The YA Diaries

Suomalainen YA-blogiyhteisö. Blog for YA lovers.

[theyadiaries-blog]

8 tärppiä Kirjamessuviikonloppuun

Kirjamessut alkoivat tänään, mutta itse taidan ehtiä paikalle vasta viikonloppuna. Lauantaina ja sunnuntainakin on kuitenkin vaikka millä mitalla kiinnostavaa ohjelmaa. Tässä muutama tärppi messuviikonloppuun.

KirjaKallio järjestää tänäkin vuonna lukuisia kiinnostavia kirjailijahaastatteluja, sekä muita ajankohtaisia keskusteluja. Lauantaina klo 12.00 Kallio-lavalla keskustellaan nuorten mielenterveydestä Jos teiniangsti ei lopu -paneelissa. Melkein heti perään klo 13.30 voikin jäädä kuuntelemaan Essi Ihosta, joka kertoo Ainoa taivas -esikoisromaanistaan. 

Kiinnostavaa keskustelua kuullaan varmasti myös Töölössä klo 15.00, kun kirjailijat keskustelevat itsesensuurista, eli aiheista joista eivät ole kirjoittaneet vaikka olisivat halunneet. Neljältä samalla lavalla kustantajat antavat vinkkejä kirjailijoiksi haluaville. Kaikki pöytälaatikkokirjailijat siis sinne! 

Sunnuntai puolestaan on oikea superajankohtaisen keskustelun päivä, jonka taidan viettää täysin KirjaKallion ohjelmaa seuraten. Päivän voi aloittaa puolilta päivin paneelissa, jossa keskustellaan modernista aktivismista ja nuorten vaikutusmahdollisuuksista puoluepolitiikan ulkopuolella. Klo 13.30 voi suunnata kuuntelemaan Siiri Enorantaa, jonka Tuhatkuolevan kirous käsittelee muun muassa vierauden pelkoa ja ennakkoluuloja. 

Kaikkia kirjoja rakastavia kiinnostanee myös keskustelu lukemisesta aktivismina. Voiko kirjoilla muuttaa maailmaa? Tätä pohditaan Kalliossa klo 16.00. Päivän lopuksi Aleksanteri Kovalainen pohtii radikalisoituvaa Suomea ja kertoo juuri ilmestyneestä romaanistaan Kansallinen herätys. 

Nyt kun vielä löytäisi ohjelman lomassa aikaa varsinaisesti kierrellä messuilla ja katsella kirjoja...

Kuvat viime vuoden Kirjamessuilta.

- Pinja

[theyadiaries-blog]

Voita liput Kirjamessuille!

Helsingin kirjamessut lähestyvät ja saimme tilaisuuden arpoa lippuja teille lukijoille. Jaossa on yksi kahden lipun paketti, jotta messuilla ei tarvitse palloilla yksin. Messut järjestetään tänä vuonna 25.-28.10. ja lipulla pääsee messuille sisään yhtenä omavalintaisena päivänä. Lipulla pääsee sisään myös samaan aikaan järjestettävään Viini ja Ruoka -tapahtumaan, jossa voi käydä täyttämässä mahaa kirjojen tutkimisen välissä. Liput toimitetaan voittajalle sähköisesti.  

Osallistu arvontaan laittamalla viestiä “kysy meiltä” -sivun kautta (löytyy sivupalkista) ja kertomalla, kenet ottaisit mieluiten mukaan messuille. Muistathan pistää sähköpostiosoitteesi viestiin mukaan (viestejä ei julkaista ja ne poistetaan heti arvonnan päätyttyä). Arvontaan voi osallistua KESKIVIIKKOILTAAN klo 19.00 asti ja lippupaketin voittaja ilmoitetaan blogissa keskiviikkona klo 20.00 mennessä.

- Pinja

LIPUT ON NYT ARVOTTU! Hauskoja messuja kaikille!

[theyadiaries-blog]

Hel-YA! kuvina

Tämän vuoden Hel-YA!:sta on jo pari viikkoa aikaa, mutta palataan vielä hetkeksi päivän tunnelmiin muutaman kuvan kautta!

Emmi Itäranta ja Elina Rouhiainen kertoivat, miten kirja muutetaan toiseen muotoon - vaikkapa tv-sarjaksi tai näytelmäksi.

Helmet-kirjastot antoivat kirjavinkkejä ja auttoivat omien pinssien teossa.

Paikalla olleiden kirjailijoiden lisäksi festarivieraita hemmoteltiin niin kotimaisten kuin kansainvälisten kirjailijoiden videotervehdyksillä. Mm. Maria Turtschaninoff ja Nina Lacour kertoivat hahmoistaan ja työpöydällään olevista tavaroista, sekä antoivat vinkkejä aloitteleville kirjailijoille.

Tämän vuoden Hel-YA!:ssa jaettiin ensimmäistä kertaa palkintoja vuoden ya-kirjailijoille, joita lukijat olivat saaneet äänestää etukäteen tapahtuman somekanavilla. Parhaan hahmon oli luonut Erika Vik ja parhaan kirjan aloituksen Elina Rouhiainen. Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras voitti sekä parhaan kannen, että parhaan henkilöparin palkinnot. Parhaan kannen palkinnon tuli vastaanottamaan myös graafikko Sami Saramäki.

Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista oli paneeli siitä, mikä kaikki ya-kirjakeskustelussa mättää. Kirjailija Sini Helminen kaipasi ya-kirjallisuuteen muun muassa monipuolisempia poikahahmoja. 

Festaripäivän kruunasi kustantamojen lahjakassit. Omastani löytyi Jennifer Mathieun superajankohtainen Näpit irti!, sekä sopivasti festareilla palkittu Taikuri ja taskuvaras. 

Hel-YA! oli taas aivan mahtava ja keskustelut olivat, jos mahdollista, vieläkin mielenkiintoisempia kuin viime vuonna. Toivottavasti Hel-YA! järjestetään vielä monena vuonna jatkossakin. Lisää ya-tapahtumia ja -keskustelua todellakin tarvitaan!

[theyadiaries-blog]

Veden vallassa on vahva jatko-osa Väkiveriset-sarjaan

Sini Helminen: Veden vallassa. Väkiveriset 3: Veden kirja

Myllylahti 2018

Arvostelukappale kustantajalta

Väännän hanan kiinni ja astun liukkaaseen ammeeseen. Laskeudun selälleni, jalat vähän epämukavasti kippurassa. Suljen silmäni ja annan kuuman veden hukuttaa pois kaikki päivän kokemukset. [...] Kohotan toisen sääreni ja liu’utan terää jalkaani pitkin. Se osuu johonkin kovaan. Kirpaisee. Terässä kihelmöi pisara verta. Laitan höylän sivuun ja tarkastelen jalkaani. Sääressä on pikkuriikkinen haava, mutta en minä sitä jää tuijottamaan. Pyyhkäisen kädellä jalkaa ja sormiini tarttuu pieni hopeinen kalansuomu, joka tuntuu sileältä ja liukkaalta.

Mari Aaltosella ei mene hyvin. Hänen äitinsä on hukkunut kauan sitten, ja isä hurahtanut uskomaan Kalevalan olioihin. Mari on kuvisluokalla huippukoulussa, mutta hänellä ei ole yhtään ystävää ja alakouluaikainen paras ystävä Jessikakin on muuttunut kiusaajaksi, joka yllyttää muuta luokkaa Maria vastaan. Kaiken lisäksi koulun liepeillä norkoilee outo vihreätukkainen poika, joka tuntuu tarkkailevan Maria. Sitten Mari löytää jalastaan suomun ja tutustuu Tuuliaan, joka tuntuu uskovan samoihin Kalevalajuttuihin kuin hänen isänsä ja vihjaa ettei Marin äiti ehkä sittenkään hukkunut. Vesi kutsuu Maria, joka isänsä kielloista huolimatta lähtee järvelle uimaan ja saa tietää, että Tuulian puheissa saattakin olla perää. Mari on nimittäin puoliksi vedenneito.

Veden vallassa jatkaa Sini Helmisen reaalifantasiasarjaa Väkiveriset. Luin kirjan jo sen ilmestyttyä alkukesästä, mutta arvion kirjoittamiseen sain tartuttua vasta nyt. Mutta eipä se mitään, Veden vallassa on nimittäin sen verran synkkää menoa, että sen lukeminen sopii hyvin pimeneviin syksyiltoihinkin. Veden vallassa on mielestäni sarjan tähän astisista osista pelottavin, vaikkei jännitystä ole aikaisemmistakaan osista puuttunut. Kirja esittelee taas joukon suomalaisen mytologian avainhahmoja. Aiemmissa osissa on tutustuttu muun muassa vuorelaisiin ja metsän herra Tapioon. Veden kirja tuo näyttämölle veden väkeä, kuten hurjan näkin, ällöttävän macho-Ahdin, sekä oman ja yhteisön tahdon välissä kamppailevan Vellamon. Myös sarjan aiemmista osista tuttu sinipiika Tuulia on taas mukana pelastamassa uuteen identiteettiinsä tutustuvaa Maria jatkuvista kiipeleistä.

“Mun jalat! kiljun ja yritän ravistella suomuja irti, mutta saan aikaiseksi vain kuohuja, joita pyrstöni kauhoo vedenpintaan. “Mulla on... pyrstö?”

“Ihan tosi?” Tuulia huutaa vastaan huvittuneen näköisenä. “Luulitko, ettei sulla olis päätä tai häntää vaan pelkät parhaat kylkipalat?”

Veden vallassa ei omassa listassani ihan yltänyt ihan sarjan suosikkiosani Kiven sisässä tasolle, mutta on joka tapauksessa vahva ja jännittävä jatko aiemmille osille. Sarjan idea suomalaisen mytologian ja nuorten tavallisen arkielämän yhdistämisestä, ja jokaisen kirjan omistamisesta yhdelle elementille on huippuhyvä. Pidin myös päähenkilö Marista, joka kipuilee uskottavasti oman identiteettinsä, suojelevan isän ja kauan kadoksissa olleen äidin toiveiden ristipaineissa. Miten tehdä oikea valinta, kun tietää joka tapauksessa satuttavansa rakkaimpiaan? Pidän myös siitä miten Tuulian hahmo sitoo kaikkia osia yhteen, ja tämän osan lopussa oli myös viittaus sarjan ensimmäiseen osaan, vaikka kaikki sarjan osat muuten itsenäisiä ovatkin. Mielenkiintoista nähdä sitooko Helminen sarjan viimeisessä osassa kaikki aikaisemmat tarinat jollakin tavalla yhteen.

Arvosana: 3 / 5

- Pinja

[theyadiaries-blog]

Hel-YA!n ohjelma on julkaistu

Hel-YA!-festareiden ohjelma on nyt julkaistu enkä ainakaan itse malttaisi millään enää odottaa kuun loppuun. Vai mitä sanotte tästä?

Itseäni kiinnostaa ehkä eniten Feminismi 1918/2018, Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskustelussa -paneeli, sekä fantasian yhteiskunnallista tasoa käsittelevä keskustelu. Mielestäni on kuitenkin tosi kiva, että tänä vuonna yleisöä on otettu entistä enemmän ohjelmassa huomioon esimerkiksi työpajojen ja open micin muodossa. Hel-YA!:ssa jaetaan myös palkinnot vuoden parhaille kotimaisille YA-kirjoille. Facebookissa voi käydä äänestämässä omaa suosikkiaan vuoden YA-hahmoksi, -kanneksi, -kirjan aloitukseksi ja -pariksi. Itse olen lukenut vain muutaman kotimaisen YA-kirjan viimeisen vuoden aikana, mutta suosikkikanttani kävin jo äänestämässä. Parhaan hahmon valinta sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Miten muka voi valita vain yhden?!

Seuraavien parin kuukauden aikana ei paljon muuta ehdikään ajatella kuin kirjoja. Heti Hel-YA!:ta seuraavana viikonloppuna koittavat nimittäin Turun kirjamessut (jossa allekirjoittaneen voi bongata haastattelemassa kirjailijoita, iik!) ja siitä muutaman viikon päästä kirjamessuillaankin sitten taas Helsingissä. Huh!

Liput Hel-YA!:han ovat nyt myynnissä Tiketissä.

Kuva.

-Pinja

[theyadiaries-blog]

YA-leffa Darkest Minds nyt teattereissa!

YA-faneja hemmotellaan kirjoihin perustuvilla elokuvasovituksilla oikein toden teolla. Angie Thomasin Viha jonka kylvät -teokseen (The Hate U Give) perustuvan leffan traileri julkistettiin kesällä, ja nyt teattereissa pyörii The Darkest Minds, joka perustuu Alexandra Brackenin vuonna 2012 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Teos aloitti viisiosaisen Darkest Minds -sarjan.

Jennifer Yuh Nelsonin ohjaamaa elokuvaa tähdittävät Amandla Stenberg, Mandy Moore ja Game of Thronesista tuttu Gwendoline Christie. Stenberg tuntuukin valtaavan valkokankaat, ainakin YA:n saralla, sillä hän on ollut jo mukana Nälkäpelissä sekä Nicola Yoonin kirjaan pohjautuvassa Kaikki kaikessa -elokuvassa. Lisäksi Stenberg tähdittää tulevaa The Hate U Give -leffaa.

Elokuvan nuorille päähenkilöille alkaa kehittyä voimakkaita kykyjä, joiden takia hallitus luokittelee heidät vaarallisiksi ja pidätettäviksi. Stenbergin esittämällä Rubylla on erikoisen voimakkaat kyvyt, ja hän kokee olevansa hengenvaarassa. Hän päättää paeta ja liittyy muiden pakenevien nuorten joukkoon löytääkseen turvapaikan.

~ Laura

[theyadiaries-blog]

HEL-YA! tulee taas

Suomen ensimmäinen ja ainoa Young Adult -kirjojen fanitapahtuma HEL-YA! palaa syksyllä! Tällä kertaa tapahtuma järjestetään 29.9. Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

Tähän mennessä julkaistuja esiintyjiä ovat muun muassa keväällä Sensored Reality -trilogian aloittaneen romaaninsa Beta julkaisseet Aki Parhamaa ja Anders Vacklin, syksyllä Nefirin tytär -kirjan julkaiseva Erika Vik, Nörtti-sarjallaan tutuksi tullut Aleksi Delikouras, sekä syksyllä runokokoelman julkaisevat Karri “Paleface” Miettinen ja Kaisa Happonen. 

Viime vuonna Hel-YA!:ssa riitti mielenkiintoista seurattavaa koko päiväksi, ja sama meno näyttää jatkuvan tänäkin vuonna. Kirjailijakeskusteluiden lisäksi tiedossa on muutakin ohjelmaa, kuten työpajoja ja musiikkia. Lisäksi trilleristi Max Seeck kirjoittaa tapahtuman aikana liveromaanin, jonka sisältöön tapahtuman osallistujat voivat vaikuttaa! Voit muuten vaikuttaa tapahtuman ohjelmaan myös esimerkiksi jättämällä kysymyksiä kirjailijoille HEL-YA!:n Facebook-sivuilla.

Koko ohjelman julkaisua joudumme odottamaan vielä kuukauden verran, mutta sen yhteydessä 1.8. alkaakin sitten myös lippujen myynti. Nähdäänkö täällä?

Kuva.

- Pinja

[theyadiaries-blog]

The Hate U Give -traileri on täällä!

Syksyllä ilmestyvän The Hate U Give -elokuvan traileri on vihdoin julkaistu! Mitä olette mieltä?

- Pinja

[theyadiaries-blog]

Minä, Simon, Homo Sapiens taipuu kevään ihanimmaksi YA-elokuvaksi

Minä, Simon (Love, Simon), 2018 20th Century Fox Suomen ensi-ilta: 4.5.2018

Ei ole yllätys että Becky Albertallin iki-ihanasta Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjasta (Lauran kirja-arvio täällä) tehtiin elokuva. Tarina kasvamisesta, ystävyyssuhteista, perheestä ja kaapista tulemisesta on samaan aikaan sekä universaalin koskettava ja viihdyttävä että mittaamattoman tärkeä tilaisuus queer-nuorille (ja miksei aikusillekin) nähdä itsensä edustettuna mediassa. Siinä on kaikki hyvän mielen elokuvan ainesosat sympaattisista hahmoista toimivaan soundtrackiin ja (spoileita…) suloisen onnelliseen loppuun.

Minä, Simon seuraa teini-ikäistä Simonia, joka on ihan kuten kuka tahansa muukin teini. Hän käy koulua, hengailee kavereiden kanssa, tulee melko hyvin toimeen perheensä kanssa – mutta Simonia painava, valtavalta tuntuva salaisuus on se, että hän on homo. Simon ei oikein tiedä miten kertoisi asiasta kenellekään, kunnes tapaa netissä salaperäisen Bluen, joka käy samaa koulua ja jolla on sama salaisuus. Poikien välille muodostuu tiivis sähköpostittelusuhde, joka kuitenkin vaarantuu sähköpostien joutuessa vääriin käsiin.

Elokuva poikkeaa osittain kirjan juonesta, mikä yleensä vannoutuneena kirjafanina hermostuttaa minua, mutta Minä, Simonin kohdalla muutokset eivät kuitenkaan vaikuta tarinan ytimen tai tunnelmaan. Hahmot, erityisesti Simon, Nick, Abby ja Leah, tuntuvat myös tutuilta muutoksista huolimatta ja sekä Simonin kaveriporukan että Simonin perheen väliset suhteet ovat leffaversionakin ihastuttavia. Kirjan jokaista yksityiskohtaa ei tietenkään pysty mahduttamaan parin tunnin elokuvaan, mutta adaptaatio on tarpeeksi uskollinen lähdemateriaalille ja toimii itsenäisenä elokuvana loistavasti. Huumori ja vakavammat aiheet löytävät tasapainon hyvin, ja elokuvasta jää taatusti aurinkoisen hyvä mieli.

On ihanaa, että Simon, joka tosiaan on kuten kuka tahansa muu teini, saa arvoisensa teinielokuvan kaikkine kliseineen ja kepeine popbiiseineen. Jos kaipaat elokuvaa, joka saa itkemään ja nauramaan – ehkä jopa samaan aikaan – tässä on kevään paras vaihtoehto.

-Aino

[theyadiaries-blog]

Sneak peek: The Hate U Give Movie

Supersuosittuun The Hate U Give -kirjaan perustuvasta elokuvasta on julkaistu ensimmäinen kuva! 

Elokuvassa Starria esittää Hunger Gamesin Ruena tutuksi tullut Amandla Stenberg. Khalilin roolissa nähdään Algee Smith. Miten jaksamme odottaa syksyyn?!

Kuva. 

- Pinja

[theyadiaries-blog]

Keskiyön kruunu jatkaa Throne of Glass -sarjaa isompana ja parempana

Sarah J. Maas: Keskiyön kruunu Alkuteos: Crown of Midnight Suom. Sarianna Silvonen Gummerus, 2018 Arvostelukappale kustantajalta

Celaena piti leukansa koholla, nousi ylös ja veti huppunsa alas. Kuningas heilautti kättään häntä kohti niin että sysimusta sormus kimmelsi iltapäivän auringossa. ”Onko tehtäväsi suoritettu?” Celaena kurotti hansikoidulla kädellään säkkiin ja heitti irtileikatun pään kuningasta kohti.

Supersuosittu YA-fantasiasarja Throne of Glass saa jatkoa (ensimmäinen osa, Lasipalatsi, arvioitu täällä) arvoisellaan tavalla: ensimmäistä osaa seuraavat tapahtumat ovat jo käynnissä verisin seurauksin lukijan hypätessä mukaan. Pahamaineinen salamurhaaja/suklaata ja koiranpentuja rakastava teinityttö Celaena Sardothien työskentelee nyt kuninkaan palveluksessa ansaitakseen vapautensa. Ensimmäisestä kirjasta tuttu hahmokaarti on edelleen kasassa: Celaenan ystävä, prinsessa Nehemia punoo suunnitelmia vapauttaakseen kansansa, kuninkaan poika Dorian painii ristiriitaisten lojaliteettien kanssa ja vartioston kapteeni Chaol yrittää parhaansa mukaan suojella kaikkia kaikelta pahalta, välillä katastrofaalisin seurauksin.

Siinä missä Lasipalatsin tapahtumat pyörivät kuninkaan järjestämän kilpailun ympärillä ja juoni oli melko selkeästi etenevä ja yllätyksetön, Keskiyön kruunussa maailma laajenee, hovin ja koko valtakunnan poliittisia jännitteitä käsitellään syvällisemmin ja ensimmäisessä kirjassa aavistuksen pinnalliseksi jääneistä hahmoista paljastuu uusia, kiehtovia puolia. Varsinkin Lasipalatsissa hienoisen pettymyksen tuottanut Celaena osoittautuu, onneksi, vihdoinkin maineensa arvoiseksi taistelijaksi, kun tälle annetaan mahdollisuus esitellä kykyjään palatsin muurien ulkopuolella. Romantiikastakaan ei ole puutetta, mutta se ei kuitenkaan vie huomiota pois nopeasti etenevistä toimintakohtauksista, joten kaiken kaikkiaan Keskiyön kruunu on erittäin viihdyttävä lukukokemus.

Typeryyttään hän oli kuvitellut, että voisi selviytyä ja olla onnellinen. Kuolema oli kuitenkin hänen kirouksensa ja lahjansa, ja kuolema oli ollut hänen hyvä ystävänsä kaikkien näiden pitkien vuosien ajan.

Kirjan ensimmäinen puolisko tuntuu hiukan hitaasti etenevältä, mutta puolivälin jälkeen kaikki alussa pohjustettu toiminta ja draama alkaa vyöryä eteenpäin sellaisella tahdilla, että kirjaa on melkein mahdotonta laskea käsistään. Juonipaljastukset ovat yllättäviä ja henkilöhahmojen kohtaamat haasteet ja menetykset aidosti koskettavia. Vaikka Keskiyön kruunun kirjoitustyylillä ei kirjallisuuden Nobelia voitetakaan, se vie tarinaa hyvin eteenpäin ja suomennos toimii mainiosti tasapainotellen vanhahtavaa korkeafantasiaan sopivaa kieltä modernimpien ilmaisujen kanssa.

Loppua kohden juoni vain tiivistyy, ja sarja tuntuu löytävän lopullisen, eeppisiin mittasuhteisiin kurottavan suuntansa. Jos Lasipalatsi ei vielä vakuuttanut, Keskiyön kruunu tarjoaa kaikkea mitä edeltäjänsä, mutta isommin, paremmin ja vielä paljon enemmän.

~Aino

[theyadiaries-blog]

John Greenin viihdyttävä uutuus ei tarjoa isoja yllätyksiä

John Green: Kilpikonnan kuorella Alkuteos: Turtles All the Way Down Suom. Helene Bützow WSOY, 2017 Arvostelukappale kustantajalta

John Green on varmasti yksi tunnetuimmista YA-kirjailijoista, ja hänen uutuuskirjaansa Kilpikonnan kuorella odottivat monet fanit suurella hartaudella. Teos on kirjailijan ensimmäinen moniin vuosiin, ja odotukset olivat ymmärrettävästi korkealla.

16-vuotias Aza Holmes kärsii pakkomielteisistä ajatuksista ja joutuu usein negatiivisten ajatuskierteiden vangiksi. Hän kaipaa isäänsä, joka kuoli onnettomuudessa, ja ahdistuu äitinsä hössötyksestä. Azan Star Wars -ficcejä kirjoittava paras ystävä Daisy on sitä mieltä, että heidän pitää ryhtyä tutkimaan paikallisen miljonääri Russell Pickettin katoamista, jotta he voisivat ansaita luvatun sadan tuhannen dollarin palkkion. Aza ryhtyy puuhaan varsin vastahakoisesti, mutta ei uskalla vastustaa voimakastahtoista ystäväänsä. Pickettin poika Davis on Azan entinen tuttu lapsuudesta, joten he yrittävät saada tältä mahdollisimman paljon tietoa katoamistapauksen selvittämiseksi. Aza tuntee kuitenkin vetoa Davisiin, ja näiden välit lähenevät ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Aza ei kuitenkaan kestä pakkoajatuksia, jotka pyörivät vain bakteerien ympärillä, kun Davis yrittää pitää häntä kädestä.

Kierteen pointti on siinä, että kun sitä seuraa sisäänpäin, se ei lopu oikeastaan ikinä. Se vain kiristyy, loputtomasti.

Azan pakkoajatukset tuntuvat lukiessakin ahdistavilta, ja tarinan edetessä käy myös sääliksi Davisia, joka yrittää kasvattaa pikkuveljeään vanhempien poissaollessa. Koomisen kevennyksen kirjaan tuo rempseä ja itsevarma Daisy, jonka ystävyys Azan kanssa ei ole aivan niin yksinkertaista kuin voisi olettaa. Green oivaltavasti näyttää miten vaikeaa voi olla myös mielenterveysongelmien seuraaminen vierestä, ulkopuolelta. Parasta antia kirjassa onkin se, miten samaa ongelmaa käsitellään monen eri henkilön näkökulmasta ja ketään kuitenkaan tuomitsematta. Kyseessä on kuitenkin asia, joka vaikuttaa hyvin moniin: ei ainoastaan mielenterveysongelmista kärsivään henkilöön, vaan myös kaikkiin tämän ympärillä. On myös virkistävää nähdä ystävyyssuhteita, jotka eivät ole kaiken kestäviä ja ongelmattomia.

Minun biomissani on siis noin tuhat kertaa enemmän mikrobeja kuin maapallolla on ihmisiä, ja usein vaikuttaa siltä, että voin tuntea miten ne elävät ja lisääntyvät ja kuolevat päälläni ja sisälläni.

Mielenterveysongelmia on käsitelty viime vuosina aiempaa näkyvämmin nuortenkirjallisuudessa, ja tämäkin teos on tärkeä aiheensa puolesta. Lukijan mahdollisuus löytää vertaistukea ja lohtua kirjan sivuilta on äärimmäisen tärkeää. Omia ennakko-odotuksiani kirja ei kuitenkaan ihan täysin täyttänyt: Kilpikonnan kuorella on hyvin ”greenmäinen”, ja tutulla tavalla teoksesta löytyy kaiken analysoivia, filosofisia teinejä ja nokkelaa dialogia. Greenin kirjoissa on aina jonkinasteista toisteisuuden tuntua, mikä hieman latistaa lukukokemusta. Kyseessä on kuitenkin hyvä kirja, joka varmasti uppoaa Greenin faneille ja realistisen YA:n ystäville. Ja jos pelkäät, että nenäliinat loppuvat kesken, niin voin lohduttaa kertomalla, että vaikka pieni nyyhkäys saattaa päästäkin lukemisen lomassa, samanlaista itkufestaria ei ole odotettavissa kuin Tähtiin kirjoitetun virheen kohdalla.

3,5/5 tähteä

~ Laura

Kirjan ovat arvostelleet myös mm. Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Bibbidi Bobbidi Book, Mustetta paperilla ja Sivujen havinaa.

[theyadiaries-blog]

Kosmoksessa tavataan on vangitseva lukukokemus kaikenikäisille

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Aula & Co 2017

Alkuteos: See you in the Cosmos

Suomentaja: Terhi Kuusisto

Arvostelukappale kustantajalta

Rakkaus. Totuus. Urheus. Urheus. Rakkaus. Totuus. On kuin tietäisin, että ne jutut ovat jossain ja olemassa, mutta mitä enemmän ajattelen niitä, sitä enemmän tuntuu, että niillä kaikilla tarkoitetaan monia eri asioita yhtä aikaa tai sitten yhtä ja samaa asiaa… mutta mitä?

Tiedättekö te?

Onko teillä sille sana?

11-vuotias Alex Petroski lähtee kotoaan Coloradosta kohti New Mexicoa ja rakettifestivaali Sharfia. Ensin täytyy vain laittaa äidille ruokaa valmiiksi koko poissaolon ajaksi, ja vakuuttaa junahenkilökunta että Alex on täysin kypsä matkustamaan yksin - onhan hänen vastuuikänsä ainakin 13 vuotta. Matkakumppanina toimii Carl Sagan, löytökoira jonka Alex on nimennyt tähtitieteilijä-sankarinsa mukaan. Alex tallentaa kokemuksiaan matkalta kultaiseen iPodiin, jonka hän aikoo lähettää rakentamansa raketin mukana avaruuteen, aivan kuten Carl Sagan aikanaan. 

Sharf ei mene ihan Alexin toiveiden mukaan, mutta kotiinpalun sijaan hän päättää jatkaa matkaa kohti Los Angelesia uusien ystäviensä, yrittäjähenkisen Steven ja hiljaisuudenvalan vannoneen Zedin, kanssa. Matkalla Alex saa uutta tietoa perheestään, ja oppii muun muassa totuuden, urheuden ja rakkauden merkityksen.

Kosmoksessa tavataan on Jack Chengin ensimmäinen lasten ja nuorten romaani, ja miten nappiin hän sillä osuukaan! Alexin tarina on liikuttava, hauska ja elämänuskoa valava. Alex itse on aivan hurmaava päähenkilö; hän on yhtä aikaa nerokas ja naiivi, urhea ja herkkä, hillittömän hauska, ja ennen kaikkea uteliaana suurten kysymysten äärellä. Myös sivuhenkilöt ovat loistavia Carl Sagan -koiraa myöten. Kirjan luvut ovat Alexin äänityksiä, mikä on virkistävän erilainen keksintö.  

Nostalginen on sellaista mitä ei oikeasti enää tarvita mutta tunnesyistä pidetään, kuten jukeboksi tai rullaluistimet tai umpisuoli.

Kirjasta saavat paljon irti niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Alexin ääni on vilpitön ja aito, ja koska hänen ymmärryksensä asioista on luonnollisesti 11-vuotiaan (tai ehkä 13-vuotiaan), jotkin tapahtumat jäävät mysteereiksi lukijallekin. Toisaalta monet asiat selviävät ainakin hiukan vanhemmille lukijoille rivien välistä, ja niinpä lukijat ovat tavallaan askeleen edellä Alexia, joka on liikuttavan ymmällään kohtaamistaan asioista:  

Joskus aikuiset on tosi outoja. Joskus kun olen liian pitkään muiden aikuisten kuin äidin kanssa, haluaisin vain huutaa: Onko kaikki täällä täysin sekoja! Tuntuuko teistä koskaan siltä?

Lyhyesti sanottuna: Lue tämä! Tähän 11-vuotiaaseen haluat tutustua.

Arvosana: 5 / 5

- Pinja

[theyadiaries-blog]

The Steep & Thorny Way siirtää Hamletin 1920-luvun Oregoniin

Cat Winters: The Steep & Thorny Way

Amulet Books 2016

Teosta ei ole suomennettu

“There’s nothing worse,” he said from within the haze, “than luring boys who aren’t yet even men into a life of hatred.”

Hanalee Denney on sotajalalla. Hänen isänsä humalapäissään yliajanut ja surmannut Joe on juuri vapautunut vankilasta, ja Hanalee on aikeissa kostaa. Hanaleen kiväärin piippua tuijottaessaan Joe kuitenkin vannoo, ettei Hanaleen isä menehtynyt törmäyksen seurauksena, vaan oikea surmaaja on kaupungin lääkäri - ja Hanaleen isäpuoli - Clyde Koning. Hanalee ei voi uskoa Joen kertomusta, mutta päättää pyytää apua ystävältään, joka osaa keskustella kuolleiden kanssa. Kun isän haamu vahvistaa Joen syyttömyyden, alkavat Hanalee ja Joe suunnitella yhteistä kostoa. Molemmat nuoret ovat hyljeksittyjä yhteisössään, Hanalee ihonvärinsä ja Joe seksuaalisen suuntautumisensa takia, ja odottamaton ystävyys alkaa nopeasti syventyä. Mutta onko Clyde todella ollut valmis murhaamaan päästäkseen Hanaleen äidin vuoteeseen? Ja mitä tekemistä kaupunkia otteessaan pitävällä Ku Klux Klanilla on surman kanssa?

The Steep & Thorny Way siirtää Hamletin tarinan 1920-luvun Oregoniin. Cat Winters on tunnettu historiallisista kirjoistaan, ja myös Hanaleen tarina on uskottavasti tutkittu ja taustoitettu. Hanaleen asema valkoisen äidin ja mustan isän tyttärenä on kuvattu koskettavasti. Vaikka Hanalee on yleisesti ottaen pidetty yhteisössään, tietää hän myös ettei hänellä ole kotikaupungissaan tulevaisuutta. Paikalliseen ravintolaan ei ole astumista, naimisiinmeno valkoisen pojan kanssa on kielletty, ja kouluttautuminen haaveammattiin asianajajaksi on käytännössä mahdotonta. Lisäksi Ku Klux Klan kiristää otettaan Oregonissa, ja Hanaleen paras ystävä alkaa hyljeksiä häntä liityttyään järjestön nuoriso-osastoon. Joen tarina tuo kirjaan lisäksi mielenkiintoista, ja samalla järkyttävää, kuvausta seksuaalivähemmistöjen asemasta 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Joeta ja Hanaleeta molempia uhkaavat pahimmillaan lynkkaus, mutta myös eugeniikan opit, joiden mukaan valtavirrasta poikkeavien yksilöiden lisääntyminen on pyrittävä estämään - vaikka sitten väkisin. Historiallisen tarkkuuden lisäksi kirjaa maustavat mustavalkokuvat kirjan ajan Oregonista, ja sen lopussa on lyhyt liite, jossa kerrotaan alueen lakimuutoksista.

The Steep & Thorny Way oli minulla lainassa kirjastosta monta kuukautta ilman, että sain sitä aloitetuksi. Kuitenkin kun vihdoin tartuin siihen, en olisi malttanut laskea sitä ollenkaan käsistäni. Hanaleen ja Joen tarina on yhtä aikaa jännittävä, koskettava, hauska ja vihastuttava. On vaikea ymmärtää, miten kirjan kuvaama syrjintä on joskus voinut olla yleisesti hyväksyttyä, ja miten ennakkoluulot ja pelko erilaisuutta kohtaan voivat saada parhaat ystävätkin kääntymään toisiaan vastaan sokean raivon vallassa. Kirjan lähtökohta Hamletin uudelleentulkintana tuo tarinaan hauskan lisän, joka näkyy lähtöasetelman lisäksi myös esimerkiksi lukujen otsikoissa. The Steep & Thorny Way on oiva lukukokemus historiallisen fiktion ystäville, ja esimerkiksi niille jotka ovat ihastuneet tämän vuoden hittikirjaan, Angie Thomasin The Hate U Give -teokseen. Luin itse Hanaleen tarinan heti The Hate U Given jälkeen, ja kirjat toimivat loistavasti parina kertoen mustan väestön tarinaa sekä tänä päivänä, että vajaan sadan vuoden takaa.

Arvosana: 4 / 5

- Pinja

[theyadiaries-blog]

Kiven sisässä jatkaa Väkiveriset-reaalifantasiasarjaa

Sini Helminen: Kiven sisässä. Väkiveriset 2: Vuoren kirja

Myllylahti 2017

Arvostelukappale kustantajalta

Äkkiä isäpeikon silmät siristyvät. Hän työntää leveän nenänsä aivan lähelle kasvojani, vetää henkeä ja ikään kuin nuuskaisee. Hänen pupillinsa laajenevat ja muuttavat silmät melkein mustiksi. Minun on vaikeaa pitää lupausta itselleni siitä, etten ajattelisi housujeni kastelemista.

Ysiluokkalainen Pekko asuu maalla ja viettää mieluiten aikaa pelaamalla Minecraftia parhaan kaverinsa Mikan ja veljensä Joukon kanssa. Kun Pekon mummo kuolee, päättää Pekon terveyskeskuslääkärinä toimiva äiti lähteä tavoittelemaan uraa kirurgina, ja perhe muuttaa mummon kaupunkiasuntoon Helsinkiin. Pekko ei ole ikinä käynyt mummon luona, mutta jostain syystä talo ja huonekalut nostavat esiin vanhoja muistikuvia. Lisäksi Pekko tutustuu koulussa erikoiseen Tuuliaan, joka väittää Pekon pystyvän tekeytymään näkymättömäksi. Pian Pekolle selviää, että äidillä on valtava salaisuus, ja mummonkin kuolemasta paljastuu karmivia yksityiskohtia. Äkkiä Minecraftissa opituista taidoista alkaa olla hyötyä myös reaalimaailmassa.

Kiven sisässä jatkaa suomalaista mytologiaa tavalliseen elämään yhdistävää Väkiveriset-sarjaa. Voit lukea sarjan ensimmäisen osan, Kaarnan kätkössä, arvion täältä. Sarjan kaikilla osilla on oma elementtinsä. Ensimmäisessä osassa metsä ja nyt toisessa osassa vuori. Kiven sisässä toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, sillä tarina ja päähenkilöt ovat uudet. Ainoastaan sinipiika Tuulia on tuttu ensimmäisestä osasta, ja hänen läsnäolonsa sitoo mukavasti tarinoita yhteen. Sinipiikojen lisäksi tässä osassa tutustutaan vuorelaisiin ja peikkoihin, jotka asuvat tavallisissa kerrostaloasunnoissa, ja tunneleissa metroasemien alla.

Pidin Pekon tarinasta todella paljon, jopa enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Juoni tempaa mukaansa ja on superjännittävä, paikoin jopa pelottava. Voisin kuvitella, että jännittävät tapahtumat ja Minecraft-viittaukset kiinnostavat myös poikia. Itse en ole koskaan harrastanut tietokonepelejä, mutta Minecraft-osuudet eivät itseäni haitanneet - päinvastoin oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan Pekon kautta mikä huippusuositussa pelissä niin viehättää. Pidin myös paljon kirjan kaupunkikuvauksesta, joka suuntautui omille kotikulmilleni Helsingin Kallioon ja Sörnäisiin. Oli hauskaa kuvitella oman kotimetroasemani alla asustavan vuorelaisia, ja miettiä millaista olisi asua peikon naapurina.

Kiven sisässä on nopealukuinen ja otteessaan pitävä kirja pimeisiin talvi-iltoihin, ja sopii loistavasti myös joululahjaksi. Sarjaan koukkuun jääneiden ei tarvitse myöskään odotella jatkoa turhan pitkään, sillä kolmas osa Veden vallassa julkaistaan ensi huhtikuussa.

Arvosana: 4 / 5

- Pinja

[theyadiaries-blog]

YA-vinkkejä syksyn pimeneviin iltoihin

Hämärät syysillat ovat parasta aikaa lukemiseen. Mikään ei ole ihanampaa kuin lämpimän viltin alle kääriytyminen hyvän kirjan ja teekupposen kanssa. Riippumatta siitä pidätkö realistisesta fiktiosta, modernisoiduista saduista vai perinteisemmästä fantasiasta, tästä löytyy vinkki syyslukemiseen.

Marissa Meyer: Heartless

Catherine on kuninkaan suuressa suosiossa, mutta hän vain haluaa perustaa Ihmemaan ihanimman leipomon. Cathin perhe, erityisesti perheen äiti, ei sellaista kuitenkaan sallisi. Mysteerinen hovinarri Jest tuo Cathin elämään taikaa ja kauan kaivattua vapautta. Mutta voiko tämä kuitenkaan valita omaa kohtaloaan? Magiaa ja hulluutta pursuavassa tarinassa päästään Herttakuningattaren tarinan alkulähteelle... jopa Irvikissa on matkassa mukana!

Kenelle: niille, jotka rakastavat Liisan seikkailuja ihmemaassa ja modernisoituja satuja.

Angie Thomas: The Hate U Give

Aivan mahtava ja äärimmäisen tärkeä kirja. Angie Thomasin esikoinen on niittänyt mainetta ympäri maailmaa (ja käännetty nyt myös suomeksi nimellä Viha jonka kylvät) puhuttelevan ja ajankohtaisen aiheensa ansiosta. Slummien kasvatti Starr käy koulua kaupungin paremmalla puolella ja yrittää tasapainotella kahden ääripään välissä. Starrin elämä kuitenkin muuttuu radikaalisti, kun poliisi ampuu hänen lapsuusystävänsä, Khalilin. Tämän kuolema muuttaa myös ympäröivää yhteisöä: mediassa repostellaan asialla ja Khalil maalataan huonossa valossa. Mutta uskaltaako Starr tuoda julki, mitä oikeasti tapahtui? Asettaako hän itsensä vaaraan kertomalla totuuden?

Kenelle: KAIKILLE. Jos yhteiskunnalliset asiat, Black Lives Matter -liike tai muuten vain hyvät, realistiset nuortenkirjat kiinnostavat, niin tämä on sinulle.

Francesca Zappia: Eliza and Her Monsters

Ihanan lämminhenkinen ja hauskoilla piirroksilla kuvitettu teos, jonka päähenkilö yrittää pitää tosielämän ja nettielämän tasapainossa. Eliza on ujo ja fiksu tyttö, joka on tutustunut ainoihin ystäviinsä nimimerkin turvin netissä. Kun Wallace Warland aloittaa Elizan koulussa, Eliza alkaa tulla ulos kuorestaan IRL. Elizalla on kuitenkin salaisuus: hän on supersuositun sarjakuvan luoja, jonka tarinoita seuraavat kymmenet tuhannet fanit. Kun hänen salaisuutensa vahingossa paljastuu, kaikki alkaa mennä pieleen.

Kenelle: Fangirl-kirjan (ja muidenkin Rainbow Rowellin teosten) faneille, hauskojen hyvänmielen kirjojen lukijoille

Kendare Blake: Three Dark Crowns

Kolme sisarta, jotka ovat kasvaneet erillään, ovat nyt valmiita nousemaan valtaistuimelle, mutta vain yksi voi sen tehdä. Kuka heistä peittoaa toiset? Mirabella, Katharine ja Arsinoe ovat kolmoset, joilla jokaisella on erilaiset taikavoimat. Nyt heidän odotetaan tekevän selvää kilpasisaristaan voidakseen hallita kansaansa. Valta, velvollisuudet sekä perhesiteet repivät sisaria suuntaan ja toiseen, ja tarinan loppu takuulla yllättää.

Kenelle: keskiaikaisesta fantasiamiljööstä pitäville, valtataisteluista kiinnostuneille

Because You Love to Hate Me - 13 Tales of Villainy (toim. Ameriie)

Tunnettujen YA-kirjailijoiden ja booktube-vloggaajien aikaansaama kokoelma novelleja tunnetuista ja tuntemattomista pahiksista. What’s not to love? Uuden elämän saavat muun muassa Medusa, Moriarty ja sodan jumala. Pahuutta ja pahisten luonnetta syväluodataan mielenkiintoisista näkökulmista, ja moni tarina yllättää loppuratkaisullaan. Milloin viimeksi olet pohtinut, mikä sydänsuru tai tragedia pahojen tekojen taustalla piileekään?

Sisältää kertomukset muun muassa Marissa Meyerilta, Victoria Schwabilta ja Nicola Yoonilta.

Kenelle: kaikille jotka haluavat kevyttä ja nopeaa lukemista, fantasian ja satujen ystäville

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited

Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjan kirjoittajan tuore teos on yhtä ihana kuin edeltäjänsäkin. Samaan universumiin sijoittuva kirja kertoo Mollysta, joka ihastuu usein, mutta ei koskaan saa kerrotuksi kellekään tunteistaan - torjutuksi tuleminen on hänen pahin pelkonsa. Kun Mollyn kyyninen kaksoissisko Cassie löytää tyttöystävän, Molly tuntee olonsa entistä yksinäisemmäksi. Voisiko vastaus olla Cassien tyttöystävän söpö hipster-kaveri? ...vai onko rakkaus sittenkin ihan odottamattomassa suunnassa?

Kenelle: Minä, Simon, Homo Sapiens -faneille, Rainbow Rowellin faneille, söpöjen rakkaustarinoiden ystäville ja naurua kaipaaville

~ Laura

[theyadiaries-blog]

Kirjamessut 2017 kuvina

Kirjamessut järjestettiin tänä vuonna 26.-29.10. ja viikonloppu oli täynnä kiinnostavia kirjailijahaastatteluja, uusia tuttavuuksia, sekä tietenkin massoittain kirjoja. Myös YA-kirjat olivat päässeet messuilla mukavasti esille. Tässä muutamia suosikkejamme messuilta. 

Nelli Hietala kertoi romaaninsa Kielillä puhumisen taito syntyneen, kun hän joutui hylkäämään alkuperäisen tarinaideansa. “Päätin, että jos en voi kirjoittaa tosi suurta tarinaa, niin kirjoitan jostain tosi pienestä.” Niinpä romaanin aiheeksi valikoitui r-vika.

Kallion lukiolainen Pihla herätti Kielillä puhumisen taito -romaanin Saran henkiin.

Gummeruksen messuosastolla oli nostettu komeasti esiin Camilla Läckbergin uutuusdekkari Noita sekä Matti Röngän Yyteet, joka päivittää Tuntemattoman sotilaan nykypäivän yritysmaailmaan.

Gummeruksen osastolla oli myös näyttävät kirjapyramidit houkuttelemassa ostajia.

Elina Rouhiainen kertoi Muistojenlukija-romaanilla alkavan Väki-trilogian koostuvan monesta yksittäisestä ideasta, jotka alkoivat nivoutua yhteen. Muistojenlukijan linnut saivat alkunsa Elinan lintukuvioisesta suihkuverhosta.

Tämän blogin kirjoittajista Laura Kurki haastatteli fantasiakirjailija Katri Alataloa Käärmeiden kaupunki -aavikkofantasiaromaanin  tiimoilta. Vaikka yleisöä ei enää sunnuntai-iltana ollut hurjasti, niin Katrin välitön olemus ja avoimet vastaukset jättivät lämpimän tunnelman messun loppuun.

YA-kirjat oli nostettu esiin useammalla osastolla.

Selja Ahavan sunnuntainen haastattelu Akateemisen osastolla oli hienoa kuultavaa. Ahavan kaunis, menetyksestä kertova uutuuskirja Ennen kuin mieheni katoaa on herättänyt paljon keskustelua ja nytkin yleisöä oli hyvin ottaen huomioon äänentoistollisesti hankalan käytäväpaikan. Ahavan aiemmat kirjat ovat niittäneet myös paljon mainetta, ja hänen edellinen teoksensa Taivaalta tippuvat asiat oli Finlandia-ehdokas.

Kirsti Kurosen Pönttö on säeromaani. Kuronen kertoi, että säeromaani sopii hänelle, sillä hän on juonen sijaan kiinnostuneempi päänsisäisistä tapahtumista ja pienistä hetkistä.

Kallion lukiolainen Sointu esitti pätkän Pöntöstä.

Myös poikittaislinjan bussi oli löytänyt tiensä Kirjamessuille.

- Pinja ja Laura

Photos (c) Pinja Lehtiheimo ja Laura Kurki