Suosituksia

Peltokankaan Niko suosittelee asioita

[suosituksia-blog]

Peruste suositukselle

Kesti kauan ennen kuin tartuin Perusteeseen. Olisiko syynä tylsä ulkoasu, kirjamaisuus tai jokin väärinkäsitykseen perustuva ennakkoluulo vaikealukuisuudesta, mutta luin ensimmäiset Peruste-artikkelini vasta tällä viikolla.

Kyllä kannatti.

Uusimman numeron esimerkkeinä voi lukea esimerkiksi Occupy-aktivisti David Graeberin artikkelin Voiko velka sytyttää vallankumouksen? (pdf) Teppo Eskelisen kirjoitus Reformi vai vallankumous? Sosialismin suuri strategiakeskustelu nykypäivän valossa (pdf) taisi puolestaan opettaa minulle enemmän sosialimista kuin mikään aiemmin lukemani.

Vielä kun jutut olisivat jaettavissa sähköisesti muutenkin kuin pdf-tiedostoina... 

Mutta jos älykkyys kiinnostaa, suosittelen.

[suosituksia-blog]

Nopealukuista hidasta journalismia

Hidasta journalismia puolustava Long Play julkaisi ensimmäisen artikkelinsa. Hanna Nikkasen kirjoittaman jutun teemana on jalkapallovedonlyönti ja siihen liittynyt huijaus, joka Suomessa keskittyi Rovaniemen palloseuran ympärille.

Ensimmäinen ajatus artikkelin ostettuani oli sen pituus. Tulostimesta putkahti 21 A4-liuskaa, joista varsinainen artikkeli vei 17 liuskaa. Oli kansikuvat ja kaikki. Novellin tuntua.

Mutta tosiaan tulostin artikkelin. Vaihtoehtoja oli monia, ja päädyin hankkimaan jutun Into-eBooksista. Piti ladata myös ilmainen lukuohjelma, jotta tiedostomuoto avautui.

En ehkä olisi tulostanut juttua, jos omistaisin jonkinlaisen tabletin, mutta kyllä paperi näissä tapauksissa läppärin ruudun voittaa. Nyt artikkeli on myös helppo kierrättää kaveripiirissä.

Olin päättänyt tukea Long Playta ostamalla ensimmäiset jutut aiheesta riippumatta, mutta Nikkasen kirjoitus on onneksi myös mielenkiintoinen. Juttu avaa aiheeseen perehtymättömän silmät globaalin vedonlyönnin maailmaan. Uusi tieto oli muun muassa se, että Suomessa pelattavan Veikkausliigan otteluista lyödään vetoa sadoilla tuhansilla euroilla ympäri maailmaa.

Suosittelen.

[suosituksia-blog]

Äärioikeistoa suosittelulistalla

Lukaisin tuttavieni kirjoittaman Äärioikeisto Suomessa -tietokirjan. Lukaista-verbi viittaa aiheen yllättävän kiinnostavuuden ja tekstin helppolukuisuuden kiihdyttämään lukunopeuteen. 

Kirja tekee sen, mitä pitääkin, eli esittelee äärioikeistoksi kutsutun liikehdinnän suomalaisen kokonaiskuvan. Natsiskinit, sisulaiset ja populistipoliitikot asetetaan eurooppalaiseen ja pohjoismaalaiseen kehykseen, jossa paljastuu myös niiden historiallinen ja ideologinen tausta.

Vasemmistolaistoimijoiden kokoamaa oikeistoa käsittelevää kirjaa on helppo lukea kriittisin silmin, mutta Äärioikeisto Suomessa kestää onneksi katseen.

Suosittelen.

[suosituksia-blog]

Ensivisiitti museoon ja Hippuun

Kolmen päivän syysloma huipentui tänään ensivierailuun kahdessa uudessa paikassa: Kruununmakasiinissa ja Kahvila Hipussa.

Kruununmakasiini on Raahen museon uusi varasto- ja näyttelytila ja näyttipä siellä pari työhuonettakin olevan. Vuonna 1852 valmistuneeseen viljavarastoon remontoiduista tiloista avattiin alkuviikosta vain osa, mutta siitäkin saa maun tulevasta. Videoesitykset, kosketusnäytöt ja taulutietokoneilta soitettavat tarinat tekevät historiaan tutustumisesta helpon ja viehättävän kokemuksen.

Raahen museon kokoelmien helmi eli maailman vanhin sukelluspuku siirrettiin myös Kruununmakasiinin vetonaulaksi.

Suosittelen, ja sitten vielä enemmän, kun koko talo on käytössä Raahen tarinaa kertomassa.

Museovierailun jälkeen katsastimme Kävelykadun uuden kahvilan, Hipun. Suurehko tila on sisustettu yksinkertaisesti ja kivasti, ja ilmeisesti jotain on vielä vähän keskenkin. Tiskiltä saa perusleivosten ja -leipien lisäksi erikoiskahveja.

Luottamusta herätti perusteltu ei-vastaus, kun kysyin suklaakahvia: yrittäjä ei halua tehdä kahvia valmiiseen suklaakastikkeeseen vaan kehitellä oman.

Laitilan limpparipullot olivat näkyvästi esillä luomuisaa fiilistä luomassa.

Suosittelen tätäkin. Parasta ovat tietysti aukioloajat, arkisinkin kahdeksaan. Se on Raahessa paljon se.

[suosituksia-blog]

Peruspamfletti perustulosta

Sain luettua Johanna Perkiön ja Kaisu Suopangin toimittaman Perustulon aika -pamfletin. Kirja - ja varsinkin Suopangin ja Ville-Veikko Pulkan kirjottama päätösartikkeli - summaavat ja täydentävät hyvin ajatukseni perustulosta osana vallankumouksellista uudistusta, joka muuttaa asennoitumisen työhön, kuluttamiseen ja omistamiseen.

Jos olet kyllästynyt pitämään kapitalismia luonnonvoimana, suosittelen tätä kirjaa.

[suosituksia-blog]

Pääkaupunkiin vegaanilounaan perässä

Voisin kai suositella kaikkia kasvis- ja vegaaniruokaloita, joissa käyn, sillä Raahessa sellaisia ei ole. Uusi työni vie kuitenkin jatkossa viikottain Helsinkiin, jossa palvelu pelaa.

Tänään söin lounaan Café Veganissimossa. Enpä ollutkaan ennen saanut vegaanista sienikeittoa. Erinomaista oli myös pähkinäseitanpalat tomaattisen munakoisopaistoksen kanssa. Siihen vielä salaattipöytä, jonka mauista sodexot vain haaveilevat. Söin hieman liikaa, mutta olisipa harmittanut, jos olisi syönyt pahaa ruokaa liikaa.

Hintaa tällä herkulla oli 9,30 euroa eli lounassetelin päälle piti vielä vähän maksaakin. Kannatti.

Hieno makukokemus. Suosittelen!

[suosituksia-blog]

Pankki, jossa on kiva asioida

Kaikenlaista puhetta kuulee Osuuspankista, mutta toimivan kännykkäpankin nuo tekivät. OP-mobiili-nimisellä Android-sovelluksella on kiva käydä pankissa jopa silloin, kun tilit näyttävät punaista.

Eniten tykkään kuvan näyttämästä liukunäppäimestä, joka näyttää, millaista summaa on tililtä toiselle siirtämässä. Turhahan tuo on, mutta hauska - ja sehän tästä kaikesta kivaa tekeekin.

Kerrankin jokin totuttu palvelu on onnistunut siirtymään kännykkään alustalleen sopivalla tavalla. Jos pankkisi on OP, suosittelen.

[suosituksia-blog]

Sarjislinkit kuntoon, Hesari!

Tämä on hieman erilainen suositus. Tällä kertaa suosittelen Helsingin Sanomia parantamaan verkkolehtensä toimivuutta. Jos parannuksia tehdään, suosittelen lehteä myös muille.

Luen HS.fi:stä uutisten ja kolumnien lisäksi aina sarjakuvat. Nykyään löydän ne helpoiten (eli aika vaikeasti) etusivun alareunasta, jonne päästäkseen saa heilauttaa kättä riittävän monta kertaa. Siellä ne kuitenkin ovat, Fingerpori jopa etusivulla kokonaan luettavana.

Fingerporin jälkeen klikkailen linkkejä; Viivi ja Wagner, Wulffmorgenthaler, Anonyymit eläimet ja MITÄ TAPAHTUI?!! Sivu on yhtäkkiä aivan erinäköinen ja linkit ovat hävinneet.

Yhtäkkiä ollaankin Nyt.fi:ssä. Jos haluan lukea Fok_Itin ja Karlssonin, joudun palaamaan paluunappulalla edelliselle sivulle löytääkseni linkin. Päässäni velloo kaaos ja pelkään jotain jäävän lukematta.

Helsingin sanomat, HS.fi, suosittelen ryhdistäytymään näiden linkitysten kanssa. Ei tuollaisia hämäriä, navigaation rikkovia ristiinlinkityksiä, jotka eivät edes toimi toiseen suuntaan.

[suosituksia-blog]

Tuotesijoittelulla tuloksiin

Tämä ei ole niinkään suositus kuin kertomus eettisesti arveluttavan mainonnan vaikutuksista ostokäyttäytymiseeni.

Ajattelin kyllä ostaa olutta jopa joulupäivänä iltayhteentoista palvelevasta Rantakadun Siwasta (Raahe), mutta merkkiä en ollut etukäteen päättänyt. Silmiini osui kuuden pullon pakkaus Lapin Kullan luomujouluolutta.

Aivoissani tapahtui ajatusta nopeampia liikkeitä ja välittömästi muistin nähneeni eilen samoja pulloja kallisteltavan Basso-television Ukki tekee ruokaa -sarjassa. Suomiräppilegenda Davo korkkaa Joulun taikaa -jaksossa pullot Edun ja Stigin kanssa. Davon ja Edun näin kesällä keikallakin, ja henkinen hattu taivaaseen suunnattuna heitä ajattelen.

Taitava tuotesijoittelu sai minut ostamaan juuri tätä olutta.

Suosittelen. Ihan hyvää olutta. Davoa suosittelen vielä enemmän.

[suosituksia-blog]

Kasvislastuja mässyntarpeeseen

Veganismi-haaveissani olen pohtinut, millä voisin tyydyttää suolaisen herkuttelutarpeeni, jos luopuisi eläinten riistämisestä kokonaan. Sattumalta huomasin Tampereen rautatieaseman Makuunissa Rips Vege Chips -pussin.

Punajuuri-, porkkana- ja palsternakkasiivut ovat sopivasti suolaisia ja itsensä makuisia. Jos oikein tulkitsin tuoteselostetta, nämä voisivat vegaanille sopia.

Suosittelen.

[suosituksia-blog]

Hyvä yrityslahja on hyvä

Voisin tässä kehua erinomaisia korruptiokyniä valmistavaa yritystä, mutta en tiedä, kenen tekemiä ovat Rakennus ja Sisustus Jouko Karttusen mainoskynät. Ja koska hyvä lahja kertoo hyvää ennen kaikkea antajastaan, suosittelen kaikille Karttusen Joukon remonttipalveluja!

Hienon ja mustalta jäljeltään laadukkaan kynän antoi toimittajalle viikko sitten. (Otin kynän käyttöön vasta jutun kirjoittamisen jälkeen, joten se ei vaikuttanut lahjovasti.)

Jos kynän valmistaja kiinnostaa, kysy Joukolta.

[suosituksia-blog]

Laatuviinin tuntomerkit

Hyvän (hyvältä maistuvan) punaviinin tunnistaa näistä merkeistä:

muovipullo

kierrekorkki

hinta alle 8 euroa

luomu

Sisilialainen Montalto sopii kuvaukseen. Suosittelen.

[suosituksia-blog]

Hauskaa napista painamalla

Kaverini suositteli minua lataamaan Android-puhelimeeni Instant Buttons -nimisen sovelluksen. Jatkosuosittelen sitä muillekin.

Instant Buttons tuo puhelimeen lähes 170 hyödyllistä ääntä nettimeemeistä, peleistä, elokuvista ja tv-sarjoista. Tekijänoikeudet hieman epäilyttävät mutta eiköhän sovellus Android Markestista poistu, kun mahdolliset ongelmat huomataan.

Maltan tuskin odottaa, että opiskelu pääsee kunnolla alkamaan ja voi kokeilla luennolla aplodeja, buuauksia, tilanteeseen sopivia musiikkitehosteita. Ja vielä joskus tulee tilanne, jossa annan Gandalfin huutaa: ”You shall not pass!”

[suosituksia-blog]

Onni on monta kasvisruokalajia

Kävimme perheen kanssa viikolla Helsingissä. Kaverin vinkin perusteella lounastimme torstaina Happiness-nimisessä thai-ravintolassa Kaisaniemen metroaseman lähellä. Jo ennen paikalle saapumista muistimme vaimon kanssa syöneemme paikassa ennenkin. Kaksi hyvää kokemusta ansaitsee suosituksen.

Thai-ruoan mausta ja eroista vaikkapa raahelaiseen kiinalaiseen en osaa sanoa kummempaa kuin ”tykkään”. Mieltä lämmittikin erityisesti valikoiman kasvispitoisuus: yli puolet perusbuffetin ruokalajeista on lihattomia. Euron lisämaksulla saa myös sushi-buffetin.

Happinessia kaipasin viimeksi tänään, kun töissä pohdin lounaspaikkaa. Paikallisen kiinalaisen lounaspöydästä saa hyvällä tuurilla kahta eri kasvisruokaa. Söin Hesburgerin falafel-pullan.

[suosituksia-blog]

Musat aina mukana

Musiikin hankkiminen, musiikki verkossa ja musiikkibisnes levy-yhtiöineen, levittäjineen ja tekijänoikeuksineen ovat niin herkkiä aiheita, etten ole jaksanut edes tutustua niihin kunnolla. Artisti ei yleensä saa tarpeeksi rahaa. Tämä tieto riittää minulle.

Spotifysta artisti saa jotain. Kymppi kuussa ei ole minulle paljon ja vielä vähemmän se on artistille, mutta kuuntelemani laulajat ja yhtyeet saavat ostoksestani muitakin pieniä hyötyjä: Mainostan hyviä juttuja muille netissä. Ostan levyjä Spotify-kuuntelun perusteella.

Vaihdoin ilmaisversion maksulliseen jonkin aikaa sitten. Se toimii Android-puhelimessakin. Nyt minulla on aina saatavilla juuri tunnelmaan ja tarpeeseen sopivaa musiikkia. Pattijoen ja Revonlahden välimaastossa vähän tosin pätkii.

Suosittelen. Maksa edes se kymppi. Kuuntelet kuitenkin.

[suosituksia-blog]

Pudota laatikkoon!

Elämäni helpottui monella tavalla, kun otin muutama kuukausi sitten käyttöön Dropbox-palvelun. "Dropparin" ilmaisversiossa saa käyttöönsä 2 gigaa tallennustilaa, joka synkronoida kansiot ja tiedostot eri päätelaitteiden kesken. Lisätilaa saa rahalla sekä palkkiona uusien käyttäjien hankkimisesta.

Olen käyttänyt Dropboxia

tiedostojen jakamiseen olohuoneen ja työhuoneen koneiden välillä (tulostin on työhuoneessa ja välillä tulee kiireessä tehtyä työjuttujakin alakerrassa)

suurten kuvatiedostojen jakamiseen toimituksiin (sähköpostin liitteitä saa tämän avulla muutenkin vähemmäksi)

tiedostojen siirtämiseen kännykästä työkoneelle (todella helppoa verrattuna USB-letkuihin)

tiedostojen mukaanottamiseen (ilmeinen käyttötarkoitus).

Pian pukkaan täyteen sen toisenkin gigan ja maksan kympin kuussa 50 gigasta. Suosittelen!

[suosituksia-blog]

Gallerioita ja kofeiinikauppa

Oli eilen jotenkin niin kiva iltapäivä Oulussa, että päätin suositella samaa muillekin. Reitti eteni seuraavasti:

Istuin puolitoista tuntia yhdessä Oulun keskustan harvoista vapaista mutta viihtyisistä istuskelupaikassa eli Valveen kahvilassa, joka on nykyään myös Minttu-niminen lounasravintola. Ruokailinkin. Kuten Unirestalla yleensäkin, kasvisruoka on Mintussa hyvää.

Tapana on siirtyä lounaalta Ranta- ja Kummigallerioiden näyttelyihin, joista lähes poikkeuksetta pidän. Tällä kertaa erityisesti Kimmo Metsärannan Sense of space -näyttely riemastutti oivalluksillaan.

Pienen harharetken (ostin Akateemisesta Aikakauslehden) palasin ystävän kanssa Valveen kulmille Galleria 5:een. Entisen työkaverini Sampo Kaikkosen Kadonnut polku -näyttely on paitsi minun makuuni kelpaisi myös Perussuomalaisille.

Kaiken kuumaksi lopuksi tutustuin Pakkahuoneenkadulle ilmestyneeseen Kofeiinikomppaniaan. Sympaattinen pikku paikka vaikutti ensin säälimättömältä hifistelypaikalta mutta viimeistään vessassa vakuutuin myymälä-teehuoneen erinomaisuudesta. Minun paikkani, haluan pian uudelleen. Tuli mieleen elokuva Kahvia ja tupakkaa.

Suosittelen tätä kaikkea.