(Klassikko) Muumien parhaat
Pikku Myy: Minä en siedä lääppimistä, mutta minä haluan paljon lahjoja.
Noita: Kun minä oikein jysäytän, niin se ei todellakaan ole mikään kamelin pieru!
Pikky Myy: Muumipeikko, senkin lihava lössykkä! Herätys!
Nuuska Muikkunen: Senkin vanha homeinen tiskirätti, tottele minua. Katala härski marekin maksa!
Pikku Myy: Jos sinusta tulee pakaste, minä liimaan sinuun tarran “Parasta ennen kesäkuuta.”
Pikku Myy: Älä puhu pötyä, emme edes liiku.
Muumipeikko: Liikummepas, vaikka hitaasti.
Pikku Myy: Olisittepa kaleeriorjia.
Muumipeikko: Myy kuule, hän ei muista edes minua. Miten hän sinut muistaisi?
Pikku Myy: Koska minua ei voi unohtaa.
Muumipeikko: Tarzan! …rakastaa Janea.
Pikky Myy: Minä häivyn… Ennen kuin alan yökkiä.
Muumipappa: Katastroofien ei pitäisi kestää näin kauan. Haluan aamiaista!
Pikky Myy: Ehkä olette huomanneet, etten ole täydellinen tomppeli.
Muumipeikko: Puhuin totta.
Pikky Myy: Pidän henkilökohtaisena loukkauksena sitä, ettet keksinyt parempaa hätävalhetta ja vielä tyrkytät palturia totuutena.
Muumipappa: Aseet käteen perhe kallis!
Pikku Myy: Minä en jätä huomiseen mitään, minkä voin tehdä tänään.
Hemuli: Minä kyllä otaksun olevani hereillä. Mutta siitä en ole yhtään varma, onko se minusta mukavaa.
Muumipappa: Hmm, saari on tuo… täplä.
Pikku Myy: Haa, missä? Ettei vain ole kärpäsen kakka.
Pikku Myy: Sinä olet se haisurotta, joka sipsutteli meidän päällämme viime yönä.
Vilijonkka: Taide ei ole hupia. Taide on tuskaa! Suuri taide edellyttää aina suurta kärsimystä.
Muumipeikko: Monestako lapsesta sinä oikein haaveilet?
Niisuneiti: Oih, minähän oikein pakahdun äidin rakkaudesta. Kaksi tusinaa olisi sopiva määrä.
Muumipeikko: Häh? Siinä tapauksessa voit jättää minut pois laskuista.
Mymmeli: No joo! Miehet eivät ymmärrä elämän herkkiä puolia, sehän on tunnettu tosiasia.
Niiskuneiti: Halpaa viihdettä.
Muumipeikko: Minuun se tehoaa. Kaikki nuo uhkeat sankarittaret.
Niiskuneiti: Pah! Katinkontit, teeskenteleviä kanoja!
Haisuli: Onneksi minun ei tarvitse usein tehdä rehellistä työtä. Huh, karmeampaa kuin kuvittelin!
Jenni-täti: Kevytmielistä!
Pikku Myy: Jos minä löytäisin jostain tarpeeksi pienen poikaystävän, niin minäkin olisin kevytmielinen.
Jenni-täti: No Fredrik ja minäkin olimme kerran nuoria.
Pikku Myy: Rahalla ei voi ostaa nuoruutta.
Hemuli: Olla nuori, kokea jälleen kaikki mielenailahdukset, tyttöystävät ja myöhään venyneet illat? Ei kiitos. Olen onnellinen nykyiseen olotilaani.
Muumipeikko: Hemuli-paralla on ollut perin onneton nuoruus.
Surku: …ja tunnen itsessäni suden.
Pikku Myy: No voithan sinä tuntea sen, mutta vakuutan, ettei kukaan näe sitä.
Muumipappa: Älä naura pahainen kakara, sahahampainen hirviö.
Pikku Myy: Sinä senkin rasvakala, kello on yli kaksitoista.
Muumimamma: …eivätkä he löydä ikimaailmassa kanelia.
Muumipappa: Naiset! Olisinpa lähtenyt yksin. Ajatella nyt kanelia, kun tuntematon kutsuu!
Muumimamma: Pappa, minne menet?
Muumipappa: Ää, öö… Ai sinä! Minun täytyy mennä, minun täytyy mennä sanomaan sille hemmetin leijonalle, että astuu näyttämölle!
Lisätkää jos tulee mieleen jotain :)
areudirty
janainaart
2087
jacobvanloon
snowghoul
turnnoffyourmind
