Antin oluet

Riippumaton ja epäkaupallinen blogi, jossa arvioin kiinnostavia – ja vähemmän kiinnostavia – oluita.

[antinoluet]

1437. Olarin Panimo Another Swig of Brew, Another Night of Chaos (7,2%, 0,44l tölkki)

Olarilaista, ehdottoman maanalaista - ja nyt black IPAa ekaa kertaa heiltä. Vappuaatonaaton ilta saa nyt tumman käänteen tämän tölkitteen myötä.

Tämä olut on väriltään pikimusta ja sen vaahto on melko runsas ja vaaleanruskea, kuplakoolataan keskikokoinen. Tuoksu on paahteisen maltainen ja miellyttävästi hennon suklainen. Suutuntuma on ihmeen kevyt ja keskihapokas korkeintaan. Maku on jotain sellaista mitä en ole koskaan aiemmin maistanut: paahteista mallasta, kahvisuutta ja suklaisuutta yhdistettynä yrttiseen, havuiseen ja pihkaiseen humalaisuuteen. Humalan katkeruus ja tumma paahteisuus on epätavallinen yhdistelmä, mutta omalla tavallaan tämä kyllä toimii. Jännä testata ensimmäinen BIPA Olarilta ikinä. Lisää näitä.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1436. Olarin Panimo Bock Me Amadeus (2021) (11,9%, 0,33l pullo)

Maistoin tätä massiivista double bockia pari vuotta sitten Olarin panimolla hieman hämärissä olosuhteissa enkä muista siksi tämän makua tarkalleen, mutta vahva ja maukas muistan oluen olleen. Panostin nyt 12 euroa siihen, että ostin tätä rommitynnyrissä kaakao-nibsien kanssa kypsytettyä herkkua 0,33l pullon kotiin. Tekosyy? Tämä 2021 iteraatio lasketaan minusta ainakin itselleni uudeksi olueksi.

Olut on väriltään äärimmäin tumman punaruskea, mutta ei kuitenkaan pikimusta (sen osoittaa tarkastelu valoa vasten). Vaahto on vaatimaton, melko isokuplainen ja väriltään beige. Tuoksu rommisen viinainen ja jonkin verran suklainen sekä makean maltainen. Viinaisuus dominoi tuoksua. Suutuntuma on yllättävänkin hapokas ja myös ihmeen “kevyen” tuntuinen prosentteihin nähden. Kieli turtuu lievästi purskuttelusta joten prosentit tuntuvat! Maku on siirappisen maltaisen makea, ja rommi tuntuu vahvasti. Mukana on myös kermatoffeisuutta, joka on aika miellyttävääkin. Todella stydi, yksi alkoholisimman makuisista maistamistani oluista :D Silti omaperäinen ja jännä “megabock” joka myös brandatty Olarimaisten hauskasti. Muuten 7/10 mutta menee niin kovaa kaaliin että siitä +0,5p.

Pisteet: 7.5/10

[antinoluet]

1435. Olarin Panimo x Pahan mielen panimo Are Those Hedgehogs? (6,5%, 0,44l tölkki)

Olarin panimon Börstaklubi (johon itsekin kuulun) teki oluensuunnittelukilpailun voittajan Olavin kanssa tällaisen West coast IPAn, jonka kotikutoinen eläinkuvitus erottuu massasta.

Olut on väriltään oranssin utuinen ja sen vaahto on luonnonvalkoinen, melko pienikuplainen ja kohtalaisen runsas. Tuoksu on happaman ylikypsän hedelmäinen ja katkeran humalainen. Suutuntuma on melko hapokas ja kohtuu kevyt. Maku onkin sitten todella tuntuvan katkera: greippiä, sitruunaa, litsiä ja vihreää omenaa sekä ruohoista humalaa. Hapan ja todella kuiva jälkimaku. Maukas ja freesikin, mutta pari pykälää turhan hapan ja katkera omaan makuhermooni kunnolla osuakseen. Arvostan kuitenkin itse tätä West Coast IPA -oluttyyliä paljon ja kiva että Olari on Börstaklubinsa kanssa tällaisen skaban pitänyt.

Pisteet: 6.5/10

[antinoluet]

1434. Beer Hunter’s Mufloni Utopiapa (2,8%, 0,44l tölkki)

Yksi tämän päivän oluttrendeistä ovat paitsi holittomien, myös nk. low-alc -oluiden nousu. Tätä trendiä on kiittäminen siitä, että nyt käsittelyssä olevien kaltaisia mietoja vaihtoehtoja alkaa löytymään vähän kaikenlaisista oluttyyleistä.

Nyt vuorossa on K-marketista löytynyt porilaisen Beer Hunter’sin ykkösoluen vahvuinen NEIPA. Kesäisellä värityksellä varustetulla etiketillä koristetusta tölkistä kaatuu lasiin oranssinutuista olutta, jonka saama luonnonvalkoinen vaahto on korkeintaan kohtalainen ja erittäin pienikuplainen. Tuoksu on etupäässä appelsiininen ja jonkin verran hapan. Suutuntuma on kevyt, hieman vetinen ja korkeintaan keskihapokas. Maku on todella mukavan raikkaan hedelmäinen: appelsiinia, greippiä ja ruohoisuutta löytyy. Helposti juotava ja maukas, myös melko hapan hedelmäinen NEIPA siis, oikein kelpo vaihtoehto miedompaa mutta mausta tinkimätöntä hedelmäistä olutta etsiville.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1433. Heart of Darkness Loose Rivet (7,5%, 0,33l pullo)

Kaverilta sain reissutuliaisina Thaimaasta kaakkoisaasialaisia käsityöoluita, joista yhtenä on tämä vietnamilaisen, jo nimeä hankkineen Heart of Darkness Brewingin Loose Rivet -NEIPA.

Olut on väriltään utuisen oranssi ja se saa varsin runsaan, pienikuplaisen ja luonnonvalkoisen vaahdon pinnalleen. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, hieman hapan ja myös hitusen etanoli nostaa päätään. Suutuntuma on varsin kirpakka eikä ainakaan vetinen mutta ei raskaskaan. Maku tarjoilee melkoisen trooppisen hedelmäpommin josta ei eri hedelmiä puutu. Siitä löytyy niin tangeriinia, greippiä, litsiä kuin jopa vihreää omenaisuuttakin. Varmaan joku tarkempisuinen osaisi nimetä vielä koko liudan muitakin. Maku on myös varsin hapan NEIPAksi ja jälkimaku on ylikypsän hedelmäisen hapan. Tinkimätön ja “haastava” hapan NEIPA, joka ei päästä maistelijaa helpolla, eikä ihan osu omaan “sweet spotiin” maun suhteen, mutta eihän tämä lainkaan pahaakaan ollut.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1432. Ridgeway Brewing Lump of Coal (7,5%, 0,5l pullo)

Vielä oli jääkaapissani arviota odottamassa joulun yli selvinnyt jouluolut, jonka ostin Alkosta jossain kohtaa. Olut lienee tuhmille aikuisille suunnattu “hiilikokkari”, brittien vastine “risuille”.

Olut on lähes pikimusta, tummempi kuin cola. Sen saama vaahto on beige ja kuplakooltaan enimmäkseen pieni. Tuoksu on erittäin paahteisen maltainen, hiukan makea, kahvinen ja myös etanolinen oluen hieman lämmettyä. Suutuntuma on ihmeen kevyt oluen prosentteihin nähden ja melko vähähappoinen. Maku tosiaan lunastaa nimen lupauksen hiilestä, nimittäin paahteisuus on sen verran vahvaa että suorastaan hiiltyneitä aromeita löytyy tästä englantilaisesta stoutista. Mukana on myös tuoksussakin ollutta kahvisuutta ja hieman kermaisuuttakin. Jälkimaku on melko kuiva ja “tuhkainen”, hitusen metallisiakin vivahteita tästä löytyy. Vähän turhan ärtsyn paahteinen omaan makuuni, mutta plussaa tasapainoisuudesta sekä yllättävän hyvästä juotavuudesta. Jouluisuus on läsnä lähinnä kohtalaisessa makeudessa, joka on hieman siirappista sorttia.

Pisteet: 6.5/10

[antinoluet]

1431. Nøgne Ø God Jul (8,5%, 0,5l pullo)

Nøgnen jouluolut löytyi vielä Alkosta ja pakkohan se oli laittaa testiin. Tämä “hyvän joulun toivotus” on tyyliltä Belgian Strong Dark Ale ja väriltään se on pikimusta ja sen saama niukka vaahto on vaaleanruskea ja pienikuplainen. Tuoksu on paahteisen maltainen ja myös mukavan kermatoffeinen. Suutuntuma on varsin vähähappoinen ja yllättävän kevyt prosentteihin nähden. Maku on erittäin paahteinen ja lisäksi tästä löytyy lakritsaa ja suklaata sekä kanelisuutta. Kyseessä on siis oikein toimiva ja maukas joskin rehellisesti sanottuna aika yllätyksetön jouluolut. Perusvarmaa tekemistä, mutta ei räjäytä pankkia. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Pisteet: 7.5/10

[antinoluet]

1430. Fuller’s Vintage Ale 2021 (8,5%, 0,5l pullo)

Yksi olutvuoteni kohokohdista tai ainakin yksi tärkeimmistä oluista on kuluvan vuoden Fuller’s Vintage Ale. Poimin vuoden 2021 tekeleen mukaani Ainoan Alkosta tänään aatonaattona. Nämä oluethan ovat joka vuosi vähän erilaisia mutta peruslähtökohdat ovat samat. Tämän vuoden erikoisuutena on mm. se että tässä on käytetty vain brittiläisiä “uusia” humalia, joista yhdellä ei ole edes nimeä mutta se kulkee tunnisteella CF182.

Olut on väriltään kirkkaan rubiininpunainen mahonginruskeaan taittavalla twistillä. Vaahto on melko niukka, vaalean beige ja enimmäkseen pienikuplainen. Tuoksu on makea, yllättävän vahvasti luumuinen ja myös mausteinen. Oluen lämmetessä etanolia alkaa erottua myös. Suutuntuma on varsin vähähappoinen ja solidi. Sitten tähän makuun, josta voisi kirjoittaa ehkä jopa kirjan. Yleisvaikutelma on ennen kaikkea makea ja mausteinen sekä luumuinen. Luumuisuus paiskaa kättä suklaisuuden ja kahvisuuden kanssa ja kokonaisuus on erittäin sopusointuinen ja tasapainoinen. Jälkimausta löytyy myös selkeää karamellista maltaisuutta, neilikkaa, lakritsaa, ruokosokeria ja myös hieman etanolia. Olut jättää suun aika kuivaksi. Todella kompleksinen (kuten joka vuosi), mutta myös hyvin tasapainoinen ja myös ehdottomasti jouluinen! Suklaisuus hieman katoaa oluen lämmetessä ja muutenkin kylmän ja lämpimämmän oluen maut eroavat aika selvästi toisistaan. Siksikin tätä on mukava maistella kaikessa rauhassa ja katsoa miten olut kehittyy. Hieno tuote tänäkin vuonna, ei jättänyt kylmäksi.

Pisteet: 8.5/10

[antinoluet]

1429. Põhjala Cheesecake Island (10,0%, 0,33l pullo)

Viikko jouluun on, laskin aivan itse sen. Sen kunniaksi korkkasin syksymmällä Tallinnasta suoraan Põhjalan panimolta ostamani imperial baltic porterin, joka lupailee nimessään juustokakkuisia settejä.

Olut kaatuu lasiin mustana “öljynä” ilman mainittavaa vaahtoa. Tuoksu on kahvinen, mausteinen, makea, vähän viinainen ja hitusen juustokakkua muistuttavalla tavalla laktoosinen. Suutuntuma on öljymäinen ja melko vähähappoinen, ei kuitenkaan valtavan raskas vaikka prosentteja löytyykin kaksin numeroin. Maku on todella makea. Lisäksi löytyy kohtalaista kahvisuutta, suklaisuutta ja vaniljais-sitruksista laktoosisuutta, joka tässä on ilmeisesti se “suklaakakku”. Jälkimaussa on brändisyyttä ja vatsassa tuntuu lämmittävää tunnetta. Ihan maukas vahva imperial porter jossa on paljon asioita mistä sinänsä tykkään, mutta miinusta omaan makuuni liiallisesta makeudesta.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1428. Olutpaja Vasen Ranta (6,5%, 0,5l pullo)

Alkosta tarttui mukaani tällainen kotimaisen, itselleni melko vieraan Olutpajan pienpanimon West coast -tyylinen IPA. Olut on korkeintaan puoliutuinen ja väriltään oranssi. Olut saa kaadettaessa melko niukan, luonnonvalkoisen ja melko isokuplainen vaahdon pinnalleen. Tuoksu on toffeisen maltainen, hitusen kermainen ja trooppisen hedelmäinen ylikypsällä tavalla. Suutuntuma on pehmeä ja keskihapokas, ehkä vähän bittermäinen. Mausta löytyy kyllä ihan selkeät sitruksiset ja ruohoiset humalat, mutta makeahko, toffeinen mallasrunko on sen verran “raskas” että se hieman vaimentaa humalia alleen, jolloin kokonaisuus ei muistuta minusta enää tyypillistä, usein raikasta West Coast IPAa vaan enemmänkin brittityylistä IPAa. Jälkimaku on kuitenkin melko kuiva ja hapan kuten asiaan tässä tapauksessa kuuluu. Ihan juotava tuote, mutta ei mikään tyylilajinsa rotupuhdas edustaja eikä myöskään mieleenjäävän maistuva. Kehityskelpoinen sanoisin, kuten kyseinen panimokin uskoakseni on.

Pisteet: 6/10

[antinoluet]

1427. Funky Fluid Gelato Orange Creamsicle (5,4%, 0,5l tölkki)

Viimeinen synttärilahjaolut testiin yli kolmen kuukauden viiveellä. Mutta ei se mmitään, nimittäin vuorossa on puolalaista jälkiruokaa Funky Fluidilta taas kerran!

Tämä “appelsiinikermatikkari” on väriltään oranssi ja utuinen ja sen saama luonnonvalkoinen vaahto on melko niukka, pienikuplainen ja tiivis. Tuoksu on appelsiininen ja kermainen sekä hiukan vaniljainen. Suutuntuma on melko varsin hapokas ja vähän makean tahmea. Maku on juuri sitä mitä oluen nimi ja etiketti lupaavatkin. Olen joskus syönyt appelsiinikermatikkarin, ja tämä maistuu juuri siltä: appelsiiniä ja vaniljaa sekä kermaa. Kokonaisuus on varsin makea, oikeastaan hiukan liiankin makea omaan makuuni, mistä vähän miinusta. Jännä kuriositeetti ja nestemäinen jälkkäri, mutta toisaalta pienempikin määrä tätä olisi riittänyt, jätti hiukan äklön olon. Maku itsessään oli kuitenkin ihan hyvä ja tuote onnistunut.

Pisteet: 7.5/10

[antinoluet]

1426. Lervig Modern Antique (7,0%, 0,5l tölkki)

Tuulin Tukholman-tuliaisista vuorossa Stavangerin tähden, Lervigin panimon West Coast IPA, josta löytyy myös tinkimättömät 7% alkoholia. Etiketti on aika erikoinen ja hieman psykedeelinen.

Olut lorisee lasiin utuisen oranssinkeltaisena melko maltillisen luonnonvalkoisen ja pienikuplaisen vaahdon kanssa. Tuoksu on todella havuinen, greippinen ja pihkainen ja oluen lämmetessä myös vähän etanolinen. Suutuntuma on vähintään keskihapokas ja aika “solidi”, mukavan notkeaa juotavaa. Maku on ankaran pihkainen, greippinen ja todella katkera! Suu tuntuu ensin lähes rangaistulta hörpyn jälkeen, mutta jälkimausta löytyy myös miellyttävää keksistä maltaisuutta sekä häivähdys etanolia joka sopii pihkaisten humalan aromien kanssa toisaalta varsin hyvin yhteen. Tinkimätön ja vaikeusasteeltaan vaikea länsirannikon ipa. Tykkäsin kyllä tavallaan, vaikka oltiin poissa omalta mukavuusalueelta.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1425. Sinebrychoff Koff Session IPA (2,5%, 0,5l tölkki)

Toinen kaverilta ostettu vähäholinen olut tulille sulkapallopelien jälkeen perjantai-iltana. Kyseessä on Koffin session-IPA, joka on tölkitetty retron näkyiseen keltaiseen tölkkiin.

Olut on väriltään kirkkaan pronssinen ja vaahto on melko niukka, aika pienikuplainen. Tuoksu on miedon sekahedelmäinen ja karamellisen maltainen. Suutuntuma on vähähappoinen ja vetisen kevyt. Maku on alkuun karamellisen maltainen ja hieman sitruksisen humalainen, mutta sitten seuraa melkoinen vetisyyden hyökyaalto joka pyyhkii suusta kaikki maut poislukien pahvisuus, jota ilmaantuu tilalle “vuoroveden” laskettua. Pari päivää sitten maistelemani Koffin Crisp IPA oli parempi kuin tämä, vaikka se olikin holiton ja tässä sentään 2,5%. Ei jatkoon vaikka ei tämä nyt hirveän paha ole. Vetinen turhake lähinnä.

Pisteet: 4/10

[antinoluet]

1424. New Belgium Brewing Company Voodoo Rander (5,3%, 0,33l tölkki)

Tällaisen oluen Tuuli toi minulle Lahden Prismasta vähän aikaa sitten oluen mahdollisen Halloween-henkisyyden innoittamana. Enää ei ole Halloween, mutta maistellaan toki silti.

Olut on väriltään oranssinkeltainen ja varsin utuinen ja sen saama vaahto on luonnonvalkoinen, melko tiivis ja kuohkean pienikuplainen. Tuoksua hallitsee aprikoosisuus ja greippisyys sekä jokin pieni hedelmänkuorisuus tai mausteisuus jolle en keksi nimeä. Suutuntuma on keskihapokas ja notkeahko. Maku on tuoksun tapaan trooppisen hedelmämehun jäljillä ja tarjoilee greippisyyden ja aprikoosisuuden lisäksi hentoa jasmiinisuutta ja persikkaisuutta. Jälkimaku on melko katkera, mutta juotavuus on silti varsin hyvä. Ihan perushyvä IPA, kyllähän tällaista ihan mielellään juo vaikka ei nyt mitenkään jääkään erityisesti mieleen.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1423. Sinebrychoff Crisp IPA (0,5%, 0,33l tölkki)

Vaihteeksi testissä uudehko holiton IPA Koffilta. Olut on väriltään oranssiin vivahtavan kultainen ja kirkas ja sen saama vaahto on luonnonvalkoinen, kohtalainen ja suhteellisen tiivis. Tuoksu on kerrassaan mainio holittomaksi: raikasta sitruksisuutta ja jopa kukkaisuutta leijailee nenään. Suutuntuma on melko vähähappoinen ja vetinen ja hyvin kevyt, kuten arvata saattaa. Maku on tuntuvasti toffeisen maltainen, mutta loppua kohden nousee esiin pientä pahvisuutta. Jälkimaku on lähinnä vetinen ja hieman kuiva. Kaikesta huolimatta kokonaisuus on onnistunut ja olut toimii myös ehdottomasti janojuomana raikkautensa ja keveytensä (sekä holittomuutensa) ansiosta – tämän huomasi näin tunnin juoksutreenin jälkeen. Ehdottomasti yksi parhaista juomistani holittomista oluista!

Pisteet: 6/10

[antinoluet]

1422. Pühaste Maru (8,0%, 0,33l tölkki)

Syyskuun Viron-reissulta tarttui mukaan eräästä pienestä olutmyymälästä muun muassa tämä 8% DIPA, jonka etikettitaide herätti huomioni.

Olut on utuisen oranssi ja sen kohtalainen vaahto on väriltään luonnonvalkoinen ja kuohkea. Tuoksu on havuisen humalainen ja trooppisen hedelmäinen: papaijaa, greippiä ja ananasta. Suutuntuma on melko hapokas ja kohtuullisen raskas, makeus ja prosentit tuntuvat. Maku on havuisen greippinen humalapläjäys jossa trooppinen mehuisuus on luonnollisesti myös isossa roolissa. Mukana myös toffeista maltaisuutta ja katkeruutta aika reilusti. Juuri sellainen mehu-DIPA kuin odotinkin, vastaavia tullut vastaan lukuisia vuosien saatossa.

Pisteet: 7/10

[antinoluet]

1421. O/O Brewing Bangatan IPA (7,0%, 0,44l tölkki)

Tuulin Tukholman-tuliaisia on vielä jäljellä ja treenin jälkeen illalla on sopiva hetki maistella taas yksi. Kyseessä on tämän göteborgilaisen pienpanimon IPA, jonka etiketti on varsin taiteellinen.

Olut kaatuu lasiin täysin utuisen oranssina ja sen saama vaahto on luonnonvalkoinen, kuohkean kumpuileva ja korkeintaan keskirunsas. Tuoksu on happaman hedelmäinen, mangoa ja sitruunaa löytyy. Suutuntuma on keskihapokas ja melko kevyt prosentteihin nähden, “notkean juotava”. Maku on alkuun täyteläisen mangoinen, mutta muuttuu loppua kohden todella kuivaksi ja sitruksisen katkeraksi. Maltaisuus on todella piilossa mutta ehkä jonkinlaista toffeisen keksistä mallasta erottuu maun loppupuolella. Tämä IPA ei tarjoa tarpeeksi kompleksisuutta “hifistelyyn” mutta ei myöskään ole prosenttiensa ja katkeruutensa vuoksi oikein lupaavan oloinen “vetotuote”. Ihan kelpo IPA silti, ei siinä mitään, mutta ei mikään uusi suosikki itselle.

Pisteet: 6.5/10