Tuntematon risteily pt. 17 (viimeinen osa!!!)
Yli 52 000 sanaa, 177 sivua, 17 chapteria, 7 kuukautta. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Lukemattomia kirjoitus- ja asiavirheitä sekä vaihtelevan tasoisia murteita. Yliahvena V. Linna pyörimässä satavarmasti haudassaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että mahdotonkin muuttui lopulta mahdolliseksi: ikuisuusprojekti on saatettu vihdoin loppuun.
Tämä on ollut aikamoinen matka itsellenikin. Tämän ficin avulla pääsin riivaavasta itsekritiikistäni ja julkaisupelostani eroon ja päätin vuosikausia ihmisten upeita ficcejä stalkanneena, että helkkari soikoon, alan kirjoittaa - enkä tällä kertaa pelkästään läppärini synkimmän syöverin kansioon. Iso harppaus on otettu eteenpäin ja tämän ficin rohkaisemana olen uskaltanut alkaa kirjoittaa myös englanniksi.
Jatko-osia olen pyöritellyt pääkopassani jo tovin, mutta luulen, että Konekiväärikomppanian tarinat menevät tauolle - jatkoa seuraa, kun siltä tuntuu. Enpä laita ollenkaan pahakseni, jos lukaiset toki muitakin rustailujani. ;-)
Tuntematon fandomin kautta olen tavannut mitä mielenkiintoisimpia ja sydämellisiä ihmisiä. Enpä olisi ennen tällaistakaan uskonut löytäväni, mutta niin tässäkin sitten kävi. Lämmin kiitos niin kaikille tykkääjille, kommentoijille kuin hiljaisille stalkkaajillekin!
ps. Jos haluat päästä vielä risteilyfiiliksiin, niin tälle ficille on myös oma soundtrack, joka löytyy täältä.
Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltä väliltä.
Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista Väinö Linnalle, joka varmaan kääntyisi haudassaan, kun tietäisi mitä hänen hahmoillaan tehdään netissä nykyään. En saa tästä rahaa, enkä mitään muutakaan kuin hyvää mieltä toivottavasti muillekin kuin itselleni.
Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiä ja pariskuntia alkaa olemaan…noh, lukekaa itse.
Varoitukset: Kiroilua, mautonta huumoria ja vähän ällöttävää siirappisuutta lopussa. Eipä kai muuta kummempaa.
Juoni: Entisen konekiväärikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lähdetään nauttimaan pidennetystä viikonlopusta Tukholman risteilylle. Seitsemännessätoista osassa kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tuntematon risteily osa 17: Tervemenoa sitten vaan
”Mää olen niin onnellinen, et mää olen saanu jakaa tän kaiken teijän kans…kyl tää vaan niin hieno reissu on ollu, kiitoksi vaa kaikil gauhia bali”, Hietanen sopersi bussin särisevään mikrofoniin. ”Ja kiitoksi erityisest kaikil meijä järjestäjil ja Lammiol täst bussist. Kaik men lopult hyvin vastoinkäymisist hualimat.”
origamiaround
areudirty
snowghoul
prguitarman
romaincrisis
germansingergirl
