Vanhan talon korjaamiseen ryhtyvä voi monesta paikasta löytää saman ohjeen: älä tee mitään. Samaa teemaa edustavat myös nämä neuvot: “asu talossa ainakin vuosi, ennen kuin ryhdyt käytännön korjaustoimiin”, ja “tee sittenkin vain pakollinen” (tai mieluiten älä tee mitään).
Ohjeet voivat tuntua ummikosta oudoilta, sillä talon korjaaminen saattaa aluksi kuulostaa melko suoraviivaiselta rakentamiselta ja sinällään hyvinkin aktiiviselta ja eteenpäin suuntautuvalta toiminnalta.
Mutta kuten buddhalaiset niin lyömättömästi sanovat, tämä on harhaa. Sillä todellisuudessa vanhan talon korjaaminen on henkinen tila: prosessi, jolla ei ole loppua ja sellaisena yksi parhaita toiminnallisen mietiskelyn tapoja. Se tarjoaa lähes ehtymättömästi tilaisuuksia pieniin (ja suuriin) arkisiin hartauden hetkiin, hiljentymistä näennäisten virheiden ja puutteiden äärelle. Se on loputon luopumisharjoitus, joka vieroittaa nykyajan kahleista ja palauttaa mieleen, että kotia ei tarvitse pukea kevääseen eikä Ikeasta tarvita mitään, että ilman tiskikonettakin pärjää, että sähkö on kätevä mutta ei välttämätöntä edes valaisuun eikä imurointi juuri kannata.
Hosuva ja suorittamaan tottunut mieli tarvitsee aikaa oppiakseen toimimaan taas hitaasti, ja niinpä vanhan talon korjaajan kannattaakin ehdottomasti järjestää asiat niin, että vahingossa tai tahallaan kompastuu liian suuren projektin kimppuun. Näin voi huoletta tyydyttää suorittamisen tarpeen puuhatessa kaikkea muuta, eikä tule hätäpäissään pilanneeksi taloa. Suositeltavia sijaistoimintoja ovat rikkinäisten tai huonosti tehtyjen putki/salaoja/sadevesi/likakaivojen ja muiden vastaavien ratkaisujen korjaaminen. Pienpuhdistamon ylöskaivamiseen, uuden etsimiseen, sen asentamiseen ja vanhan ja rikkinäisen hävittämiseen saa kokemuksemme mukaan helposti kulutettua noin 3-4 viikkoa. Vanhojen ikkunoiden kunnostaminen on myös hyväksi havaittu puuha, johon saa kulumaan useita kuukausia - kaikki aikaa, jolloin ei ehdi remontoimaan mitään pilalle. Olemme menestyksellä kokeilleet myös ulkoseinien lisäeristämistä ja ikkunoiden siirtämistä ulospäin. Olemme näillä keinoin välttyneet koskemasta mm. keittiöön, tuvan ja kammareiden seiniin, yläkerran sisäkattoihin, eteiseen ja puuttuviin listoihin.
Jo puoli vuotta meitä on näin siunattu mahdollisuudella istahtaa illalla keinutuoliin takkatulen ääreen ja kynttilänvalossa hiljaa ristiä kädet ja kiittää itseämme siitä, ettemme tänäänkään pilanneet mitään.