Discover Top Posts Tagged with #matthewlaurence

Freya on viihdyttävä, joskin pinnallinen lukukokemus

Freya is myth. She is legend. And she’s about to make one hell of a comeback.

Matthew Laurence: Freya Julkaisuvuosi: 2017 Teosta ei ole vielä suomennettu

Sara Vanadi on enemmän kuin päällepäin näyttää. Vuosia sitten hän oli Freya, rakkauden, kauneuden, sodan ja kuoleman jumalatar. Hän elää nykyään hiljaiseloa Amerikassa, kunnes salaperäinen yritys, joka haluaa taivuttaa kaikki jumalat tahtoonsa, saa selville hänen salaisuutensa.

Freya on yhdysvaltalaisen pelisuunnittelijan Matthew Laurencen esikoiskirja. Kolme bloggaajaa istui alas keskustelemaan kirjasta.

Mistä tykkäsit, mistä et?

Annika: ”Mä en kyllä suoraan sanottuna kauheasti välittänyt tästä kirjasta....... Siinä kuvattiin aika paljon Saran (Freyan) ulkonäköä, ja musta se tuntui vähän lapselliselta, ja mietinkin että ideaali ikäryhmä kirjalle olisi ehkä 10-16. Muutenkin luulen että teksti uppoaa amerikkalaiseen yleisöön suomalaista paremmin. Henkilöhahmot jäi myös todella pinnallisiksi (erityisesti se että Nathan päätti lähteä Saran mukaan, mitä ihmettä?? Olisin pojan motiiveihin tarvinnut enemmän pohjustusta) ja toivottavasti hahmoja syvennetään jatko-osassa. Loppubattlea oli myös jotenkin vaikea seurata, mulle ei tullut sellaista mielikuvaa miltä ympäristö näyttää niin kuin yleensä lukiessa tulee. Mutta toisaalta kirja oli ihan superhelppo ja nopea lukea, ja näistä virheistään huolimatta oli tosi viihdyttävä.”

Aino: ”Olen samaa mieltä siitä että hahmot jäivät aika pinnallisiksi, mikä jätti koko tarinan hiukan etäiseksi minulle. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja nopealukuinen, varmaan tosiaan suunnattu YA-kohdeyleisön nuorempaan päähän. Itse olisin kaivannut lisää syvyyttä tarinaan ja hahmoihin. Sinänsä tykkäsin kyllä Laurencen luomasta maailmasta ja jotenkin ajattelen, että jatko-osa tulee ehkä olemaan enemmän mieleeni, jos siinä keskitytään enemmän Saraan/Freyaan, Nathaniin ja muihin mukana oleviin jumaliin. Ajatus muinaisista jumalista elämässä nykyaikaisessa USA:ssa on kuitenkin tosi kiehtova ja asetelmasta saa varmasti aikaan vaikka mitä kiinnostavaa!”

Kaisa: ”Olen samaa mieltä, että kirjan hahmot jäivät melko pinnallisiksi. Ja Annika, minua ärsytti myös kuinka usein Freyan ulkonäköä kuvailtiin, mutta erityisesti se miten Freyaa (ja muita naispuolisia) hahmoja kuvailtiin. Oliko todellakin tarpeellista kertoa joka kerta minkälaiset kurvit kyseisellä hahmolla on? Varsinkin kun kyseessä on teini-ikäinen tyttö, kuten Freya. Kirja tuntui myös jotenkin jatkuvasti aliarvioivan lukijaa kun Laurencen juonessa oli isojakin aukkoja ja hahmot näyttivät käyttäytyvän säännöllisen epäjohdonmukaisesti. Itseäni jotenkin onnistui tässä kirjassa ärsyttämään aika monet asiat ja lukeminen oli aika hidasta.”

Annika: ”Oho, tulipa Kaisalta aikamoinen vuodatus! Haluatko avata tuota kun sanoit että aukkoja juonessa ja hahmot käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti?

Kaisa: ”Toki, pahoittelut avautumisesta… Minusta kirjassa vain oli jonkin verran kyseenalaisia asioita, jotka halusin nostaa esiin, kuten kirjan naiskuva. Mutta siis siitä juonesta… Minulle kirja herätti aika paljon kysymyksiä: Miksi Nathan tosiaan uskoo lähes saman tien, että Freya on jumala kun hetki sitten Nathan oli varma, että Freya on mielisairaalasta karannut potilas? Miksi Nathan oivaltaa, että Disney-prinsessana esiintyminen toisi Freyalle lisää uskojia? Siis Nathan vasta hetki sitten sai tietää että jumalia on olemassa ja on nyt jo asiantuntija...? Näitä siis meinasin aukoilla ja epäloogisuudella. Omasta mielestäni Freya kuitenkin parani loppua kohden ja ehkä noin sivulta 200 eteenpäin oli ihan viihdyttävää luettavaa.”

Annika: ”Joo totta, oli tosiaan ehkä vähän oiottu ja mustakin tuntui just tommoset jutut aika kornilta ja naiivilta. Niin kuin sanoin niin suuntaisin vähän nuoremmille, ei ehkä meidän ikäisiin enää niin iske.”

Aino: ”Joo, samaa mieltä siitä että loppua kohden kirja muuttui kiinnostavammaksi, alussa tosiaan hämmensivät hahmojen tekemiset, esim. juurikin se että Nathan päätti saman tien lähteä Freyan mukaan eikä juurikaan kyseenalaistanut tätä tai vaikuttanut kriiseilevän sen johdosta, että on juuri tavannut ilmielävän jumalolennon.”

Annika: ”No jep! Toivotaan että seuraavassa osassa syvennytään Nathaniin vähän enemmän.”

Kaisa: ”Tarttuisin tuohon Annikan kommenttiin, että kirja varmaan meinattu nuoremmille. Mietin, että onko se siltikään ok? Saako kulmia oikoa ja ajatella että sillä ei ole väliä kun kyseessä on lapset tai nuoret?”

Annika: ”Ei tietenkään oikominen ole ok, mutta ehkä sillä ei ole niin paljon merkitystä kun on kyseessä lapset ja nuoret - en siis tarkoita yleistää tai aliarvioida kenenkään älykkyyttä tai mitään mutta nuoremmat tuskin huomaa aukkoja niin hyvin, ja ovat muutenkin avoimempia ja vastaanottavaisempia ja ehkä vähemmän kriittisiä. Itse ainakin olisin varmasti tykännyt Freyasta 12-vuotiaana nykyistä enemmän eikä aukot olisi haitanneet. Mutta tietysti ymmärrän mitä Kaisa tarkoitat, eihän oikominen tosiaan ole hyvä juttu.”

Jäikö mikään tietty jumala tai mytologia erityisesti mieleen?

Annika: ”Mun mielestä se japanilainen jumala Izanami oli kiinnostava, kun tykkään tosi paljon kauhuleffoista ja siitä tuli japanilaiset kauhuleffat mieleen.”

Aino: ”Mua kiinnostaa pohjoismainen mytologia joten haluaisin tietää ihan Freyastakin lisää! Ja mitä hänen pohjoismaisille kollegoilleen kuuluu.”

Annika: ”Jep, ja olisi hauskaa jos tulisi lisää juttua Kalevalasta, Suomi mainittu!!!”

Kaisa: ”Muakin kyllä kiinnostaa mytologiat noin ylipäänsä, erityisesti ehkä pohjoismaalainen mytologia ja osaksi siksi halusin alun perin lukea Freyan. Tuntuu vaan, että kirjassa vain raapaistiin pintaa kaikista jumalista ja niihin liittyvistä myyteistä ja minulle ei oikeastaan herännyt sen suurempaa kiinnostusta juuri kehenkään. Izanamista tuli kyllä minullekin japanilaiset kauhuelokuvat mieleen, mutta mietin että kun kyseessä kuitenkin oli kirjan ainoa aasialainen henkilö, olisiko Izanamista voinut tehdä hieman omaperäisemmän ja kenties hiukan vähemmän stereotyyppisen hahmon?”

Annika: ”Mustakin vähän tuntui että niitä jumalia vaan heiteltiin ympäriinsä ja jätettiin tosi auki. Luin vähän Izanamista ja vähän ihmetyttää kyllä se millainen hahmo siitä oli tehty, kun ei mulle tullut Izanamista lukiessa yhtään semmonen kauhuleffamielikuva.”

Aino: ”Mua ei sinänsä haitanneet stereotypiat kirjassa, koska koen että kaikki jumalat (myös Freya) olivat melko lailla karikatyyrejä edustamastaan kulttuurista ja uskonnosta. Koin sen tavallaan ymmärrettäväksi, todettiinhan kirjassakin että jumalat ovat sellaisia kuin valtaosa heihin uskovista kuvittelee heidän olevan, eli perimmiltään eräänlaisia yleistyksiä. Tähän liittyy ehkä myös kirjan nuori kohdeyleisö: jumalat edustivat yksinkertaistettuja muotoja eri alueiden kulttuureista, mikä ehkä helpottaa ymmärtämistä jos lukija on melko nuori. Uskon ja toivon, että mahdollisessa jatko-osassa paneudutaan yksityiskohtaisemmin jumalten persoonallisuuksiin ja taustaan.”

Kaisa: ”Ymmärrän Aino mitä tarkoitat, että jumalat ovat kirjassa yksinkertaistuksia omasta kulttuuristaan, mutta tässä ehkä tullaan sitten siihen kysymykseen, että onko se hyvä asia että nuorille (erityisesti lapsille) tarjotaan ainoastaan tämän tyyppisiä karikatyyrejä eri uskonnoista ja kulttuureista. Kun uskon, että nuoret kyllä kykenisivät käsittelemään myös monitahoisempia henkilöhahmoja. Ja mietin myös sitä, että entä jos kirjan lukija onkin esim. 12-vuotias havaijilainen tyttö, jolle kerrotaan kirjan lopussa, että havaijilaisten on vaikea saada töitä Disneyltä, mutta heille aukeaisi enemmän mahdollisuuksia, jos he vain näyttäisivät valkoisilta…? Ja vielä, tarkoituksenani ei siis ollut sanoa, että Laurence on jotenkin tahallisesti ikävä, mutta minusta kirja tuntuu jotenkin nopeasti tai hiukan huolimattomasti kirjoitetulta, ja näissä asioissa ehkä näkyy kirjailijan kokemattomuus.”

Aino: ”Tuosta havaijilaisjutusta olet kyllä oikeassa Kaisa. Ja olen samaa mieltä siitä että kirjassa näkyi aika paljon se, että kyseessä on esikoisteos.”

Annika: ”Hmm tuon Disney-jutun voisi kyllä ottaa myös kritiikkinä Disneyä kohtaan.”

Aino: ”No se on kyllä totta! En ollut ajatellut sitä noin.”

Kaisa: ”Joo, tai siis tietysti sen voi ottaa kritiikkinä Disneytä kohtaan, mutta olisi ollut kiva jos kirja olisi käsitellyt tätä aihetta hieman syvällisemmin.”

Annika: ”Ihan totta. Vaikka kyllähän siinä jotain muutakin oli, siis se että Sara sai voimaa Disney-prinsessana olemisesta, niin verrattiin vähän Disney-hahmojen "palvomista" jumalien palvontaan.”

All that’s left of my heyday are scattered myths and a blur of faded memories. Don’t trouble yourself wondering who I was. Today I’m just a girl who wants to stay safe and hold on to the last embers of belief she can find.

Minkä kirjassa esitellyn jumalan voimat haluaisit itsellesi?

Annika: ”Eniten mua kiinnosti Freyan voimat - saatan kuulostaa huonolta ihmiseltä mutta manipulaatiokyky on aika kiehtova.”

Aino: ”Kyllä mäkin ehkä ottaisin Freyan voimat, niistä sai kuitenkin kirjassa eniten tietoa ja hänen kykynsä olivat mielestäni tosi kiinnostavat!”

Mikä fiilis kirjasta jäi?

Annika: ”Mulle jäi tästä kirjasta ihan ok fiilikset, lukukokemus oli viihdyttävä joskin aika pintapuolinen. En nyt kuitenkaan ihan henkeä pidätellen odota seuraavaa osaa, mutta ihan mielelläni sen sitten lukisin.”

Aino: “Mullekin jäi sellainen ‘ihan ok’ fiilis, mutta jäin kyllä odottamaan innolla seuraavaa osaa. Jos tahti vähän hidastuisi ja hahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa syvennyttäisiin enemmän, niin mielestäni sarja on tosi lupaava ja jatko-osilla on mahdollisuus olla oikeastaan kiinnostavampia kuin tämä ensimmäinen. Erityisesti asetelma, jossa muinaiset jumalolennot elävät kämppiksinä 2000-luvulla, on hauska ja toivon Laurencen jatkavan siitä.”

Kaisa: ”Niin kuin sanoin minulle jäi sellainen fiilis, että aivan kuin kirja olisi jäänyt jotenkin kesken. Kun Freyassa oli myös ihan mielenkiintoisia ajatuksia kuten se, että minkä tahansa sinänsä hyvän ominaisuuden (taiteen, rakkauden, onnellisuuden) vieminen äärimmilleen johtaa pakkomielteiseen obsessioon. Mutta siis tämäkin ajatus nostettiin esille yhdessä keskustelussa, jonka jälkeen se sitten unohdettiin kokonaan. Ajatus vanhoista jumalista modernissa Amerikassa on tietysti todella kiehtova, mutta suosittelisin silti mieluummin lukemaan Freyan sijaan Neil Gaimanin American Gods, vaikka se ei ihan YA-kirja olekaan…”

#matthewlaurence

Trending Tags

Recently Viewed Tags

#matthewlaurence