Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen. Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen viskatessaan: Itätuuli kesän tuopi, kesä siemenen sirottaa, etelä elohon saattaa, kaiken kasvun kasvattaapi. Länsi lämpimän lähettää, lämpimä terän tekeepi, pohjoinen pahurin poika! pysy kylmässä kylässä kekriin asti keikkumatta. Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä: Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käden kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, aholle ylenevälle. Akka mantereen alainen, manun eukko, maan emäntä! Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän; eip on maa väkeä puutu, eikä nurmi einehiä sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana, kun lie armon antajista lupa eineitten emistä. Nouse maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta! Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan: tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä! Oi Ukko ylijumala, tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Pidä pilvissä käräjät, sätehissä neuvot selvät: laadipa utuinen ilma, sumuilma suunnittele; idätä idästä pilvi, länkä lännestä lähetä, nosta lonka luotehesta, etelästä ennättele: vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota teoksille tehtäville, panoksille pantaville, orahille nouseville, touoille tohiseville!
Johannes Häyhä. Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet. 1897













