Millonkohan nukkumatti tulee nirhaa mut kun mulla on nii vitusti univelkaa?
seen from United States

seen from United Kingdom
seen from United States
seen from United States

seen from United States
seen from China
seen from Ireland
seen from Russia

seen from Poland

seen from Switzerland
seen from Netherlands
seen from China

seen from United States

seen from United States

seen from Netherlands

seen from Switzerland

seen from Poland
seen from China

seen from United States

seen from United States
Millonkohan nukkumatti tulee nirhaa mut kun mulla on nii vitusti univelkaa?
Uimahallissa käynti frendin kanssa, kivaa oli
Näin edellisenä yönä unta jossa tekoäly valtasi maailman.
Heräsin valmiiksi huonolla tuulella ja pahalla mielellä, ja univelat piti nukkua pois. Mutta lopulta elämä voitti, ja nousin ylös.
Olin vähällä ottaa iltalääkkeeni, mutta onneksi tajusin ajoissa ja otin aamulääkkeeni sen sijaan.
Pesin hampaani ja pukeuduin.
Lähdin käymään kirjastossa lainaamassa läppäriäni jotta voisin päivittelläkseni blogejani.
Menin tapaamaan Riikkaa, menimme yhdessä uimahallille.
Ensin uimme noin vartin, sitten vesijuoksimme vartin, ja sitten vesijumppasimme vartin.
Sitten menimme ihanaan eukalyptuksen tuoksuiseen höyrysaunaan, mutta siellä oli vähän pliisua.
Minä kävin suihkussa, sitten menin pukuhuoneeseen rasvaamaan ihoni ja pukeutumaan.
Menin uudestaan kirjastoon päivittelemään toista blogiani, sitten palasin kotiini. Otin iltalääkkeet ja pesin hampaani.
Minulla oli tosi letkeä fiilis.
Illalla menin nukkumaan hyvillä mielin, ja pieni pelko siitä että näkisin taas painajaisia.
kesä sekä vapauteni poissa
linnut nukkuu,
pummit hymyilee
mä en
Väsymyksen taso: saatoin just sanoa meidän kissaa sottapyssyksi
Stressinhallintaa, osa 2
Digidieetti on ihan virkistävää. Seuraava askel on saada tarpeeksi unta ja muutenkin päivärytmi kuntoon. Univelkaisena ei ole parhaimmillaan.
Hups
Noniin, helmikuulle päästiin, ennenkuin jäi ensimmäinen postaus välistä :)
Sunnuntai meni hyvin. Koko Hack The Ship meni hyvin! Lähdettiin vähän altavastaajan asemasta, ja koko ajan jännitti, miten pärjätään, kun kumpikaan A:n kanssa ei osata koodata... Mutta tarinan voimalla mentiin maaliin. Väsymys ja jännitys kyllä vähän kostautuivat loppupitchissä.
Lopputulos: ei voitettu. Mutta ei kyllä hävittykään. Kannatti lähteä - tavattiin mahtavia tyyppejä ja saatiin hienoja kokemuksia.
Kotiin oli ihana tulla - päästä vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan! Tänään menikin sitten puoliksi etäillessä ja puoliksi lomaillessa. Oli niin hakattu olo sunnuntai-iltana. Mutta täällä sitä taas valvotaan yli puolen yön...
Reissussa rupesi mietityttämään fyysisen kunnon merkitys tällaisenkin rupeaman jaksamiseen. Olisiko olo kuinka paljon toisenlainen, jos harrastaisin enemmän liikuntaa? Pitää varmaan yrittää - vielä vähän kovemmin.
Väsymyksen taso: en osaa sanoo oonko niin väsyny että silmänaluset on tummemmat kuin koskaan vai onko mun ripsari vaa levinny alaluomelle.
Hirveä hinku
valvoa taas myöhään, kirjoittaa rästihommia päivän tuiskeesta suojassa ja ylipäänsä rauhoittua ajattelemaan, kun lapset on saatu nukkumaan. Mutta ei. Mä menen nukkumaan. Opettelin syksyllä heräämään ilman herätyskelloa. Tunne on ihan mahtava ja yritän päästä siihen takaisin. Se kuitenkin onnistuu vain, jos saan tarpeeksi unta, joten yritän muistuttaa itselleni, ettei yötä myöten kirjoittaminen tuo muuta kuin univelan. Otan oman hetkeni sitten aamulla.