it was really nothing

by Sauli Fay

[saatto]

raakile 30. joulukuuta 2018

elää yksin toisen kanssa en toivo muuta revontulten loisteessa meillä on kaikki jäsentelen ajatuksia lentokentällä tuhannet kasvot eksyneitä, haaveilevia, odottavia, ärsyyntyneitä kuusivuotiaana muistin kolmensadan koiralelun nimen ja tunnistin saman verran koirarotuja kuvakirjasta via Böle st. koen kai tekeväni samaa sinulle. tukevani huonoja puoliasi ja korostavani hyviä. sillä täydennät minusta puolia joissa olen huono ellen olematon. sinun kanssasi olen mielelläni hauras ja särkyvä katson sinua, olet turvallinen ja taivaallinen, hieno, upea, hauras

[saatto]

parhaimmat tarinat loppuvat aina kesken, sanotaan yritän uida punaisen meren yli nuolen suolaa sormenpäistä kaikki on niin tyyntä joskus mieleni työntää sinne ikäviä ajatuksia, rikkinäisiä radioita hymyilet kun en osaa selittää yksinkertaisia sanoja auki joskus siellä missä ei taakseen nää on todella hyvä olla tämä pehmeä ilta, yötä kohden valo olkoon kanssamme aina

[saatto]

20. heinäk. 2019 klo 21.07

taivaankappaleet kohtaavat auringon edessä aika muuttaa joitakin asioita joitakin ei meitä meidän välejämme monta menijää matkalla matkan monet mutkat mukana menijöillä muka mukavaa meillä hiljaisuuskin huutaa kuiskutellen tai kuiskailee mikrofoniin yks kaks yks kaks rakastansuarakastansua rakastan sua mä hukun huomioon ja aamuyön utu kerää lahkeitaan kantapäilläni kompastut ja otan kii

[saatto]

Kuvia

Läpikuultavien verhojen tuntu siitä tulee kuitenkin jotain kun katsotaan toisiamme silmiin ja vakuutellaan että tässä sen on oltava tässä hetkessä kaikki on nyt juostaan pakoon ongelmia kympin juoksijan lailla maratonilla saisi enemmän hikeä irti; Näillä kallioilla ahdinko laskee meri heijastaa jo minut piirtää näkyviin silmäluomien verisuonet kosketuksen alla toisemme näkyviksi; Tunnistan läpikuultavan hengityksen samaksi kuin talvella sinut vaeltamassa metsän kaatuneiden puiden yli katsotaan toisistamme, minusta ohi; Ajatuksen mailla häikäisevän mustavalkoisena puhutellaan toisiamme erilaisilla nimillä ei niillä joita opittiin puolivahingossa auringosta ei niillä joista toinen oli ylpeä ja toinen varoi sanomasta ääneen Suljetko verhot; Kuva hetkestä jossa ei mitään

[saatto]

anemonenemorosa

häkeltävää! kysyt mikä niin olla tässä yössä eikä mikään saa mieltäni pois huomaamaan yhteneviä tuulia lahden värikästä vettä valoa jota aamussa ei näy

liikuin nämä kadut tuhannesti edes ja takaisin mutta täällä et ole koskaan käynyt en, olisi pitänyt, mutta onneksi en katetussa pöydässä aihetta salakuunteluun valkoiset tahritut liinat pöytäviiniä ja taskulämmintä vodkaa

tämä ilta ei saa päättyä viimeiseen raitiovaunuun

[saatto]

oulu

ajattelin sinua kun hiljaisuus oli syvin ajattelin sinua, kun vesi herätti meidät pysyisipä ikkunani kiinni ehjänä, tuuli heittelee sitä kevätsade puhdistaa tiet ihollasi on lämmin kun olen rakastunut juon shampanjaa kaatosateella laulan taivaan alemmas ja ajattelen sinua

[saatto]

olla olemassa

kaikki välissä ajanjaksojen juoksu ja taulukot onko hyvä investoida tähän hetkeen             minä sanon ei             hän sanoo kyllä

puhutko draamasta yhä, vai onko syitä enemmän kuin tekoja                         tarpeita hetken kauneus on pyyhkiytyvä elämäni työpöydältä

ja kuitenkin kun minusta tuntuu samalta kuin haparasti piirretyiltä kahdeksikoilta paperin reunassa

elänkö hetkessä elääkseni huomisessa -si

rivien välissä asumisessa on se hyvä puoli ettei tarvitse           näkyä

ja kuinka he kysyvät ja minä vannon nimeen rakkauden uskon, toivon, tiedon, vannon ettei tule toista huomista        ettei tule toista eilistä

on vain vähän aikaa tässä elämässä

[saatto]

onni siellä missä löydät sen

miksi etsisit onneasi sieltä missä menetät sen Päivät toistensa heijastus meressä hiekassa tuhannet kasvot haalistuneet en tiedä riittääkö kokemus onko parasta perääntyä laattalattioille harmaan toivon perässä lipuen Riittääkö kokeminen, kokea oleminen, olla jos tuntuu näinkin vaikealta Ja jos et tiedä niin älä kysy kertooko tämä minusta tai siitä joksi minua luulet Harvoin olin niin oikeassa kuin olin tänään keskellä onnellisuutta sinusta jäi jäljelle syvät askeleet lumeen ja tavallaan kai tiesin, ettei se kestäisi näin

[saatto]

projekti aamu

keltaiset lehdet putoavat yhä joka vuosi minä katson selkärankasi kaarta ja haaveilen suutelevani niskaa vien kädet ympärille huone on kylmä kuin on asfaltti sateen jälkeen hius liimautuu otsaan en muista sinua sumusta kuulostat tutulta, mustien koskettimien tanssilta puolikuun alla punotuilta lauseilta voimattomalta laululta tuoksut tutulta, oranssinpunaiselta vaahterametsältä kirjaston arkistolta siltä kun patteri on jäänyt päiväksi päälle ja aurinko on lämmittänyt tilan tämä ei ole rakkausruno sillä rakkausrunoissa on loppusoinnut

[saatto]

aitous

jos yrität sopia tänne se ei ole oikein voit laittaa kätesi oven väliin ja kun sormet ruvella tartut kahvaan se ei aukee jos yrität sopia muottiin olet väärässä seurassa david bowiekin olisi nauranut minulle siitä hyvästä ehkä pahastakin, koska harvoin oppisimme mitään kukaan ei kuule kukaan ei näe sillä meillä on sosiaalisen median painava voima ja likes ja followers ja mystory katso minua ruudun läpi tässä kuvassa olen kaunis ja aito

[saatto]

Rakkaustarina päättömälle miehelle

olisiko sinusta tullut jotain jos tulitikun sijaan olisi poltettu koko aski kuubalaisia sikareita juotu lampaanvillaista teetä kirjastolla luettu pornolehtien kansien sijaan dostojevskiä meidän kimppuun hyökätään tuomarinkartanon vinttikoiraradalla latokasken peltoidyllillä helsingin keskustan stockmannilla         suojele!            ota syliin!      laita silmät kiinni niin ne ei näe                                          sotaa             london bridgen kuorma-autoja             tukholman katujen autioituneita syviä silmiä syviä jokia ranneluiden vieressä niitä pitkin pääsee saimaalle asti ehkä ylitorniollekin jos uskot voivasi uida niin kauas u u u u u u u u u uuuu

[saatto]

Orchid ||

[saatto]

armo

me olemme yksin pilvet väistyvät tieltä

jää sinun kanssasi muistin unieni maisemat vihreät pysäytyskuvat sateisista automatkoista keväiset kalliot harmaat aallot ja jäät

unohdinko rakastaa sinua

me olemme yksin

sinä olet täällä aina minä olen täällä aina junaraiteilla odottamassa tuttuja kasvoja tuoksua jonka ostin salaa muistaakseni sinut talven valkeudessa ja rakastaakseni

kävele vain ohi, kävele vain ohi

pilvet väistyvät tieltä

[saatto]

Vilkkuva minuutti ratikkaan

ilman että haudalla kasvaisi punaisia japaninvaahteroita niitä samoja jotka lainattiin parvekkeelle ruusutarhalta yhtä paljon kuin rajasaaressa uimisesta lyhyestä nurmesta ja ilmaisesta kahvista verhoista jotka peittäisivät kaiken kivunkin en laskenut kuinka monta kertaa siellä itkin sinä pidit hymystäni huolta ja kädestä niinä hetkinä kun se tuntui oikealta aleksanterinkadulla kaikki näkee, tututkin laittavat viestiä että nähty 7.57 pm

[saatto]

italiangreyhound

[saatto]

"En aio olla onneton/ vaikken aina tiedä missä onni on"

[saatto]

18:33

miksi rakkausrunoilla on sama kohde hän joka ei ymmärrä korulauseita varjolaulua ovien huminaa ja mausteistakin tunnistaa vain muskotin ja nokkossuolan kaikki maistuu aina samalta minulla on aina ollut ruma kello ei koskaan oma, edellisen asukkaan sitä on naurettu että olenko ajaton olenko tajuton vai selviänkö halvalla kun aina vain suostun sinä sopisit kyllä tänne peiton alle tai keittokomeroon piirretään yhdessä koirien silmiä ja kameleontteja ja syödään gluteenitonta pastaa ja kastike sekaisin voisit olla morsiammeni ja tuoda tikittävän seinäkellon ja voisimme miettiä yhdessä öisin onko se räjähtävää materiaalia niin kuin minä hiljaisten päivien keskellä huudan tai yritän raapia ranneluita poikki tai piirtää seiniin kuvia ja sanoja ja korulauseita että tämä on se rakkaus että tämä on se mitä aina halusin