Islamilaisen terrorismin tehokas torjunta Euroopassa edellyttää viranomaisilta ennakkoluulotonta asennetta.
Olin ensin hämmentynyt Halla-ahon mainitessa ennakkoluulottomuuden, mutta hän käytti sitä orwellilaisessa hengessä - ”Ennakkoluuloisuus on ennakkoluulottomuutta!” - argumentoiden etnisen profiloinnin puolesta, jonka voi aivan hyvin tulkita ennakkoluuloisuudeksi.
On toki totta, että islamistiset terroristit ovat useinmiten, eivät AINA, etnisyydeltään jotain muuta kuin eurooppalaista perua. Mutta islamistinen terrorismi ei ole ainoaa terrorismia, eikä edes valtaosaa, varsinkaan Euroopassa tai USA:ssa, jossa juuri jäi periamerikkalainen, ”valkoinen” terroristiryhmittymä kiinni.
Tuskinpa Halla-aho toivoo, ettei eurooppalaista syntyperää ja etnisyyttä edustavia terroristeja (esim niitä kauheita ja vaarallisia äärivasemmistolaisia suvakkifasisteja!?) tulisi pyrkiä havaitsemaan? Tulisiko kotikutoisen terrorismin kitkemiseksi sitten soveltaa samankaltaista profilointia? Mikä on käytännön ero siinä, että sovelletaan profilointia, jossa keskitytään tutkimaan ihmisiä sekä oman etnisen, että omasta poikkeavan etnisen ryhmän joukosta? Eikä islamistiterroristienkaan tarvitse sitten kuin lähettää vain “oikeanlaista” etnisyyttä edustavia, epäilyksen ulkopuolella olevia jäseniään suorittamaan veritekojaan, jos viranomaiset...
Ehkäpä seuraava esimerkki avaa tätä retoriikkaa: ”Jussi-nimisten rikollisten ehkäisemiseksi tulisi profiloida vain Jussi-nimisiä.” Argumentti on loogisesti pätevä, mutta tyhjä yhtäkaikki. Siinä missä poliisin olisi typerää keskittyä vain Jussi-nimisiin rikollisiin (entäpä henkilöt, jotka salaavat oikean nimensä?), olisi typerää keskittyä vain yhden ryhmittymän terrorismiin. Varsinkin jos ja kun kumpikaan joukko ei muodosta valtaosaa viitatusta rikollisuudesta.
Jos suhteellisuus olisi perusteena, niin tulisiko sitten esimerkiksi suomalaisista poliitikoista poliisien profiloida ensisijaisesti perussuomalaisia, joilla on eniten rikoksista tuomittuja kansanedustajia riveissään?