Jostain pienestä se taas lähti, olisikohan ollut joku tv-ohjelma tai netissä nähty kuva.
Vaellamme jonkin verran ja viihdymme luonnossa, mutta talvella matkan taittamisessa ja metsässä selvitymisessä on suurempi haaste, koska on huomioitava niin paljon enemmän asioita. Jo pelkkä veden saanti on haastavaa, sillä pulloihin sitä on turha liikaa pakata, koska se jäätyy jo noin tunnissa ja on umpijäässä parissa. Löysin eräästä kaupasta kiinanlyhtyjä ja se oli varmaan viimeinen silaus joka löi suunnitelmat lukkoon.
"Kuules, lähdettäiskö ahkiohiihtovaeltamaan ensi viikonloppuna?" Vastaus oli kyllä selvä kysymättäkin. Lähdetään vaan, kiva!
Koska en itse ollut eräsuksia ennen jalkaan laittanut, emmekä omistaneet ahkiota, alkoi välineiden haaliminen. No, saimme sukset, ahkion ja isosompaiset sauvat. Pakkasimme ahkioon paljon lämmintä vaatetta, paksut makuupussit ja riittävästi ruokaa, sekä litteän ruskeaan käärepaperiin pakatun paketin.
Starttasimme ystävänpäiväaamuna jo heti seitsemän jälkeen. Ajomatkaa vaellusreitin alkupisteeseen oli pari tuntia. Ilmassa oli jännitystä ja epävarmuutta mitä vastassa sattuisikaan odottamaan. Sää oli mukavan talvinen, pakkasta viitisen astetta ja pieni lumesade teki luonnon vielä koskemattomamman näköiseksi.
Hiihto onnistui hyvin ja sukset kantoivat kepeästi hangen päällä. Ahkio oli onneksi tarkoitettu juuri tämäntyyppiseen maastoon ja kulki perässä oikein hyvin.
Matkamme taittui kauniin talvisissa maisemissa tuvalle asti joka oli onneksemme vapaana, koska halusimme yöpyä siinä, eikä majoitustilaa ollut kuin kahdelle. Kaminaan laitettu tuli lämmitti tuvan nopeasti. Lämpimät kuivat vaatteet ja ulkona vietetty aika alkoivat kuumottamaan mukavasti poskia. Tuuli ajoi lumisateen ja pilvet pois. Valmistimme kaminan keittolevyllä herkullista chorizo-spelttipastaa.
Ulkona oli pimeää ja astuimme ulos mökistä. Näky oli mykistävä. Pakkanen oli kiristynyt purren välittömästi ulos tullessa ja koko taivas oli täyttynyt tuhansilla tähdillä. Järven jäällä seisoessa ja taivasta katsellessa näytti tähtiä tulevan koko ajan lisää. Välillä näimme tähdenlentoja, välillä sateenliittejä.
"Hei tiiätkö? On ihana saada viettää ystävänpäivää täällä sinun ja noiden tähtien kanssa."
"Oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Voisitko laittaa sukset jalkaan? Mulla olis yks juttu."
Kävin tuvasta hakemassa öljylyhdyn ja litteän paketin. Laitoimme sukset jalkaan ja hiihdimme keskemmälle järveä. Ojensin paketin ja toivotin suukon kera hyvää ystävänpäivää.
"Mikäs tämä on? Tussi ja kiinanlyhtyjä?"
"Kirjoitetaan niihin meidän haaveet ja lähetetään ne taivaalle tähtien luettaviksi."
Niin teimme ja suuret vaaleanpunaiset lyhdyt kohosivat taivaalle pian ollen pieniä pisteitä muiden tähtien seassa. Öljyhdyn valossa hiihdimme takaisin tuvalle, missä oli ihanan lämmitä. Lisäsimme kaminaan tulta ja kömmimme makuupusseihimme. Ulkona oleminen, liekkien välke kaminassa ja täysi vatsa takasivat että väsymys iski.
Muutaman kerran yöllä lisäsin puita kaminaan mutta muuten nukuin todella sikeästi. Yöllä pakkanen nousi lähes 25 asteeseen, mutta tuvassa siitä ei ollut tietoakaan.
Aamulla ikkunasta katsoessa halusin äkkiä pukea ulkovaatteet ja mennä ulos. Nouseva aurinko värjäsi taivasta pastillivärein ja ohut kuunsirppi loisti kirkkaana edelleen. Niin kaunista, niin hiljaista. Pakkanen oli edelleen purevaa.
Kiiruhdin tupaan keittämään pannukahvit ja puuron. Kattila suhisi kuumalla liedellä kun sulattelin lunta meille vedeksi. Söimme, puimme hiihtovaatteet ja pakkasimme ahkion ja paluumatka alkoi.
Aurinko paistoi kirkkaana ja loi hangen pintaan kimalluksen. Hiihtelimme hissukseen katsellen ja ihaillen luonnon ihmeitä. Kelottuneita mäntyjä, punertavia pajunoksia, joissa pajunkissat selvästi odottivat innokkaana pääsyä katsomaan kevättä, koskemattomia hankia ja sinistä taivasta, missä muutama pilvi teki kauniita kiehkuroita. Kuinka kaikki murheet unohtuvatkin, kuinka onnekkaita olemmekaan kun saamme nauttia siitä kaikesta.
Ken kaipauksen sydämeensä joi, hän tekemättömätkin tehdä voi.
Niin etäällä ei voisi milloinkaan kaks ikuisuutta olla toisistaan, ma linnunrataa etten rakentais, mi yhdistäis ne,—etten nähdä sais, niill’ otsillaan on kirjoitettu mitä.
Ei mulle lännest etääll’ ole itä.
Ei vahvin muuri edessäni kestä,
ei syvin kuilu askeltani estä.
Ei salatuinkaan salaiseksi jää.
Voin nähdä kuolemassa elämää.
Voin hiljaisuuden kuulla myrskyn aikaan. Ja kuinka paljon ystäville saikaan mun suuni puhutuksi puhumatta. Ja hengen kahleetta ja sitojatta ma syksyt, keväät, kesät itse luon. Jos tahdon, taivaan kaikki tähdet tuon ja auringotkin lahjaks sydämelle.
Tää oikeus on suotu ihmiselle, tää avain salattujen ihmeiden. Mut ani harvat tallettivat sen.
P.s Välillä meinaa unohtaa että alkuperäinen tarkoitus oli tehdä tästä ruokablogi, joten lukioiden pyynnöstä liitän tähän myös reseptin :D
4dl spelttipastaa
200g chorizoa
100g ilmakuivattua kinkkua
1 chili
2dl kermaa
50g koskenlaskijajuustoa
Suola
Pippuri
Eräkämpälle saapuessa tarkasta puutilanne ja mene hakkaamaan sylillinen klapeja puukuuriin. Laita kaminaan tuli ja vaihda itsellesi lämpimät ja kuivat vaatteet päälle.
Ota kaksi trangian kattilaa ja etsi ulkoa puhdas luminen kohta. Täytä molemmat kattilat kukkurapäilleen lumesta ja vie kaminan päälle sulamaan. Lisää kaminaan puita ja kuuntele kuinka tuli räiskyy ja lumi suhisee sulaessaan.
Kun lumi on sulanut, yhdistä vedet yhteen kattilaan. Hae tyhjällä kattilalla lisää lunta sulamaan.
Kun vesi kiehuu lisää siihen suola ja spelttipastat. Ota trangian paistinpannu ja laita kuumenemaan kaminan liedelle. Pilko choritzo, chili ja kinkku. Lisää choritzo kuumalle pannulle että saat siitä rasvaa pannulle. Lisää chili ja kinkku. Muista lisätä puita.
Kun pasta on kypsää käy kaatamassa siitä vesi pois. Lisää kerma sekä koskenlaskiajuusto muruina chorizopaistoksen sekaan. Lisää pippuria.
Kun kerma on kiehunut vähän kokoon kaada koko seos pastan sekaan. Kaada vesi kattilasta tilkka vettä pannulle, pyöräytä ja kaada pastan sekaan. Hämmennä pasta ja kastike sekaisin ja pidä lämpimänä. Lisää vielä kaminaan puita, annostele ruoka retkilautasille.
Nauti ruuasta ja kaminan lämmöstä.
kaledo-art
andulkaphoto
snowghoul
romaincrisis