioista, tutkimuksista, virallisista suosituksista tai edes vähemmän virallisista.

Mitä huomioni koski? Kyseessä oli se, mitä minulta aina eniten lopulta kysytään, ja mikä lopulta ratkaisee: minkä tuotteen minä nyt sitten ostan.

Asiakkaissani törmään jatkuvasti samaan. Voi olla, että on löydetty jo varsin hyvääkin tietoa - mutta sitten ostettu teolliset massamainostason tuotteet. Eli ne, jotka on helpoin löytää, niin mainoksista, medioista kuin näkyvimmiltä hyllyiltäkin. Koen sen aikamoisena tragediana, että hyvän sanoman levittäjät saavat kymmenettuhannet hyvää tarkoittavat ihmiset innostumaan hyvästä asiasta - josta he löytävät huonon version, ja sitten ihmettelevät "missä ne vaikutukset". Eikä kukaan kerro totuutta, koska kaikki tieto on enemmän tai vähemmän taloudellisten, sosiaalisten, kaupallisten tai virallisten sidonnaisuuksien värittämää. Suomessa kaikilla on tapana puhua kauniisti tai ainakin varman päälle. 

Joskus tuntuu, kuin minua pidettäisiin tietyissä piireissä jonkinlaisena kävelevänä ihmeenä. Itse pidän paljon suurempina ihmeinä kaikkia niitä joiden kehot (ja makunystyrät) kestävät tehotuotettua massateollisuutta päivästä toiseen.

Mitä tarkoittaa ravinnon laatu? Samaahan se tarkoittaa kuin kaikessa muussakin. Laatu ei koskaan ole sitä mitä mainostetaan massoille. Miksi? Koska voidaksesi mainostaa jotain massoille, sitä on kyettävä massatuottamaan. Ja vaikka mainostajat ovat saaneet monet pitämään hesburgeria "parhaana ruokana", yhä useampi jo ymmärtää ettei millään alalla geneerinen massatuote edusta koskaan parasta laatua. Mutta mistä sitten voi löytää hyvää laatua? Se on kysymys, jota olen henkini pitimiksi saanut pohtia jo kymmenen vuotta. Kysymys ei ole teoreettinen, se on käytännöllinen. Laatu löytyy yleensä sieltä, missä laadusta todella välitetään. Missä sitä arvostetaan, ja siitä ollaan kiinnostuneita. Minun selviytymisstrategiani, sen jälkeen kun lääkärit eivät toivoa enää antaneet, on ollut löytää lautasmallia parempaa laatua keinolla millä hyvänsä, vaikka maailman ääristä.

Teen sitä edelleen. Päivittäin etsin ja shoppailen parasta laatua kuhunkin tarpeeseen ja tilanteeseen. Itselle, perheelle, asiakkaille. On hyvin palkitsevaa viedä rahaa, kiitosta ja kannustusta niille joiden toivonkin saavan lisää liiketilaa ja mahdollisuudet tarjota entistäkin parempaa. Aloitin tämän blogin, kun äsken tajusin miten moni haluaisi tarjota parempaa kunhan kysyntää olisi - ja miten moni haluaisi myös ostaa sitä parempaa jos tietäisi mistä sitä saa! Ja miten harvalla on aikaa tutkia sitä mihin minä olen ikään kuin kohtalon oikusta "joutunut" perehtymään vuodesta toiseen.

Pikkuveli kertoi, miten helppoa ja nopeaa Tumblrin kautta on nykyään jakaa päivän parhaita paloja, joten nyt pääsen tekemään sitä mitä eniten rakastan: tarjoamaan sinulle sitä kaikkein olennaisinta käytännön täsmätietoa jota on kaikkein vaikein löytää, ja samalla parhaiden tuotteiden ja palveluiden tarjoajille (jotka ovat muuten ihan älyttömän huippuja tyyppejä) parhaita mahdollisia asiakkaita.

Vielä tulee mieleen yksi tarina. Erään perheen äiti on myös omistautunut parhaiden raaka-aineiden hankinnalle - ja on siinä ihan älyttömän taitava. Kuitenkin kaikessa virallisessa tiedonjaossaan myös hän haluaa sanoa vain "suola", kertomatta mikä merkitys suolan laadulla on, tai mitä suolaa hän käyttää ja mistä hän sen ostaa. Suomessa moni pelkää puhua suoraan. On helpompi puhua asioista yleisesti. On turvallisempaa sanoa "minä ostan jauhelihaa", kuin sanoa "ostan itseasiassa hevosen jauhelihaa kauppahallista, enkä koskisi pitkällä tikullakaan markettilihaan". Ikävä kyllä ravintokeskustelusta 99 prosenttia edelleen Suomessa käydään geneerisellä tasolla, kategorioiden tasolla. Kategorioiden sisäinen laatuskaala on kuin sitä ei olisi olemassakaan. Syy, miksi minä olen edelleen hengissä, vastoin kaikkia ennusteita, ei liity siihen "mitä syön", vaan "mitä laatua syön ja mistä sen hankin". Syy, miksi voin paremmin kuin minun pitäisi olla mahdollista voida, ei liity siihen olenko vegaani vai lihansyöjä, syönkö fodmap-hiilareita vai paleovihanneksia. Syy liittyy siihen, mikä jää melkein kaikessa keskustelussa melkein kokonaan huomiotta: syön tuoretta, maukasta, värikästä, ja juuri sitä mitä minun tekee mieli ja mistä minä tykkään.

Tervetuloa mukaan makumatkalle. Aina kun vien asiakkaita kauppakierroksille, pyydänkin asiakkaita viemään minut heidän kauppakierrokselleen. Ei minulla ole sinulle mitään ohjelmaa kuinka sinun tulisi syödä. Se, miten sinä tällä hetkellä syöt, on parasta juuri sinulle - miksi muuten olisit päätynyt siihen? Sinulla on omat tapasi ja mieltymyksesi, jotka palvelevat sinun arkeasi ja taipumuksiasi, paljon paremmin kuin minun tyylini tai uskomukseni. Se, missä voin auttaa sinua, on... no, otetaan esimerkki: tykkäät salamista. Kirjoita tämän blogin hakukenttään "salami", niin kohta tykkäät siitä vielä enemmän! Tai jos sinulla on tapana syödä vaikkapa salaattia, seuraa minua kylän tuoreimmille salaattiapajille.

Tarjonnasta päätellen yhä useampi kyllä jo tajuaa, mikä ravinnossa on olennaista. Yhä useampi on selvästi jo jättänyt kategorioiden tai termien tasolla käytävän ravintokeskustelun omaan arvoonsa, ja alkanut suosia yksinkertaisesti hyvää ruokaa. Tällä palvelulla haluan omalta osaltani vauhdittaa kehitystä juuri siihen suuntaan mikä on hyväksi sinulle, minulle, asiakkaalle, kauppiaalle, pienyrittäjälle, tuottajalle, kasvattajalle, luonnolle ja koko yhteiskunnalle. Ainoastaan aikansa elänyt, totaalisen innoton, valtavilla yritystukiaisilla tekohengitetty suurteollisuus, ja heitä lähellä olevat tahot kuten koko poliittinen byrokratiakoneisto, hyötyvät harhaanjohtamisesta. Ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan etu on helppo ja herkullinen hyvinvointi. Lähdetään tekemään hyviä ostoksia, palkitsemaan erinomaista työtä, ja samalla koko omaakin perhettä ja ystäväpiiriä.

[maastojuoksu]

Muistutus itselle: pois sieltä tumblerista! Heti lipsutaan nukkumaanmenoajasta!

Kiitosta: oli erittäin hyvä idea ottaa evästä iltapäivän koulutukseen (mehua ja myslipatukka) ja syödä täysjyväpainotteinen tukeva lounas (linssiohrattoa, kalapihvejä, kaksi ruisleipäpalaa). Energiaa riitti pitkälle iltapäivään kuntorasteille asti. Joskus minun on vaikea uskoa, että tällainen ruokamäärä riittää kuntoiluun ja yleensä syön liikaa “varmuuden varalta”. Joskus syön liian vähän, että näyttäisin hyvältä trikoissa  ;) Tänään ainakin söin järkevästi.