eMaikka

Digitaalisen opettajuuden jäljillä

[emaikka]

Kuukauteni opettajana

Työharjoittelu käynnistyi ryminällä. Kurssin opiskelijat olivat eripuolilta Lahden ammattikorkeakoulua. Kurssi edellytti kuitenkin aiempia markkinoinnin opintoja. Brändin rakentaminen ja lanseeraus –kurssi oli kolmen opettajan yhteispanos, joissa jokaisella oli omat selkeät osionsa. Itselleni jäi markkinointimixin tuote, hinta ja saatavuus.

Olin suunnitellut kurssin alkavan itsearvioinnilla, jossa osallistujat kertoisivat omasta osaamisestaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Alkukartoitus olisi helpottanut itseäni materiaalien ja kurssin kulun suunnittelussa. Harjoittelun pikastartti ei kuitenkaan tätä mahdollistanut, joten jouduin jättämään sen taka-alalle. Toisaalta sain kuitenkin haluamani Facebook-ryhmän kasaan, jossa jokaisella oli mahdollisuus vuorovaikuttaa salaisessa ryhmässä.

Luentomateriaalien kasaaminen ensimmäisille luennoille oli todella raskas prosessi. Parhaimmillaan tein materiaaleja vielä puolilta öin. Materiaalien laadusta en halunnut tinkiä, sillä mielestäni laadukkaat materiaalit palvelevat monessa eri tarkoituksessa. Olisin toivonut, että olisin saanut ensin prosessoida aihetta hieman kauemmin, jotta olisin kyennyt kytkemään teorian käytäntöön vielä tiukemmin. Toisaalta, en ole kertomassa mitä aiheesta tiedän tai osaan, vaan olen opettamassa asiaa muille. Mitä hienommaksi kaluttu luu, sitä vähemmän mahdollisuuksia muodostaa omaa käsitystä aiheesta.

Ryhmäksi osui varsin flegmaattinen, varovainen ja heikosti syttyvä porukka. Ryhmä oli kasattu eri puolilta, eri vuosikursseilta ja eri taustoilta, osa avoimen amkin puolelta. Oma energiani oli jokaisen iltatunnin jälkeen valutettu loppuun. Energiani vastineeksi sain kuitenkin ryhmän keskustelemaan aiheesta. Jopa ne, jotka pelkäsivät todella paljon puhua ääneen vieraan ihmisjoukon kuullen. Silti armoton työminäni soimasi itseään, olisi pitänyt olla vielä energisempi, viipyä aiheessa pidempään, aktivoida, keskustella. Lopulta kyse ei kuitenkaan ole minusta vaan opiskelijoista - heidän tavoitteistaan ja osaamisesta tai osaamattomuudesta.

Lähitunteja oli kahtena eri iltana. Kolmannen lähikerran toteutin videoluennolla, jonka jokainen sai katsoa omalla ajallaan, missä tahtoi. Videoluennointi oli yllättävän hankalaa. Miten saada innostunut, rauhallinen ja hyvin etenevä tarina? Jouduin tekemään ensimmäisen ottoni monta kertaa. Kirosanoja lenteli, kun olin jälleen kerran sotkeutunut sanoissani.

Ryhmä kutistui ensimmäisten luentojen jälkeen. Case-tehtävä osoittautui useammalle henkilölle liian työlääksi. Mikäli kyseessä olisi ollut homogeeninen opiskelijaryhmä, olisivat ryhmän muodostuneet nopeammin ja ryhmätyön aloittaminen ei olisi ollut niin hidasta. Matkan varrella myös osa ryhmistä hajosi, mikä aiheutti osalle opiskelijoista päänvaivaa. Silti halusin käyttää aikaani ohjaamiseen. Välipalautuksessa videoin palautteeni, samalla kun kävin läpi case-tuotosta. Opiskelijat palautteen perusteella pitivät tavastani ohjata.

Kaiken kaikkiaan saimme kuitenkin loistavia ja vähemmän loistavia töitä luettavaksi. Osa täysin fiktiivisiä, osa todellisuuteen pohjautuvia. Oli ilo huomata, kuinka välipalautteesta ja ohjauksesta oli otettu kaikki irti. Huomasin, miten paljon pidin opettamisesta, ohjaamisesta, menetelmien valinnasta. Ja kun joku vielä maksaa siitä.. Ihan uskomatonta. Siitä voi jopa saada palkkaa! Täydellistä. Tämä on tehty mulle.

[emaikka]

Koulutuksen verkostot

Verkostojen voidaan ajatella koostuvan solmukohdista, jotka keskinäisessä vuorovaikutuksessa muodostavat yhdyssiteitä (Järvensivu 2012). Verkosto käsitteenä viittaa siis dynaamisiin, yksittäisiin vaihdantasuhteisiin (Mittilä). Verkostot voivat olla myös organisoitumisen muoto. Tällöin verkosto muodostuu kahden tai useamman itsenäisesti toimivan toimijan yhteistyöhön, mikä on pitkäaikaisen ja luottamukseen perustuvan suhteen tulos. (Järvensivu 2012.)  Toimijoilla voi olla sekä toisiaan täydentäviä että toisiaan korvaavia resursseja ja keskinäisiä toimintoja (Mittilä).

Ammatillisten oppilaitoksen näkökulmasta verkostoituminen tarjoaa keinon vahvistaa asemaa paikallisena, alueellisena ja yhteiskunnallisena toimijana sekä helpottaa opetus- ja ohjaustyön kehityspaineita (Helander 2009). Erityisesti kansainvälistymisen kehittymisessä verkostot ovat olleet merkittävässä asemassa (Korkala 2010). Oppilaitoksen toiminnassa tämä tarkoittaa tavoitteellista verkostotyön kehittämisestä sekä kiinteää kumppanuutta eri tahojen kanssa (Helander 2009).

Työsisältöni

Ennen opettajakoulutuksen alkua työskentelin Lahden ammattikorkeakoulussa suunnittelijana. Työsisältöihini kuuluivat pähkinänkuoressa opettaminen, asiantuntijaluennot, työharjoittelu- ja päättötyöohjaus, täydennyskoulutuksen kehittäminen liiketalouden alalla sekä kotimaiset ja valtakunnalliset hankkeet ja projektit.

Verkostot

Kun tulin taloon, aloin järjestelmällisesti kehittämään sisäisiä verkostojani. Tutustuin lähityöyhteisöön ja pyrin olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Osa yhteyksistä oli henkilökohtaisia. Nämä yhteydet olivat muodostuneet jo vuosia aiemmin alemman ja ylemmän ammattikorkeakouluopintojen sekä perhesuhteiden myötä. Lyhyessä ajassa kykenin käyttämään olemassa olleita ja uusia kontakteja verkostomaiseen tapaan. Tämä imaisi minut syvemmälle uusiin projekteihin ja hankkeisiin sekä auttoi ymmärtämään ammattikorkeakoulun sielun elämää. Verkostoni tarjosi osaamista, ymmärrystä ja auttoi minua kasvamaan ja oppimaan sen myötä (kuvio 1).

Kuvio 1. Verkostot, joissa toimin työssäni

Sisäiset verkostot

Työsisältöjen puolesta olin siis erittäin laajasti tekemisissä eri alojen opetushenkilöstön sekä alojen yhteisien tiimien kanssa. Opetuksen osalta olin  vetämässä asiantuntijaluentoja henkilökunnalle ja opiskelijoille sekä kursseja, missä vastuu jakautui useamman opettajan kesken. Tämä vahvisti edelleen sisäisiä verkostojani. Sisäiset verkostot auttoivat opetusmateriaalien teossa, pedagogisissa kysymyksissä, järjestelmien käyttämisessä sekä yleisissä käytännöissä. Lisäksi sain paljon apua kollegoiltani täydennyskoulutuksen tuotteistukseen. Verkostojen avulla kykenin parempaan suoritukseen ja opin valtavasti.

Kansainväliset verkostot

Osallistuin myös moneen erilaiseen kotimaiseen sekä kansainväliseen projektiin ja hankkeeseen. Projekteissa vahvistuivat sisäisien verkostojen lisäksi kansainväliset ja työelämäverkostot. Kansainvälisiä verkostoja oli onnistunut kehittämään jo opiskeluaikana. Samat yhteistyöverkostot olivat edelleen kasassa, nyt vain jatkohankkeen kimpussa. Pääsin osalliseksi suhteiden avulla. Projektivastaava oli opiskellut kanssani muutamia vuosia takaperin.

Kansainväliset verkostot eivät rajoittuneet pelkästään liiketalouden verkostoihin vaan sain osallistua myös Lamkin kesäkoulun toteutukseen, minne osallistui kansainvälisien oppilaiden lisäksi opettajia eri aloilta ympäri maailman. Oli erittäin mielenkiintoista toimia eri kulttuurien ja alojen osaamiskentällä.

Työelämäverkostot

Ehkä eniten olin vuorovaikutuksessa työelämäverkostojen kanssa. Keskustelin työelämäkontaktien kanssa muun muassa täydennyskoulutustarpeista, työharjoitteluohjauksesta ja – tarpeista, päättötyömahdollisuuksista, mahdollisista yhteisistä projekteista, case-tehtävistä kursseille sekä ops-työn suunnittelusta.

Alueellisen osaamisen kehittämistä ajettiin voimakkaasti täydennyskoulutuksen, työelämälähtöisien case-tehtävien, päättötöiden, työharjoittelun ja harjoitteluyrityksiin työllistymisen kautta. Tämän lisäksi työelämänedustajat olivat mukana ops-työn suunnittelussa, missä työnantajat selkeästi toivoivat tietynlaista pohjakoulutusta jokaiselle valmistuvalle tradenomille.

Verkostojen merkitys

Olen ollut aina hyvä verkostoitumaan ja pidän sitä tärkeänä. Itse koen, että se on tarjonnut minulle mahdollisuutta kehittyä, saada osaamista, liikkua uusiin tehtäviin sekä antanut motivaatiota. Verkosto-osaamisen tarve tulee tulevaisuudessa korostumaan entisestään ammatillisen koulutuksen kentällä. Ja kukapa meistä pärjäisi enää yksin muuttuvassa maailmassa? Peace out.

[emaikka]

Dialogi yhteistoiminnallisen oppimisen tukena

Dialogin suomenkielinen vastine on kuunteleva keskustelu. Dialogi tulee kreikan kielestä, missä dia tarkoittaa läpi, ja logos tarkoittaa merkitystä. Merkitys virtaa siis puheen kautta tai puheen läpi. (Aarnio 2014, Terveyden ja Hyvinvoinninlaitos 2016.)

Dialogiset menetelmät sisältävät avointa ja suoraa keskustelua, millä tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Dialogisissa tilanteissa synnytetään tila, jossa tilannetta on mahdollista tutkia yhdessä. Keskusteluun osallistuu kaksi tai useampi henkilö, mutta se eroaa tavallisesta keskustelussa siinä, että kaikki ovat voittajia ja jokainen saa osallistumisen tunteen. Keskustelu ei välttämättä ole kuuntelevaa, mikäli molemmat osapuolet käyvät kahdenvälistä yksinpuhelua tai ammattilainen käyttää asiakkaan kanssa asiantuntijakieltä. (Aarnio 2014, Terveyden ja Hyvinvoinninlaitos 2016.)

Pallopääteoria

Pallopääteorian mukaan yhteistoiminnallinen oppiminen sosiaalisessa kontekstissa käynnistyvät vuorovaikutuksen ja dialogin ansiosta. Siinä eri ihmiset tai ihmisryhmät jakavat kiinnostuksen kohteen ja yrittävät aidosti ymmärtää toista osapuolta oman seulansa eli maailmankatsomuksen ja kokemuksiensa läpi. Yhteisen ymmärryksen muodostumisen jälkeen pallopään seulan läpäisykyky kasvaa, jolloin oma ymmärrys laajenee. Ymmärrystä voimistavat seulan läpäisevät uudet viestit informaatiovirrasta. Kuunteleva keskustelu, dialogisuus, vaikuttaa pallopään seulaan kokoajan enenevissä määrin. Harjoittelemalla dialogisuutta on mahdollista oppia keskittymään ydinviestintään, toisen ymmärtämiseen, olemaan aidosti läsnä ja unohtamaan epäolennainen (bullshit). (Savonen 2017)

Pallopääteoria - tietoammattilainen

Tietoammattilainen pallopää tietää, taitaa ja osaa toimia ryhmässä.  Samalla hän kykenee luomaan uutta tietoa ja oppimaan ryhmän avulla. Hän on eettinen, vapaa, vastuullinen ja nöyrä. Työkalu kaiken tämän toteuttamiseen löytyvät vuorovaikuttamisesta, dialogista ja osallistavista työmenetelmistä. Kokonaisnäkemyksen syntymistä tukemaan voidaan käyttää myös osallistavia ongelmanratkaisutekniikoita. Nämä tekniikat hiljentävät voimakkaat persoonat ja osallistavat muutoin hiljaiset, lue lisää. (Savonen 2017)

Lähteet

Aarnio, H. 2014. Dialogiosaamisen videoluentosarja. Hamk Multimediapaja. Viitattu 7.1.2017. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=5msbocom1H8&list=PLLgX5KoUZ9ziHXoxC5q-mIwBToa7q05TW&index=3

Hyvinvoinnin ja Terveydenlaitos. 2016. Dialogisuus ammattilaisen ja perheen välillä. Viitattu 7.1.2017. Saatavilla:

https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/varhainen-avoin-yhteistoiminta/dialogisuus_ammattilaisen_ja_perheen_valilla

Keskustelu Savonen Marja-Leena  7.2.2017

[emaikka]

Monikulttuurisuusosaaminen opetuksessa

Monikulttuurisuudesta puhuttaessa käsitteet helposti sotkeutuvat toisiinsa. Näin ollen aloitan käsitteen määrittelystä, jonka jälkeen peilaan monikulttuurisuutta omaan elämääni, opettajan työhön sekä tarkastelen kulttuureita vielä kulttuuriteorian valossa.

Monikulttuurisuus käsite on laaja ja sillä voidaan viitata moneen eri asiaan. (Vitikainen 2014.) Sillä on kolme eri merkitystä. Monikulttuurisuudella voidaan kuvata yhteiskuntaa, jota leimaa etninen tai kulttuurinen erilaisuus. Toisena se voi olla tavoiteltava yhteiskunnallinen tilanne, jossa väestön etniset tai kulttuuriset ryhmät nauttivat yhdenvertaisuutta ja toistensa vastavuoroista kunnioitusta. Kolmantena monikulttuurisuus voi tarkoittaa politiikkaa, jota julkinen valta harjoittaa väestön etniseen tai kulttuuriseen heterogeenisuuteen liittyvissä kysymyksissä. (Vitikainen 2014, Soukola 1999.)

Monikulttuurisuus omassa elämässäni

Jo lapsesta saakka minua on totutettu eri kulttuureihin. Tavoitteena kasvattaa vaahtosammuttimen kokoisesta tytöstä aikanaan osaava, hyväksyvä ja sopeutuva maailmankansalainen. Kotonamme kävi vieraita milloin mistäkin opettajia, oppilaita, kurssitettavia, ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Ihonvärejä, kieliä, uskontokantoja ja maailmannäkemystä olisi voinut lappoa kauhalla, mutta silti jokainen löysi paikkansa meidän suuresta kuusikulmaisesta ruokapöydästä. Kieli ei myöskään osoittautunut pienelle tytölle ongelmaksi viittomilla, ilmeillä, eleillä sekä naurulla pääsi pitkälle.

Oma kulttuurisesta merkittävä irtiotto oli teini-iän kielikurssi Englannissa, mitä seurasi vuosia myöhemmin työharjoittelu Brittein saarella. Ammattikorkeakoulun vaihdokiksi valitsin yllättäen Ruotsin, mistä käteen jäi tuplatutkinto ja sylitäydeltä tuttuja ympäri pallon.

Työelämässä olen työskennellyt monien eri kulttuurien monissa eri työtehtävissä. Olen tottunut eri kulttuurien, kielien ja tapojen sekamelskaan. Miten siltä voisikaan enää välttyä?

Avaan aamulla Facebookin, jossa eri kielet, kansallisuudet ja uskontokunnat julkaisevat omia mielipiteitään, hassutuksia, uutisia ja päivittelevät erilaisia arjen asioita. Huomaan eksyneeni pitkälle Afrikan historiaan, vaikutusvaltaisia naisia käsittelevään artikkeliin. Toisinaan sukellus USA:n presidentin vaalituloksiin, jota ystäväni eivät voi uskoa todeksi. Toisinaan seikkailen pitkin Aasiaa, Itävaltaa, Intiaa, Ruotsia, kunnes palaan kotimaan kuviin. Olen siis jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa. Uteliaana ja avoimena ihmisenä koen tämän rikkautena. Vanhemmilleni kasvatuksesta kiitokset, pidän itseäni maailman kansalaisena.

Monikulttuurisuusosaaminen opettamisessa

Monikulttuurisuus, omassa työssäni Lahden Ammattikorkeakoulussa, on jokapäiväistä. Opiskelijoita on jokaisesta maailman kolkasta erilaisista lähtökohdista. Englanninkieliset kurssit tai yksittäiset luennot tuottavat osalle opettajista ongelmia. Itselleni ne ovat asennekysymyksiä ja vaativat esiintymistaitoa. Onnistumiseen vaikuttavat vahvasti opettajan avoimuus, erilaisuuden ymmärtäminen sekä hyväksyminen. Itse nautin suunnattomasti kansainvälisien ryhmien ohjaamisesta ja varsinkin uskon valamisesta opiskelijoihin, jotka kyseenalaistavat kielitaitonsa (jotka hyvin usein ovat hyvän kielitaidon omaavia suomalaisia!).

Esimerkkinä ryhmistä, toteutuksesta ja lopputuloksesta toimivat Lamkin järjestämä Motivation Workshop ja Summer School. Motivation Workshop on Erasmus rahoitteinen hanke puuinsinööreille, jossa pureudutaan uuden puutuotteen suunnitteluun, tuottamiseen ja lopulta markkinointiin. Learning Café –menetelmällä toteutettu kaksipäiväinen oli hankkeen viimeinen osuus (lue tästä).

Summer School puolestaan on kahden viikon intensiiviopetusta sisältävä case-pohjainen kurssi, jota Lamk isännöi toisen kerran. Jokaisella ryhmällä oli yritysmaailman aito case-ongelma, jota ryhmät lähtivät ratkaisemaan. Lopputuloksena opiskelijat tuottivat Lahden Messilä Campingille uudet verkkosivut ja loppuraportin havainnoistaan Enonsaarella Lahdessa (lue tästä). Tarkempaa tietoa kurssista voit lukea täältä.

Kulttuurien tarkemmassa tarkastelussa voidaan toki nähdä useita eroavaisuuksia kansallisuuksien osalta. Monikulttuurisuutta on varmasti mahdollista tarkastella eri tavoin, mutta itse päädyin yhteen tunnetuimmista kulttuuriteorioista. Teorian taustaisänä toimii hollantilaistutkija Geer Hofstede.

Hofsteden kulttuuriteoria opetuksessa

Hofstede määrittelee kulttuurieroja viiden eri attribuutin avulla: valtaetäisyyden, individualismin, maskuliinisuuden, epävarmuuden välttämisen ja orientaatio pituuden. (Geert Hofstede.)

Valtaetäisyys

Tiedostan, että useissa maissa opettajan ja opiskelijan välinen välimatka on suuri, valtaetäisyyden kuilu. Osa opiskelijoista saattaa kokea pienen valtaetäisyyden aluksi hieman vaivaannuttavaksi.  Kurssien alussa esittelen itseni ja pyydän opiskelijoita viittaaman minuun joko etunimellä tai opettajana.

Osa ulkomaalaisista opiskelijoista ei ole tottunut aktivoivaan tapaan luennoida. Pyrin luomaan rennon ja rohkaisevan ilmapiirin, jossa opiskelijoista tuntuu turvalliselta kertoa omia esimerkkejä, tuomaan omia mielipiteitään ja keskustelemaan aiheesta. He eivät myöskään ole tottuneet soveltamaan annettua tietoa erilaisissa case-tehtävissä. Näissä tilanteissa yritän varmistaa mahdollisimman selkeän ohjeistuksen lisäksi tehokkaan ohjaamisen. Ongelmia yleensä syntyy eniten käynnistelyvaiheessa, jolloin ryhmän muodostus on keskeneräistä.

Individualismi vs. kollektiivisuus

Kursseillani usein tehdään ryhmätöitä, missä sekoitetaan kansallisuuksia surutta keskenään. Toisinaan ryhmät toimivat loistavasti itsenäisesti, toisinaan ne kaipaavat vahvaa ohjausta ja motivointia. Tilanne ei ole helppo myöskään osalle opiskelijoista, jotka kokevat toiminnan vieraalla kielellä ja oudossa ryhmässä pelottavaksi. Toisaalta osa kansallisuuksista nauttii ryhmässä tekemisestä, mikä voitaisiin löysästi nähdä kytkeytyvän Hofsteden induvidualismiin ja kollektiivisuuteen.

Kansallisuuksien osalta voin näin epätieteellisesti todeta osan ryhmittäytyvän mieluusti vain omiensa pariin. Usein kollektiivisuus leimaa näitä kansallisuuksia, kun taas vahvasti individualistinen kansakunta kykenee toimimaan ilman ryhmää ja ryhmäpainetta. Tämä on mielestäni nähtävillä myös luennoilla.

Maskuliinisuus vs. feminiinisyys

Ryhmissä on näkyvissä myös maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erot. Maskuliinisuus tuo mukanaan vahvaa kilpailuviettiä, saavutuksia ja voittoja, kun taas feminiinisyys puoltaan yhteistyötä, nöyryyttä ja elämän pehmeitä arvoja. Vahva maskuliininen yhteisö löytyy rapakon toiselta puolelta, kun taas femininisyyttä edustavat pohjoismaat ja Japani. Kilpailuviettiä ei pelkästään voi selittää syntymämaalla, sillä opiskelijalla itsellään saattaa olla voimakas halu kilpailuun.  

Epävarmuuden välttäminen

Opettajana pyrin selkeään ulosantiin ja ohjeistamiseen, mikä helpottaa opetuksen seuraamista sekä suomeksi että englanniksi. Materiaalit ovat hyvin visuaalisia, jotta ne tukisivat ymmärrystä. Tämä myös osaltaan vähentää epävarmuuden tunnetta ja luo opiskelijoille varmuuden tunteita.

Lopuksi

On mielenkiintoista katsoa maailmaa, joka ei ole läheskään niin sulkeutunut kuin sanotaan vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Sähköiset viestintäkanavat, sosiaaliset pelit, journalistiikka, blogit tuovat meidät aina vain lähemmäksi toisiamme. Muutoksen voi nähdä nuorissa. Nämä diginaalit kosmopoliitat ovat siellä minne me emme olisi ikinä uskoneet pääsevämme. Miten he sen tekivät? Tubessa, vblogissa, online 24/7, se jos mikä on heidän sukupolvesta anti seuraaville.

Lähteet:

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Hofstede, G. National Culture. Saatavilla: https://geert-hofstede.com/national-culture.html. Viitattu 16.10.2016.

Lahti University of Applied Sciences. Summer School. http://www.lamk.fi/english/degree-students/summer-school/Documents/lahti_summer_school_2016.pdf

Soukola, T. 1999. Monikulttuurisen yhteiskunnan ehdot ja haasteet. Sitra. http://www.sitra.fi/julkaisut/monikulttuurisuus.pdf. Viitattu 19.1.2017.

Vitikainen, A. 2014. Monikulttuurisuus. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Saatavilla: http://filosofia.fi/node/6867. Viitattu 19.1.2017

[emaikka]

Itsetuntemus ja itsetunto opetuksessa

Itsetuntemus ja itsetunto ovat opetuksen onnistumisen kulmakiviä. Mitä nämä kaksi käsitettä pitävät sisällään ja kuinka ne vaikuttavat opettamiseen, oppijaan ja itse opettajaan?

Mitä on itsetuntemus?

Itsetuntemuksella tarkoitetaan omaa ymmärrystä omasta itsestämme. Itsetuntemus kattaa fyysisen ja psyykkisen puolen sekä omien tunteiden tuntemisen ja tietämisen. Se toimii minäkuvan perustana, mikä puolestaan muodostuu fyysisestä, persoonallisesta, moraalis-eettisestä, henkisestä ja sosiaalisesta pääomasta. (Toivakka & Maasola 2012, 19.) Toisin sanoen ihminen ymmärtää paremmin itseään. Millainen minä olen? Kuka minä olen? Mitkä ovat arvoni? Miten ne välittyvät muille? (Rentola.)

Opetuksen kulmakivet muodostuvat itsetuntemuksen ja itsetunnon varaan. Jos ei tunne itseään, on vaikea rakentaa oppimisyhteisöä, ymmärtää ja tukea yksilön oppimisprosessia tai ottaa vastaan palautetta. Jos ei luota itseensä, on suorastaan mahdotonta jakaa osaamistaan. Omien arvojen, sosiaalisen kyvyn ja vaikuttavuuden, puolustusmekanismien, tunteiden ja ennakkokäsityksien ymmärtäminen mahdollistaa opettajan kyvyn sopeutua uusiin sosiaalisiin tilanteisiin ja ottaa vastaan palautetta.

Itsensä tunteminen on elämän mittainen matka, joka toisinaan tuo yllätyksiä mukanaan. Mitä avoimempia olemme uudelle, sitä paremmin voimme saada uutta tietoa itsestämme ja itsellemme.

Mitä on hyvä itsetunto?

Hyvä itsetuntemus on hyvän itsetunnon perusta. Itsetunto on tietoisuus omasta arvostaan ja kyvystä rakastaa itseään. (Rentola.) Toivakka ja Maasola katsovat itsetunnon koostuvan kahdesta eri osasta: perusitsetunnosta ilmapuntari-itsetunnosta. Perusitsetunto on perimmäinen ja pohjimmainen käsitys itsestä ja omasta arvostamme. Ilmapunta-itsetunto puolestaan vaihtelee elämäntilanteiden ja –kokemuksen mukaan. (2012, 18.)

Opettajan on tärkeää tiedostaa omat kykynsä, arvonsa ja minäpystyvyys. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön omaa käsitystä selviytyä annetuista tehtävistä.  Opettajaa tärkeämmäksi muodostuvat kuitenkin oppijat. Omat selviytymisodotukset ja edelliset kokemukset ohjaavat suuresti oppijoiden onnistumista tehtävässään. Omat tulkinnat onnistumisesta tai epäonnistumisesta ohjaavat minäpystyvyyttä ja vaikuttavat olennaisesti motivaatioon.

Lähteet:

Toivakka, S. ja Maasola, M. 2011. Itsetunto kohdalleen. Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuovuorovaikutuksen oppimiseen. Juva: Bookwell Oy.

Rentola, L. 2015. Itsetuntemus ja itsetunto. HAMK Multimediapaja. Saatavilla:

https://www.youtube.com/watch?v=kClAcvJFzyA&feature=youtu.be

. Viitattu 17.1.12017.

Hyödyllisiä linkkejä

Itsetuntemus - tutustu itseesi

Millainen olet - enneagrammi

Itsetuntemus tehtäviä

[emaikka]

Oppimisympäristöt

Oppimisympäristöjä voidaan tarkastella monesta eri perspektiivistä, jolloin niitä on mahdollista luokitella useammalla tavalla. Se voidaan ymmärtää monitahoisena ympäristönä, joka koostuu oppimisen fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä formaalissa tai informaalissa oppimisympäristössä.

Oppimisalusta

Käsitteenä oppimisympäristö onkin siis tavattoman laaja ja käytännössä koko ajan läsnä. Teknologia mahdollistaa mobiili- ja pilvipalveluiden sujuvan käytön oppimistilanteissa. Usein oppimisympäristön käsitettä käytetään kapeasti tarkoittamaan yksittäistä tai useampaa oppimisalustaa. Oppimisalusta tulisi kuitenkin nähdä enemmän teknisenä tai fyysisenä mahdollistajana.

Oppimisalustan valinta

Oppimisalustan valinnassa tulisi huomioida sen tarkoitusperät. Opetussuunnitelman purkaminen toteutukseksi, joista toteutus jaetaan osioihin. Osioista puolestaan edetään asiakokonaisuuksiksi, joista lopulta päädytään puheeksi, kuviksi, teksteiksi ja videoiksi. Tekninen alusta voi olla erittäin näyttävä, mutta mikäli se ei tue oppijan oppimista se jää vain hienoksi alustaksi.

Kokonaisuutta voidaan tukea useammalla eri alustalla, joista yksi on ns. kotipesä. Kotipesästä voidaan jakaa materiaaleja ja kytkeä se edelleen muihin alustoihin. Alustan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota opetusmateriaalien tuottamiseen ja jakamiseen. Sen lisäksi tärkeäksi kysymykseksi nousee ohjaaminen, miten alusta tukee oppijaa? Miten ohjaus voidaan toteuttaa, niin että aito vuorovaikutus ja dialogi mahdollistuvat? Miten huomioidaan oppijan oppimisprosessin tukeminen?

Erilaisia oppimisalustoja

Perinteisen Moodlen lisäksi mahdollista on myös valita pelillinen (kuten Seppo.io) tai visuaalinen virtuaaliympäristö, mitkä tukevat oppijoiden oppimista. Näiden lisäksi valittavia alustoja on useita, mistä osa on linsenssin takana. Oppimisalustoja ovat mm. Optima Frontier, Adobe Connector, CoursePress, Kyvyt.fi ja O365.

Osaa alustoista koskevat tiukennetut tietoturvalait, jotka estävät eurooppalaisien käyttäjien tiedon lähettämisen Yhdysvaltoihin. Näin ollen Google rajautuu usein ulos, sillä osallistujalistojen ylläpito ei ole tietoturvalain mukaista. Tietoturvalait tiukentuvat uudelleen vuonna 2017, mutta niiden laajuus ei ole vielä tiedossa.

Linkkejä aiheeseen:

Erilaisia oppimisympäristöjä

Kehittyvät oppimisympäristöt

[emaikka]

Opettajan työ ammattikorkeakoulussa

Opettajan tulee ymmärtää pedagogisen osaamisen lisäksi ammattikorkeakoulua koskeva lainsäädäntö, rahoitus sekä hallitusohjelman kärkihankkeet, mitkä ovat kuvattu alla. Perusteiden jälkeen keskustellaan opettajien kelpoisuudesta korkea-asteella. Lopuksi katsomme Lahden ammattikorkeakoulun perehdytystä, toteutussuunnitelmia sekä laatukriteereitä.

Ammattikorkeakoulua koskeva lainsäädäntö

Opetus- ja kulttuuriministeriön alla toimii 24 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua, joista jokainen vastaa omasta toiminnastaan. Toimintaa säätelevät osakeyhtiölaki ja ammattikorkeakoululaki. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on antaa korkeakouluopetusta ammatilliseen asiantuntijatyöhön työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukselliseen tarpeeseen. Lisäksi ammattikorkeakoulujen on harjoitettava soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. Ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää toimilupaa, mikä sisältää koulutusvastuun eli ammattikorkeakoulututkinnot ja niihin liitettävät tutkintonimikkeet. (Opetus- ja kulttuuriministeriö.)

Ammattikorkeakoulujen rahoitus

Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta päätetään vuosittain valtion talousarviossa. Valtionrahoitus muodostuu perusrahoituksesta ja arvonlisäverokompensaatiosta. Perusrahoitus jakautuu ammattikorkeakoulujen kesken pääosin laskennallisesti suoritteiden perusteella. Tuloksiin perustuvasta rahoituksesta 85 % määräytyy koulutuksen laskentakriteereiden perusteella ja 15 % tutkimus- ja kehittämistoiminnan laskentakriteereiden perusteella. (Opetus- ja kulttuuriministeriö.)

Ammattikorkeakoulun kärkihankkeet

Hallitusohjelma tavoitteet ovat purettu niin sanotuiksi kärkihankkeiksi. Ammattikorkeakoulujen kohdalla tämä tarkoittaa kahta hanketta. Ensimmäinen tähtää työelämään siirtymisen nopeuttamista. Kärkihankkeessa uudistetaan valintakoemenettelyjä ja lisätään yhteistyötä lukioiden ja yliopistojen sekä ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Opiskelu on mahdollista vuoden ympäri ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista lisätään. Samalla korkeakoulut siirtyvät yhä digitaalisempiin oppimisympäristöihin. Tämä mahdollistaa opintopolkujen joustavamman tavan opiskella, mikä helpottaa opintojen suorittamista. (Valtionneuvosto.)

Toinen hankkeista pyrkii vahvistamaan korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi. Kärkihankkeessa muun muassa selkeytetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten profiloitumista, työnjakoa sekä yhteistyötä. Koulutusviennin lainsäädännölliset esteet puretaan, mikä mahdollistaa tilauskoulutuksen. Lukukausimaksut E/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille otetaan käyttöön. (Valtionneuvosto b.)

Ammattikorkeakoulun henkilöstön kelpoisuus

Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimukset ovat määrätty ammattikorkeakoululaissa. Lehtorin ja tuntiopettajan tutkintovaatimuksena pääasiassa on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Yliopettajalta vaaditaan lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Soveltuvuuden arvio työnantaja. (OAJ.)

Opettajana toimiminen edellyttää kuitenkin pedagogisia opintoja ja pätevyyttä. Ammattikorkeakouluissa keskeisintä opettajan asiantuntijuudessa on yhdistää ammatillinen ja teoreettinen osaaminen sekä pedagoginen ymmärrys ja tieto. Nämä kolme muodostavat teoreettisen ja käytännöllisen opettajan osaamisen erilaisissa toimintaympäristöissä. (OAJ b.)

Opettajana ammattikorkeakoulussa

Lahden ammattikorkeakoulussa perehdyttäminen tapahtuu esimiehen opastuksella. Perehdyttämisen aikana käydään läpi eri tietojärjestelmät, erilaiset lomakkeet ja niiden käyttö, avaimet ja kulkuluvat, yhteiset kokoontumiset sekä koulun pelisäännöt. Perehdytyssuunnitelma ja vinkit perehdytykseen on löydettävissä Lamkin intrasta. Tarkemmasta perehdyttämisestä vastaavat henkilöt, joilla on vastuullaan mm. tietojärjestelmät sekä joissain tilanteissa opettaja vastinpari, jota voitaisiin ajatella mentori suhteena.

Syksyn ja kevään toteutussuunnitelmia aletaan työstää hyvissä ajoin. Toteutussuunnitelmat ovat löydettävissä Peppi-ohjelmasta ja Lamkin opinto-oppaasta. Liiketalouden ja matkailun alan toteutussuunnitelmat ovat löydettävissä täältä.

Lamkin henkilökunnan on sitouduttava Lamkin laatutyöhön. Laatukäsikirja on tarkoitettu koko LAMKin henkilöstölle, opiskelijoille ja sidosryhmille. Sen tarkoituksena on antaa kokonaiskuvan ammattikorkeakoulun laatutoiminnasta sisältäen tietoa laatujärjestelmästä ja laatukulttuurista, laadunhallinnan organisoinnista sekä erilaisista laadunhallinnan menettelytavoista. Laatukäsikirja on luettaviss kokonaisuudessaan täällä.

Lähteet

OAJ. Ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö. Saatavilla: https://www.oaj.fi/cs/oaj/Ammattikorkeakoulujen%20opetushenkilosto. Viitattu 19.11.2016

OAJ b. Korkea-aste. Saatavilla: https://www.oaj.fi/cs/oaj/Korkeaaste1#amkkoph. Viitattu 19.11.2016

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Ammattikorkeakoulujen hallinto, ohjaus ja rahoitus. Saatavilla: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/hallinto_ohjaus_ja_rahoitus/?lang=fi. Viitattu 12.11.2016.

Valtioneuvosto. Osaaminen ja koulutus. Saatavilla: http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke3. Viitattu 12.11.2016.

Valtioneuvosto b. Osaaminen ja koulutus. Saatavilla http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen/karkihanke5. Viitattu 12.11.2016

[emaikka]

Opetus- ja ohjausmenetelmät

Opetus- ja ohjausmenetelmät ovat opetuksen toteuttamistapoja, joiden tulisi edistää oppijoiden oppimista.  Menetelmien valintaan vaikuttaa monta eri asiaa kuten:

Opiskelijoiden taso, tottumukset ja motivaatio.

Opettajan valmiudet, kokeiluhalu ja kokemus erilaisista opetusmenetelmistä.

Opetettava aihe, kurssin sisältö ja tavoitteet.

Eri opetusmenetelmien vaatimukset esim. opetustilat, ryhmän koko ja aika.

Opetusmenetelmien vaihtelevuus ja tarkoituksenmukaisuus. (Virtanen &  Knuuttila 2001.)

  Opiskelijoiden taso, tottumukset ja motivaatio

 Monipuolinen opetusmenetelmien käyttö edistää oppijan oppimisprosessia, sillä eri menetelmät sopivat erilaisille oppimistyyleille sekä erilaisille oppijoille. Mikä siis sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Siinä missä aikuis- ja nuoret aikuisopiskelijat ammattikorkeassa ovat pääasiallisesti motivoituneita ja pystyvät ottamaan vastuun omasta oppimisestaan, toisen asteen nuoret eivät sitä aina ole. Toki täytyy muistaa, että myös toisella asteella on aikuisopiskelijoita. Reformi, missä nuoret ja aikuisopiskelijoiden linjat sekoittuvat, tulee antamaan kunnon haasteen opettajille ja opetusmenetelmille.

Opetusmenetelmien taitava käyttö muuttaa opetuksen rytmiä, jolloin tuttu ja turvallinen korvaantuvat uudella ja erilaisella. Kun rutiinit rikotaan, aivot toimivat tehokkaammin. Sanotaan, että mikäli haluaa olla tehokkaana päivään, tulisi aamurutiineista muuttaa viittä. Tällöin aivot aktivoituvat ja päivä lähtee aivan uudella tavalla käyntiin. Vanha tuttu turvallinen ei palvele meitä niin kuin haluaisimme.

Opettajan valmiudet, kokeiluhalu ja kokemus erilaisista opetusmenetelmistä

 Opettajan rohkeus kokeilla uusia asioita lienee kaikista ajavin voima menetelmien valinnassa. Kokeneet ja taitavat opettajat tuntevat useita malleja ja pystyvät käyttämään niitä ryhmän oppimista tukevasti. Omaan työhönsä leipääntyminen ja uusien aktivoivien mallien etsimisen lopettaminen, on suurinta myrkkyä opetuksen laadulle.

 Digitaaliset opetusmenetelmät, digitaaliset apuvälineet ovat useammalle kokeneelle opettajalle uusinta uutta. Näiden hyödyntämisestä tuleekin usein peikko, joka koetaan mielenkiintoiseksi, mutta samalla hyvin kuormittavaksi. Uusien sukupolvien myötä opiskelijat ovat enenevissä määrin diginatiiveja, jotka tuntevat sähköisen maailman opettajaa paremmin.  Tietoa on enemmän kuin osaamme sitä käyttää, hakea tai kriittisesti tarkastella. On siis yhä haluttavampaa omata valmiuksia, kokeilun halua ja yritystä.  

Opetettava aihe, kurssin sisältö ja tavoitteet

 Opetus- ja ohjausmenetelmän valinnassa on otettava huomioon, miten valittu menetelmä tukee arviointia ja osaamistavoitetta. Menetelmämalleja on paljon pienillä nyanssi eroilla, mitkä erottavat ne toisistaan, mikä tukee oppijan osaamisprosessia? Vastauksia on yhtä monta, kuin on oppijaa.

Korkeammilla asteilla tämä tarkoittaisi tiedon rakentamista, analyyttista ajattelua, kriittisyyttä ja luovuutta. Menetelmien siis tulee tukea näitä kaikkia. Pelkällä luennolla sitä ei saavuteta, ei myöskään tenttimällä. Tekeminen tulee kytkeä työelämään, jota varten oppijat ovat hakeutuneet ammattikorkeaan, oppimaan työelämän tavoille - tekemällä.

Eri opetusmenetelmien vaatimukset

Opetus- ja ohjausmenetelmissä on huomioitava ryhmän suuruus. Pienryhmä koostuu 4-6 opiskelijasta, kun taas opettajakohtaiset ryhmät ovat 15–30 henkeä. Mikäli ryhmässä on yli 50 henkeä, voidaan puhua suurryhmästä. Pienryhmässä ja suurryhmässä hyödynnettävät menetelmät poikkeavat toisistaan, sillä kaikkea ei voida toteuttaa suuren ryhmän kanssa.

 Myös opetustilat, ryhmätilat ja tietotekniset valmiudet asettavat vaatimuksia opetus- ja ohjausmenetelmien valinnalle. Pienet toimimattomat tilat tai tietotekniikka valmiuksien puuttuminen, vähentävät menetelmien käytön mahdollisuutta. Vaatimuksista ei kuitenkaan kannata tehdä estettä, joka estää menetelmien aktiivisen kokeilun.

Opetusmenetelmien vaihtelevuus ja tarkoituksen mukaisuus

 Miltei kaikki opetusmenetelmät perustuvat aktivointiin oli kyseessä suur- tai pienryhmä. Aktivoivan opetuksen periaatteiden mukaisesti menetelmä pyrkii kolmeen päätavoitteeseen.  Ensimmäinen pyrkii opiskelijan aiempien tietojen ja ymmärryksen selvittämiseen ja aktivoimiseen. Opetus rakennetaan tämän pohjalle.  Toinen merkittävä tavoite on virheellisten käsitysten ja ongelmien selvittäminen kurssin aikana. Tällöin opetuksen painopiste on oppimisprosessissa opiskelun lopputuloksen sijaan. Kolmantena on rakentavan palautteen antaminen ja väärinymmärrysten haastaminen opettajan ja vertaisarviointien avulla. (Ylitalo 2010.)

 Aktivoivia menetelmiä on useita pienryhmätyöskentelystä yksilötyöskentelyyn. Kaikki, mitkä aktivoivat oppijaa, voidaan laskea aktivoivien menetelmien joukkoon. Näin ollen niitä voidaan hyödyntää suurryhmissä, ongelmanratkaisun apuna, tietopohjan laajentamisessa sekä yhteistoiminnallisessa oppimisessa.

 Ovatko kaikki oppijaa tukevat menetelmät aktivointiin perustuvia? Mielestäni eivät. Oppimisprosessissa on tilaa asiantuntijaluennoille, jotka syventävät ja laajentavat ainakin omaa näkökulmaani aiheisiin, joissa pidän itseäni ammattilaisena. Luennot ovat näkökulmia, toisien ajatelmia, joita laajentaen voi saada paljon irti omasta ajattelustaan.

Menetelmien hyödyntäminen opetusharjoittelussa

Brändin rakentamisen kurssi on toteutettu kolmen opettajan yhteisponnisteluna. Itse vastaan ensimmäisestä osiosta tuote, hinta ja saatavuus. Harjoittelun aloitus tuli itselleni pienenä yllätyksenä, enkä ehtinyt teettää opiskelijoille ennakkotehtävää, jonka olin alunperin kuvaajaani suunnitellut. Muuten ajatus kokonaisuudesta pysyy hyvin kasassa. Alla päivitetty kuvaaja

Hyviä linkkejä aiheeseen

Aktivoivia opetusmenetelmiä

 Suurryhmä

Oppimismenetelmät

Opettajan käsikirja

Lähteet:

Virtanen, A. & Knuuttila, M. 2001. Opettajan opas onnistuneeseen opettamiseen. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 1/2001.

[emaikka]

Tekijänoikeuden jäljillä

Tekijänoikeus on mielenkiintoinen aihe koulumaailmassa. Opettajat, oppilaat sekä oppilaitokset tuottavat ja käyttävät erilaisia teoksia, joiden tekijänoikeus tulisi suojata.

Tekijänoikeuden perusteet

Opettajan omalla ajallaan tekemät materiaalit kuuluvat opettajalle ei oppilaitokselle, ellei työsopimuksessa lue toisin. Oppilaiden tekemistä julkaisuista, vastaavat oppilaat siitä ensikädessä itse. Mikäli oppilas on tehnyt julkaisun tarkasti ohjattuna, saattaa julkaisusta olla vastuussa myös opettaja.  Mikäli oppilaat ovat tehneet julkaisun koulun pyynnöstä, on koulu vastuussa sisällöstä. Opettajilla kuitenkin lienee moraalinen vastuu suitsea tekijänoikeuksien väärinkäyttöä. Ammattikorkeakoulussa viittaukset jäävät opiskelijoilta helposti tekemättä. Tämä näkyy yleensä päättötöiden kohdalla. Täytyy myöntää, etten nuorempana itsekään aina ymmärtänyt viittauksien päälle.

Creative Commons -lisenssit

Cc-lisenssit pyrkivät kertomaan tekijänoikeuksien jakoehdot. Tämä myös helpottaa materiaalien löytymistä, mikä palvelee tekijäänsä osaamisen markkinoinnilla. Oman materiaalin jakamisella on muitakin hyötyjä kuten, liiketoiminnan kasvattaminen, hanketietojen parempi hyödyntäminen, jatkuva kehittäminen ja opetusmateriaalien tulevaisuus. Oman osaamisen markkinointi ja omien materiaalien jakaminen eivät aina ole olleet suosiossa. Nykyään osaamisen jakamiseen kuitenkin suhtaudutaan myönteisemmin varsinkin nuoremmat diginatiivi sukupolvet.  Mielenkiintoista cc-lisensseissä on se, että ihmiset proaktiivisesti haluavat kertoa oikeuksistaan, mikä mielestäni on vain hyvä asia.

Video ja elokuva & Äänitteet ja tallenteet

Video- ja elokuvatallenteiden osalta tekijänoikeusasetukset ovat monisanaisia. Elokuvatallenteita ei saa näyttää julkisesti tai opetuksessa koskaan (vaikka muistan ylä-asteen historian opettajan kyllä näyttäneen, ilman katumusta, historiallisen elokuvan luokassa.) Verkkovideo sen sijaan tällä hetkellä rinnastetaan elokuvaksi, mikäli video sisältää ohjausta. Toisaalta mikäli video on laillisesti ja täysin julkisesti katsottavissa, eikä videota levitetä ansainta tarkoituksessa, voi opettaja sen esittää. Televisio-ohjelmia voi hyödyntää opetuksessa sallittujen kanavien osalta. Yle Areenasta ja Elävästä arkistosta saa esittää kotimaisia ohjelmia. Itse olen näyttänyt Cannesin mainoskilpailuiden voittajien mainosvideoita useaan otteeseen, siten että linkitän videon materiaaleihini.

Kopiosto myöntää opettajille, oppilaitoksille ja opiskelijoille luvan jakaa kopioitua materiaalia sähköpostitse tai suljetusta verkossa. Tämä helpottaa verkko- ja etäopetuksen järjestämistä, sillä tallenteen voi laittaa opetusryhmän saataville. Usein kopioitu materiaali on saatavilla Moodlessa, mikä ei ole sama asia kuin suljettu verkko. Tämä tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman tekijänoikeusasetusten näkökulmasta.

Kuvien käyttö opetuksessa & Aineistojen linkittäminen ja upottaminen

Oman opintopiirin aihe oli kuvien käyttö ja aineistojen linkittäminen. Ryhmä pohti aluksi toteuttamissuunnitelmaa, joka alkumetreiltä muotoutui Wordpress Classroom alustalle. Itselleni alusta oli uusi, mutta onneksi ei täysin vieras. Alusta toimi tekstille hyvin, mutta kuvien osalta linkitys tuotti ongelmia. Huomasin myöhemmin myös kaksi osaisen kurssin linkityksessä pientä ongelmaa. Materiaalit saatavilla: http://vilkka.fi/ville-matti/kurssit/kuvien-kaytto-opetuksessa-aineistojen-linkittaminen-ja-upottaminen/

Flipped Classroom oli itselleni aivan uudenlainen pedagoginen malli. Ehdotin itse mallia, jota Tsempparit lopulta päätyivät hyödyntämään. Flipped classroom mallin hyödyntäminen oli hyvä ajatus, mutta osallistujakadosta johtuen jäi tyngäksi. Mikäli kanssa opiskelijat olisivat käyneet tutustumassa materiaaliin ja vastaamassa esitettyihin kysymyksiin, olisi loppukeskustelu ollut huomattavasti hedelmällisempi. Seuraavalla kerralle osallistujille tulee laittaa deadline vastaamiseen ja antaa materiaalit aiemmin, jotta jokainen ehtii varmasti tutustua materiaaleihin etukäteen. Kokeilu sisälsi arvokasta tietoa ja tarjosi selkeän oppimisen paikan itselleni.  Luulen, että käytän mallia hyödykseni tulevaisuudessa.

[emaikka]

Opetus, ohjaus ja arviointi

Henkilökohtaisena oppimistavoitteenani oli ymmärtää laajemmin oppimisen ja osaamisen arviointia. Ammattikorkeakoulun arvioinnin kohdalla tavoitteenani on myös kyetä soveltamaan oppimaani. Alla käyn läpi teeman arviointikriteerit suhteessa omaan oppimistavoitteesiin.

Suunnittelee opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen monipuolisen arvioinnin

 Opin ymmärtämään arvioinnin prosessimaisuuden tärkeyden. Arviointi ei ole pelkästään kytköksissä oppimistuloksiin vaan se on laaja-alainen käsite, joka kulkee parhaimmillaan oppimisprosessin, oppimistuloksen ja tavoitteiden kanssa käsi kädessä. Jotta osaamista ja oppimista voitaisiin arvioida monipuolisesti, täytyy opettajan ymmärtää arvioinnin prosessimainen luonne ja sen kytkökset muuhun oppimiseen.

Bloomin taksonomia on erinomainen työkalu osaamisen tasojen määrittelyyn. Osaamisen tasoihin voidaan kytkeä helposti erilaisia mittareita arvioinnin tueksi. Pelkkä tentti ei mittaa osaamista vaan mittaristo voi ja tulee muodostua oppimistehtävistä, case-tehtävästä, itsearvionnista, aktiivisuudesta, esityksistä ja niin edelleen.  Arviointikriteereiden tulee mitata suoriutumista suhteessa osaamistavoitteeseen, oppimistulokseen ja oppimisprosessiin. Muulloin arviointi on vain irrallinen osa, jolla ei ole oppimista tukevaa merkitystä.

Suunnittelee palautteenannon

Palautteen saaminen on tärkeä osa oppimisen prosessia. Rakentavalla ja positiivisella palautteella arvioinnin yhteydessä voidaan vahvistaa oppimista. Palaute voidaan antaa monella eri tavalla kirjallisesti, suullisesti, ryhmässä tai henkilökohtaisesti. Opettajan lisäksi palautetta voivat antaa muut opiskelijat tai vertaisryhmät. Työharjoittelu tai näyttötutkintojen osalta palautteenanto järjestetään kolmikantaneuvottelun avulla, jossa opiskelija, opettaja (näyttömestari) ja työnantaja osapuoli keskustelevat suorituksesta. Alla oleva kuva kertoo palautteenantamisen vaikeudesta.

Toteuttaa oman koulutusasteensa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteita

Aiemmin hankitun osaamisen (ahot) tunnistaminen vaatii aitoa niin opettajilta kuin opiskelijoilta. Osaaminen saattaa ilmetä Hops-keskustelun aikana tai sitten opintojen edetessä. Osaaminen voi olla joko edeltävistä opinnoista hankittua tai sitten muulla tavalla hankittua, useimmiten työelämän osaamista.

 Hyväksiluku voidaan tarkastella opiskelijan tai korkeakoulun näkökulmalta.  Opiskelija pyrkii jäsentämään osaamisen suhteessa opintojen osaamistavoitteisiin niin, että hän pystyy kuvaamaan ja osoittamaan sen. Korkeakoulu puolestaan arvioi opiskelijan aiemmin hankkiman osaamisen näytön suhteessa opintojen osaamistavoitteisiin. Eri korkeakouluilla on erilaiset prosessit ahotoimiseen, mutta pääsääntöisesti käynnistyvät opiskelijan itsearvioinnista.

Tukee oppijoidensa itsearviointitaitojen kehittymistä

Oppijoiden itsearvointi kehittää metakognitiivisia taitoja. Ilman niitä oppilas ei kykene onnistuneesti arvioimaan omaa toimintaansa.  Oppimisen reflektointia tulisikin suorittaa säännöllisesti, jotta itsearviointi voisi kehittyä osana oppimista. Kun oppilas saa itse ehdottaa itselleen arvosanaa tai antamaan suullisen palautteen itselleen suorituksestaan, joutuu hän tekemään omia johtopäätöksiä suoriutumisestaan ja suhteuttamaan toiminnan annettuihin tavoitteisiin.

Itse suoriuduin Oppimisen ja osaamisen arviointiosaamisen teemasta kiitettävästi. Osallistuin aktiivisesti ryhmätyön tekemiseen, mikä oli mielekästä ja sain siitä itse paljon uutta irti. Toin ryhmään kokemusta opettajana olemisesta, käytännön tietoa amk-arvioinnista sekä paljon materiaalia aiheesta. Mielestäni osallistuin ryhmän tekemiseen niin hyvin kuin vain kykenin. Kokonaisuudessaan ryhmämme työskenteli erittäin tehokkaasti ja ryhmän jäsenet olivat ammattitaitoisia ja motivoituneita, mikä mahdollisti ryhmän aktiivisen otteen ja hyvän lopputuloksen. Jos jatkaisimme ryhmänä, olisi ryhmältä odotettavissa kokoajan parantuvia suorituksia. Oppimistuokioon haluan jatkossa tuoda enemmän dialogia ja tekemistä ja haluan kehittyä sillä saralla.

[emaikka]

Yksilölliset oppimistarpeet

En ole koskaan ollut järin kiinnostunut erityisopettamisesta. Itselleni se tuo mieleen yläasteen tarkkailuluokan eli tarkkiksen, jonne yleensä joutuivat ne, jotka eivät olleet kovin kiinnostuneita koulusta alun perinkään. Jossain määrin tarkkiksella oli toki niitä, joilla oli erityisiä tarpeita, mutta pääosin sieltä löytyi motivaatiopulasta ja teiniangstista kärsiviä nuoria. 

Myöhemmin lukioaikana tutustuin ala-asteella erityisluokkaan, jossa oli tavallisen näköisiä lapsia työskentelemässä pienryhmässä. En silloinkaan tuntenut pistoa sydämessäni, eikä mieleeni ole jäänyt polttavaa halua työskennellä erilaisten oppijoiden kanssa. Lähtökohtaisesti olin siis lokeroinut kaikki erilaiset oppijat samaan nippuun.

Mikä oli mielenkiintoista?

Paljon uutta asiaa opinto-ohjaamisesta, joka on huomattavasti laajempi alaisempaa kuin mitä aiemmin olen ajatellut. Itselläni on ollut kapea-alainen näkemys, mitä erityisopetus on ja kenelle sitä järjestetään. Mielenkiintoisen lisän toi erityislahjakkaat, joita voisi olla kuvan perusteella linnut.

Mitä jäi mieleeni?

Ihmisiä voidaan testata ja lokeroida ihan loputtomiin, mutta mikä lopulta auttaa opiskelijaa opinnoissaan? Ja mihin tietoa käytetään? Miten voidaan määritellä kuka ja kuka ei. Ihmiset usein keksivät keinon voittaa oppimisvaikeudet. Diagnoosit eivät määrittele onnistumista. Stereotypiat eivät auta oppimisvaikeuksien kanssa. Diagnoosien sijaan meidän tulee kohdata ihmiset sellaisina kuin he ovat.

Hops ja Hojks vain pedagogisia asiakirjoja, eivät hoitosuunnitelmia. Ennakoinnilla pyritään vaikuttamaan tasa-arvoisuuteen, siten että opiskelijalla on mahdollisuudet suoritua opinnoista kunnialla, sillä epäonnistuminen laskee ihmisien kokemusta omasta oppimisestaan ja vaikuttaa negatiivisesti oppimiseen.

Miten tästä eteenpäin näen maailman?

Pyrin olemaan kiinnostunut tilanteista, jotka eivät sovi oppimistilanteeseen, ryhmän toimintaan tai vaikuttavat muuten silmiin nähden poikkeavilta. Erilaisen käytöksen takaa voi löytyä syy siihen, ettei henkilö pysty keskittymään tai suoriutumaan opinnoistaan samalla tavalla kuin joku toinen. Korkeakoulussa ei tunneta sanaa erityinen, mutta se ei estä ohjaamasta tai tarjoamasta erilaisia keinoja oppia.

”Ei korjata vikoja vaan voimistetaan vahvuuksia. Perustavan laatuisessa muutoksessa on hyvä lähteä itsestään” – Simo Uusinoka

[emaikka]

Oppimisprosessin kuvaaja

Otin kuvaajan aiheeksi brändin rakentamisen kurssin, joka on pääasiallisesti suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille. Lähtötasona oletetaan opiskelijoiden perehtyneen kaksi vuotta markkinointiin, jolloin opiskelijoiden tulisi kyetä soveltamaan, analysoimaan, arvioimaan ja luomaan uutta case-yrityksen markkinointiin.

Startti

Oppimisprosessikuvaaja lähtee alkuun ennakkotehtävällä, jossa punnitaan opiskelijan ohjauksen tarvetta ja mahdollista olemassa olevaa case-yritystä, jolle tuotteistaminen toteutetaan. Ennakkotehtävä palautetaan Moodleen ennen kurssin alkua. Opintojakso käynnistyy orientaatiotunneilla, jossa käydään läpi tavoitteet, toteutus ja arviointi sekä ryhmäytyminen ja varmistetaan, että jokaisella ryhmällä on case-yritys.

Jatko

Oppimisprosessin aikana on lähiopetustunteja, joiden sisältöä on tarkoitus soveltaa case-tehtävään. Jokaisen kokonaisuuden jälkeen työ tehdään välipalautus Moodleen, missä opiskelijat kommentoivat toistensa töitä. Jokaisen ryhmäläisen on kommentoitava vähintään kahta työtä (missä on onnistuttu, mikä voitaisiin tehdä paremmin?). Puolessa välissä kurssia jokainen ryhmä varaa ajan ohjaukseen, jossa käydään läpi mahdollisia ongelmakohtia/kysymyksiä/uskonpuutetta. Ohjausta on lisäksi tarjolla muuna aikana Moodlessa sekä Facebook-ryhmässä, jossa tarjolla vertaistukea ja – palautetta sekä opettajan kommentit.

Lopuksi

Oppimisprosessi päättyy  tuotteen/palvelun lanseeraamiseen galleria-kävelyn tyyliin. Jokainen ryhmä päättää itse esitystavan. Jokaisen esityksen jälkeen kuullaan vertaisarviointi sekä keskustellaan tuotteen/palvelun lanseeraamisen onnistumisesta, mikä otetaan huomioon lopullisessa arvioinnissa.

[emaikka]

Mikä ihmeen MOOC?

Taustaa

MOOC eli massive open online courses on nimensä mukaisesti kaikille avoimia, useimmiten ilmaisia ja verkossa suoritettavia kursseja. Verkkokursseja on järjestetty aiemminkin, mutta tyypillisesti se ei ole vedonnut kuin pieneen opiskelijajoukkoon. (Helsingin Yliopisto.)

Stanfordin yliopiston syksyllä 2011 järjestetty tekoälykurssi poikkesi normista huomattavasti. Osallistujien määrää ei ollut rajoitettu, joka johti yli 160 000 ilmoittautumiseen ympäri maailman. Nopeasti yleisöryntäyksen jälkeen muutkin huippuyliopistot, kuten Stanford, Harvard, Princeton ja MIT alkoivat tarjota suurelle yleisölle MOOCeja useamman eri kurssin voimin. Tällä hetkellä kaikille avoimet verkkokurssit ovat opetuksen kuuma puheenaihe niin kotimaassa kuin maailmalla. (Helsingin Yliopisto.)

Kurssin valinta

MOOCeja on runsaasti tarjolla eri yliopistojen toimesta ympäri maailman, mistä osa on kotimaisia portaaleja. Kurssitarjottimet tarjoavat pääsääntöisesti runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Tarjolla on maksullisia sekä ilmaiskursseja lähestulkoon jokaisesta aihepiiristä. Itse päädyin valitsemaan ilmaiskurssin Udemy.com kurssitarjottimelta. Kurssi käsitteli David Bainen johdolla Googlen optimointia aiheella ”What is SEO? Learn SEO Basics & Optimize Your Website”. Valitsin aiheen oman ammatillisen mielenkiinnon ja kehittymisen vuoksi.

Kurssin toteutus

David Bainen luentosarja oli toteutettu erittäin selkeästi ja visuaalisesti. Vaihteleva ääni ja selkeä ääntämys loivat oppijalle miellyttävän tunnelman, joka teki kurssista helposti kuunneltavan. Visuaalisesti kurssilla oli hyödynnetty hyvin luennoijan omaa verkkosivua esimerkkinä sekä erilaisia ladattavia ohjelmistoja, joiden avulla hakukoneoptimointia voidaan helpottaa automaattisesti.

Jokaisen luentosarjan jälkeen seurasi monivalintakysymyspatteristo, joiden avulla osallistuja pystyi arvioimaan omaa osaamistaan aiheesta. Väärän vastauksen kohdalla osallistujan oli mahdollisuus palata luentoon, jossa aihetta oli käsitelty. Kurssin lopussa oli yhteenveto kokonaisuudesta ja osallistujille oli tarjolla diplomi suoritetusta kurssista.

Kurssissa jäin kaipaamaan todellista case-esimerkkiä, missä jokainen osallistuja voisi itse kokeilla optimointia suljetussa verkkoympäristössä. Näin ollen kurssi antaisi raamit tekemiselle, joka edesauttaisi osallistujaa ymmärtämään paremmin optimointia.

Kurssin soveltaminen

MOOC oli mielenkiitoinen kokonaisuus, jota voisin ajatella soveltavani omassa työssäni. Videon tekeminen on haasteellista jo pelkästään äänen ja kuvan takia, sillä laadukas video tarvitsee editointia ja asianesittäminen selkeyttä. Toisaalta lyhyet nauhoitteet, jossa asia käydään läpi ytimekkäästi, voisi toimia hyvin markkinoinnin ja myynnin kursseilla ilman suurta editointia.

Kurssin alkuun voisi tehdä pienen testin osallistujan osaamistasosta. Osallistujat voisi ohjata osaamistason mukaisesti eri tason kursseille, mikä toisi henkilökohtaisemman kokemuksen oppimiskokemukseen ja sitä kautta myös suuremman sitoutumisasteen verkkokurssille.

Vaikka verkkokurssina MOOCin kaltainen toteutus on kutkuttava, se tuo myös pedagogisia haasteita palautteen antamiselle, dialogille ja yhteisölliselle oppimiselle. Tokikin kurssin lopuksi osallistujan oli mahdollista katsoa usein kysytyt –palsta, mutta se ei anna vastausta edellä mainituille haasteille.

Vertaisoppimisen ja dialogin voisi toteuttaa Facebookin ryhmässä, jonne ohjattaisiin aktiivisesti keskustelemaan kurssin sisällöstä. Luennoitsija itse voisi ohjata kysymyksiä, joihin ei kysymyspalstalta löydy vastauksia, Twitteriin. Tämä mahdollistaisi myös osallistujalle dialogin ja henkilökohtaisen palautemahdollisuuden.

Mikäli innostuit MOOCeista ja niiden tarjoamista kurssiaiheista, tässä on pieni katsaus mahdollisuuksista:

Ulkomaiset kurssit

FutureLearn

Emma portaali

Coursera

Canvas Network

Khan Academy

Udemy

EdX

Open2study (australiainen)

 Kotimaiset kurssit

Aalto MOOCs

Eliademy

Koodiaapinen

TAOKK:n kursseja

 Lähteet

Helsingin Yliopisto. MOOC.fi. Mikä MOOC? http://mooc.fi/mooc.html

[emaikka]

Henkilökohtainen oppimisympäristö PLE (Personal Learning Environment)

KÄSITTEEN TAUSTAA

Henkilökohtaisen oppimisen ympäristö (PLE) - käsite on syntynyt 2000-luvun alussa sosiaalisten verkkoteknologioiden ja –palveluiden kehityksen seurauksena. Aluksi hyvin teknologialähtöinen ajattelumalli on kehittynyt edelleen, kun sosiaaliseen mediaan on aloitettu kohdistamaan pedagogisia odotuksia (Peda.net). Henkilökohtaisen oppimisen ympäristö (PLE) yhdistää teknologian, pedagogiikan, oppimisen ja ihmiset. Sen tarkoituksena on tukea erilaisia oppijoita ja oppimisen tapoja, joiden avulla oppija voi itse tunnistaa ja tiedostaa paremmin omaa oppimistaan ja oppimisen käytänteitä. (Juntunen & Laakkonen 2014.)

JATKUVA MUUTOS JA PLE

Oppiminen on elämänlaajuinen prosessi, joten PLE ei myöskään ole ikinä täysin valmis vaan rakentuu, kehittyy ja muovautuu koko elämän ajan. Kehitys riippuu kulloisistakin kehittymis- ja oppimishaasteista sekä elämänpiiristä ihmisineen ja yhteisöineen unohtamatta myöskään käytössä olevien teknologioiden ja verkkopalvelujen sekä kulttuuriympäristön merkitystä PLEn muokkaajina. (Peda.net) Oikeastaan ainoa asia, mikä pysyy muuttumattomana, on jatkuva muutos. Näin ollen oppimisen metataitojen merkitys kasvaa – oppimaan oppiminen on erittäin kriittisessä roolissa. Oppijan avaintaidoiksi nousee mm. kriittinen ajattelu, tiedonhaku, viestintä ja vuorovaikutustaidot, osallistuminen, oman oppimisen ohjaaminen, yhteisöllisen tiedonrakentelun taidot, ajan- ja prosessin hallintataidot, oman osaamisen tunnistaminen ja sen näkyväksi tekeminen. Oppija on entistä aktiivisempi rooli oppimisen prosesseissa. (Juntunen & Laakkonen 2014.)

OMA HENKILÖKOHTAINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ (PLE)

Oma henkilökohtainen oppimisen ympäristö koostuu useista toisistaan tukevista palasista, joita on kuvassa seitsemän: tekeminen, reflektointi, vuorovaikuttaminen, osallistuminen, verkoston hyödyntäminen, tiedon etsiminen ja jakaminen.

Tekemisen näen learn-by-doing mallin mukaisesti. Opin kokeilemalla, tekemällä, yhdistelemällä teoriaa ja empiriaa. Formaalin oppimisen puolelta tulevat yksilö- ja ryhmätehtävät tukevat kehitystäni eri sähköisillä alustoilla.

Reflektointi - itselleni on erittäin tärkeää saada peilata tietoa jo olemassa olevaan tietorakenteeseen, ajatella kriittisesti ja arvioida omaa oppimista ja sen kulkua. Omassa henkilökohtaisessa oppimisen ympäristössä reflektointi onnistuu blogin avulla, yhteisöllisesti opintopiirissä, kollegoiden kesken sekä ystävä- ja perhepiirissä (Facebook, Whatsup, Linkedin, Webex, Skype soittaminen, henkilökohtainen tapaaminen).

Vuorovaikutus - aktiivinen viestintä opintopiirin, opettajan ja muiden opiskelijatovereiden suuntaan on oman kehittymiseni kannalta erittäin tärkeää. Opin paljon muilta ihmisiltä pelkästään vuorovaikutustaitojeni avulla. Pedagogisien aiheiden aktiivinen seuraaminen mediassa ja maailmalla tuovat lisäperspektiiviä ja keskustelun aiheita. Ilman vuorovaikutusta oma näkemykseni asiasta saattaa jäädä kapeaksi, joka lisää vaaraa haivanointivirheeseen tai kognitiiviseen vinoumaan.

Osallistuminen- aktiivinen osallistuminen opintopiirin tapaamisiin sekä lähi- ja etäpäivät tuovat mukaan oppimiseen yhteisöllisyyttä ja uusia kanavia vaikuttaa omaan osaamiseen ja sen kehittämiseen. Itse olen enemmän yksinäinen susi, mutta tiedostan sosiaalisen aspektin vaikutuksen omaan oppimiseen.

Verkoston hyödyntäminen ammattillisesti mm. Linkedin.comissa sekä erilaisiin tarkoituksiin perustetut Facebook-ryhmät tuovat henkilökohtaiseen oppimisympäristööni rikkautta ja nopean kanavan vuorovaikuttamiselle, jakamiselle ja itsereflektioon. Verkostot puolestaan muodostuvat opiskelijakollegoista, kollegoista, opintopiiristä, ystävä- ja perhepiiristä sekänmuista alan ammattilaisista.

Tiedon haku ja käsittely - tiedon haku ja tiedon kriittinen tarkastelu liittyvät myös olennaisesti henkilökohtaiseen oppimisympäristööni. Validitieto ja sen löytäminen edesauttavat itseäni oppijana sisäistämään tietoa, jäsentelemään sitä ja soveltamaan sitä käytännössä. Tiedonhaussa käytän sähköisiä välineitä hakukoneita, wikejä, tutkimuksia, e-kirjoja, verkkosivuja sekä painettuja lähteitä.

Jakaminen- oman osaamisen jakaminen ja näkyväksi tekeminen ei pelkästään auta oppijaa ymmärtämään omaa kapasiteettiaan, vaan helpottaa uusien kehittymis- ja oppimishaasteiden vastaanottamista. Tämä puolestaan ruokkii metataitojen kehittymistä ja PLE:n kehittymistä. Opettajakorkean aikana tulen jakamaan osaamistani niin ryhmässä (henkilökohtaisesti, Facebookissa, Linkedinissä, sähköisissä viestimissä, wikissä) kuin yksityisesti omassa blogissani.

[emaikka]

Kiltakoulut-malli

Olemme tulleet pitkälle niistä ajoista, jolloin luokkahuone oli ainoa paikka ammentaa oppia. Törmään usein oman ikäisien ja vanhempien ihmisien ihmettelyyn opiskelun muuttuneesta luonteesta. Monelle opiskelu edustaa vanhaa tyyliä: istutaan hiljaa ja kuunnellaan. Nykypäivänä emme vain kaada tietoa, vaan tiedon soveltaminen ja sen linkittyminen on yhä tärkeämpää.

Uudenlaisten pedagogisien kokeiluiden ja oppimisen ymmärtämisen ansiosta oppiminen ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai välineistöön. Olisin itse nauttinut suuresti oppimisympäristöstä, joka olisi antanut suoraan mahdollisuuden osallistua aitoihin työelämätilanteisiin, lähteä ulos luokkahuoneesta ja tuottaa uutta, merkityksellistä tietoa yrityksille. Yksi tällainen malli on Kiltakoulut.

Mikä on kiltakoulut?

Kiltakoulut-toimintamallissa opiskelijat ovat keskiössä. Perinteisestä pedagogisesta mallista poiketen opiskelijat hankkivat ammattitaidon ja työelämävalmiudet uudenlaisessa oppimisympäristössä muun muassa erilaisten työelämälähtöisten projektien muodossa, missä digitaaliset viestintäkanavat ovat voimakkaasti läsnä sähköisien opetusmateriaalien ja viestinnän osalta. Opiskelijat dokumentoivat ja reflektoivat oppimaansa portfolion muodossa. (Kiltakoulut http://www.kiltakoulut.fi/)

Kiltakoulumallin soveltaminen ammattikorkeakoulussa

Kiltamainen oppiminen ammattikorkeakoulussa näkyy oppimisympäristönä, jossa opiskelijat ovat perustaneet osuuskunnan, joka muodostuu eri alojen ja eri vuosikurssien opiskelijoista. Vaikkakin mallissa opiskelijat ovat keskiössä ja ovat vastuussa osuuskunnan toiminnasta omalla työpanoksellaan, opettajat ja ammattikorkea valvovat toimintaa.

Projektit ovat työelämälähtöisiä ja tulevat suoraan toimeksiantoina lähialueiden yrityksiltä. Projektit Projektiryhmässä on eritasoisia opiskelijoita, erilaisilla osaamisilla, mikä edesauttaa yhteisöllisen oppimisen rakentumista. Opiskelijat ryhmäytyvät projektin vaatiman osaamisen mukaisesti, usein opettajan avustuksella. Opettajat koordinoivat ja ohjaavat opiskelijoita eri digialustoilla, useasti Facebookin välityksellä. Jokainen projekti suunnitellaan huolella ennen toteuttamista.

Osuuskunnan mallissa opiskelijat verkostoituvat hyvin työelämään, hankkivat osuuskunnan kautta tuloja ja saavat opintopisteitä yhteisesti sovituin ehdoin projektista riippuen. Jokainen projekti dokumentoidaan, minkä ansiosta aktiivisilla opiskelijoilla on valmistuessaan valmis portfolio ja mahdollisuus jatkaa toimintaa esimerkiksi yrittäjänä.

Lisätietoa Kiltakouluista löydät täältä:

http://kiltapeda.blogspot.fi/

http://www.kiltakoulut.fi/

https://ammatillisetoppimisymparistot.wikispaces.com/Kiltakoulut.fi

[emaikka]

Open Badge Factory – aivan uusi tuttavuus

Osaamismerkkien hakeminen eli Open Badge Passport on itselleni aivan uusi tuttavuus. Olen pitkään työskennellyt mediassa, missä digitaalinen painotus on ollut uraauurtava niin medioiden kuin alustojenkin suhteen. Osaamismerkkien suhteen sivistyksessäni kuitenkin löytyy musta aukko, joka onneksi on kuitenkin paikattavissa. Digitaalisen opettajakoulutuksen ensimmäisenä tehtävänä oli suorittaa 25 osaamismerkkiä eli Some-ekspertin taso.

Ensimmäiset 11 merkkiä suoritin muutamassa tunnissa. Tiedonhaku, sosiaalisen median kanavat, tiedon jako verkossa sekä pilvipalvelut olivat entuudestaan tuttuja. Seuraaviin 14 merkkiin joudun paneutumaan syvemmin, blogialustat sekä opettajuuteen perehtyvät suunnitelmat vaativat jo hieman enemmän keskittymistä.

Alla kuvakaappaus parista suoritetuista osaamismerkistä.