[hashtagsnapshot]

Näyttely auki vielä muutaman päivän!

Nyt näyttelyyn ja äkkiä! #Snapshot-näyttely on auki 18.1.2015 asti.

Bloggarikavereiden kanssa käytiin vähän testailemassa saksalaisia kuva-automaatteja. Hauskaa oli! Kuva-automaattien sijainnit ja lisätietoa löytyy täältä: http://photoautomat.de/standorte.html

Berliiniläiset kaverukset Asger Doenst ja Ole Kretschmann pystyttivät ensimmäisen kuva-automaatin Berliiniin vuonna 2004. Nykyään niitä on pelkästään Berliinissä yli 20. Kaverukset opettelivat kunnostamaan ja ottamaan uusiokäyttöön vanhoja kuva-automaatteja. Kuvat syntyvät suoraan valokuvapaperille ja ovat uniikkeja, koska niistä ei muodostu ollenkaan negatiivia.

[hashtagsnapshot]

Mitä tarkoittaa LOL?

#Snapshot -näyttelyssä useat vanhemmat ovat esittäneet huolensa: mitä lapseni tekee netissä ja somessa ja miksi ja millä tavalla ja ketä varten ja...

"Miksi pitää ottaa selfieitä?"

"Mikä on Snapchat?"

"Kuka valvoo ketä?"

"Onko YouTube vaaraksi?"

"Miksi kaikki pitää kuvata?"

Vastauksia on joskus vaikea löytää, mutta Mannerheimin lastensuojeliitto on koonut pienen tietopaketin tänne:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapset_ja_media/suositut_nettipalvelut/

[hashtagsnapshot]

Viime viikon ilmiö: Tahdon

Siitä on nyt viikko kun Facebook täyttyi Tahdon-kuvista tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksen aikaan. Meemi levisi netissä räjähdysmäisesti. Image-lehden artikkelissa kerrotaan miehistä meemin takaa. Ilmiö itsessään oli kuitenkin yllätys. Logo sai alkunsa saman viikon maanantaina Vihreiden viestintäsuunnittelijan kynästä. Viikon loppuun mennessä ainakin 80 000 ihmistä olivat julkaisseet oman Tahdon-kuvansa. 

Myös Kasper Strömman teki omat meeminsä siitä mitä nyt tapahtuu kun äänestys on ohi: Kolme profiilikuvaa sinulle, joka kannatit tasa-arvoista avioliittolakia

[hashtagsnapshot]

Väkivallan kasvot

"One photo a day in the worst year of my life" -nimeä kantavalla videolla on jo yli 34 miljoonaa katsojaa ja se leviää verkossa yhä vilkkaasti, vaikka onkin jo puolitoista vuotta vanha. Kyseessä on serbialaisen B92-organisaation tekemä kampanjavideo perheväkivaltaa vastaan. Väkivallan jäljet kohahduttavat, sillä yleensä ne pyritään piilottamaan. Video on mielestäni erinomainen esimerkki siitä kuinka tehokas selfie voi olla. Omakuvien montaasi näyttää naisen kasvoissa ja ilmeissä tapahtuvat muutokset, myös välillä paluun "normaaliin" - ja luisumisen taas pahempaan. Nainen videolla on tosiasiassa näyttelijä, eikä ole omassa elämässään kokenut väkivaltaa. Video kuitenkin välittää tiivistetysti tutun tarinan, jonka useat serbiassa kokevat. Perheväkivallan tilastot ovat siellä hälyttäviä. B92-organisaation sivulla mainitaan, että ennen videon julkaisemista jo vuoden 2013 kahden ensimmäisen kuukauden aikana 11 naista sekä kaksi lasta sai surmansa perheväkivallan tuloksena. Wave- järjestön tekemän tutkimuksen mukaan 54% serbialaisista naisista joutuu elämänsä aikana kokemaan perheväkivaltaa, joista 37,5% on joutunut sen uhriksi viimeisen 12 kuukauden aikana.

[hashtagsnapshot]

#musiikkia

Ärsyttääkö joululaulut kauppakeskuksissa!? Nythän on vasta marraskuu? Tässä ajankohtaisempi hashtagsnapshot-henkinen soittolista:

Ota selfie

Lisää hashtag #selfie

Ja sitten vielä lopuksi kuva Tinderiin!

Joka kuu on selfie-kuu?

[hashtagsnapshot]

Selfiesyndrooma!

Oma naama sitä, oma naama tätä. Kadun toisella puolella on esitetty tällä viikolla Selfie-musikaalia. Törmäsin reissullani Selfie-nimiseen kahvilaan. Selfie on kaikkialla, mutta onko se narsismia? Selfie ja some ottaa meistä vallan, mitä meille tapahtuu!? Selfiesyndrooma!? Apua! Tästä bestcomputerscienceschools.netin infografiikkaa!

[hashtagsnapshot]

Selfiemuseo

Tanskalaisen Olivia Muusin Museum of Selfies -kuvausprojektissa puhelin tuo lisätwistin maalauksiin. Maalausten hahmot muuttuvat luonteiltaan, kun ne on kuvattu selfietä ottavan käden kanssa.

Kuva: Olivia Muus/Museum of Selfies

[hashtagsnapshot]

Kuvaviikko

Mulla on jengi: ystäväporukka, joka on levittäytynyt eri puolille Suomea ja maailmaa. Yksi ystävistäni keksi kerran, että olisi kiva tietää enemmän muiden arjesta, kun välillä kuluu pitkiäkin aikoja niin, että emme ehdi nähdä. Ajatuksesta syntyi kuvaviikko. Jokainen kirjoittaa päivästään ja kuvaa sitä kännykkäkameralla viikon ajan kerrallaan ja päättää sitten kuka on seuraavan viikon kuvaaja. Kuvat jaetaan päivittäin tämän tietyn porukan kesken. Kuvaviikko on vähän niin kuin Facebookissa tunteita herättänyt arkihaaste. Moni närkästyi arkihaasteesta – joidenkin mielestä toisten arki on tosi tylsää tai he ajattelevat, että ihmiset kaunistelevat arkeaan eivätkä kerro siitä totuudenmukaisesti. Iholla-sarja toimii tai ei toimi samalla ajatuksella. Toiset nauttivat tirkistelystä, toiset tylsistyvät välittömästi. Oma kokemukseni kuvaviikosta on, että sen kautta kiinnittää huomiota tekemisiinsä eri tavalla kuin normaalisti. Hyviä asioita osaa arvostaa ja toisaalta ymmärtää mistä asioista voisi yrittää päästä eroon. Rakkaiden ihmisten arkea on myös ihana seurata ja on kiva nähdä kuinka kaikkien elämä on erilaista ja kuinka kaikki kertovat siitä omalla persoonallisella tyylillään. Mielestäni on hyvä hieman värittää ja merkityksellistää arkipäivää. Ottakaa kivoimmat kaverinne mukaan ja testatkaa!

[hashtagsnapshot]

Snapshot-kuva joka jäi elämään

Snapshot-kuville ominaisena pidetään nykyään huolettomuutta ja nopeutta niin kuvan ottamisessa kuin jakamisessakin. Tällaista kuvamateriaalia pidetään kertakäyttötavarana: tämänpäiväinen kuva kiinnostaa tänään, huominen huomenna. Snapshot-kuvaaminen on valokuvausta, jota harjoittaaksesi sinun ei tarvitse olla valokuvaaja. Silloin tällöin tästäkin maailmasta on kuitenkin noussut suuria nimiä taidemaailmaankin saakka.

2004 Nashville Auto Diesel Collegessa opiskellut, nykyään automekaanikkona työskentelevä Mike Brodie sai käteensä polaroid-kameran, ja kuvasi neljän vuoden ajan reissaamistaan Amerikassa. Sittemmin valokuvien ottamisen lopettanut Brodie kuvasi matkoillaan niin tunnelmallisia, vaikuttavia ja visuaalisia hetkiä, että ne olivat pian esillä useissa lehdissä ja gallerioissa, niistä julkaistiin kirja ja vielä tänäkin vuonna kuvat muistetaan.

Tapa joilla snapshot-kuvaa nykyään hyvin pitkälti julkaistaan, on kuvien kannalta melko julma. Kuvan arvo on olematon, eikä kuvakokonaisuuksia näppäilykuvan saralla ole oikeastaan enää olemassa. Brodie itse ei kaiketi ollut erityisen kiinnostunut valokuvataiteesta, mutta vähintäänkin meidän kaikkien valokuvataiteen ystävien onneksi hänen snapshot-välineenään oli älypuhelimen ja instagramin sijaan polaroid-kamera. Näin ollen kuvat julkaistiin kokonaisuutena, niiden potentiaali oli ilmeinen ja ne jäivät elämään upeana esimerkkinä siitä mitä snapshot-kuva parhaimmillaan voi olla.

Brodien kuvia voi katsoa hänen verkkosivuillaan.

[hashtagsnapshot]

Science of Selfies

Tutkimuksessa Science of Selfies sosiaalisen median tutkija Dan Zarrella analysoi Instagram-selfieitä ja niihin liittyviä hashtageja. Tutkimuksesta selvisi mitkä suosituista hashtageista myös korreloivat tykkäyksien lukumäärän kanssa. Siitä kävi myös ilmi, mitä filttereitä selfieissä käytetään eniten. Suosituin filtteri oli Willow, joka tekee kuvasta mustavalkoisen ja matalakontrastisen. Heti seuraavana kuitenkin tuli Normal (ei filtteriä).

Ehkä yllättävintä tutkimustuloksissa oli kuitenkin #NoFilter-hashtagin käyttö. Kuvia tutkimalla selvisi, että melkein 30%:ssa #NoFilter-hashtageilla varustetuista kuvista itse asiassa oli käytetty jotakin filtteriä. #NoFilter-hashtagissa piilee aitouden ihanne. Instagramissa filtterit ovat helppo ja yleisesti hyväksytty tapa tehdä kehnostakin kuvasta vähintäänkin siedettävä. Tutkimuksen mukaan kuva sai enemmän tykkäyksiä #Nofilter-hashtagin kanssa kuin sitä ilman. Hashtagin suosio kertookin siitä, että käsittelemätön kuva kiinnostaa ihmisiä - kuvat, joiden ottaminen on vaatinut taitoa. Muita tuloksia: Tykkäyksiä auttoivat keräämään myös hashtagit: #pretty #boy #daily #girl #hair, sekä toimintaan kehottavat hashtagit, kuten: #l4l #like4like ja #follow. Vähemmän tykkäyksiä kuva sai sen sijaan kun siinä oli hashtag #drunk. Kuvissa, joissa oli enemmän viileitä sinisen ja vihreän sävyjä, oli enemmän tykkäyksiä kuin punaisen, keltaisen, oranssin ja pinkin sävyisissä kuvissa.

Analyysin tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

[hashtagsnapshot]

Facebook-valhe

Sjezus zeg, Zilla - de onthulling/reacties from Zilla van den Born on Vimeo.

Huolettomalta näyttävä lomakuva saattaa olla todellisuudessa jotain muuta. Hollantilainen Zilla van den Born teki Facebookissa läheisilleen ja tuttavilleen huijauksen: hän esitti olevansa viisi viikoa kestävällä matkalla Kaakkois-Aasiassa, vaikka oikeasti vietti aikaansa Amsterdamissa kotonaan. Hän loi osan kulisseista itse ja käytti Photoshopia apunaan valheen ylläpitämiseksi. Hän jopa lähetti postikortin "matkaltaan".

Huijaus meni täydestä. Lopuksi Zilla paljasti huijauksen ja kuvasi ystävänsä järkyttyneitä reaktioita videolle. (yllä)

Loppujen lopuksi huijauksella ei ollut mitään tekemistä loman kanssa, vaan sen, mitä kuvaa jaamme elämästämme nettiin. Näinkö helppoa on esittää valheita? Mikä lopulta on feikkiä?

Kuvien jakaminen omasta elämästä on aina valintojen tekemistä, olivatpa ne tiedostettuja tai tiedostamattomia. Jotain jää aina myös kertomatta, rajautuu kuvasta pois. Kuvankäsittely auttaa viimeistelemään sitä mielikuvaa, jonka elämästämme haluamme antaa. 

Hollantilaisnaisen valematka on osoitus siitä kuinka helppoa on pitää yllä kulisseja, valhetta internetissä.

“I did this to show people that we filter and manipulate what we show on social media. Thereby we create an online ideal world which reality can no longer meet. My goal was to prove how common and easy it is to distort reality.” Zilla perustelee huijaustaan news.com.au:n artikkelissa.

Lisää tietoa sekä kuvia projektista löytyy edellä mainittujen linkkien lisäksi myös Zilla van den Bornin omilta nettisivuilta.

[hashtagsnapshot]

Kamerakännykkä ja selfiet luovivat pikkuhiljaa luonnolliseksi osaksi lähes kaikkea mahdollista. Ja oli kyse mistä tahansa, joka kerta herää myös keskustelu onko tämä kulloinkin oikein vai väärin.

Tällä kertaa viraaliksi on levinnyt muslimimaailmaa kuohuttava #HajjSelfie, jossa pyhiinvaelluksesta Mekkaan on tullut suosittu selfie-kohde. Maailmaa muuttuu, mutta miten sen muuttuessaan käy?

Kuvia ja keskustelua hashtagin alta twitterissä.

[hashtagsnapshot]

Kuvataiteilija Salla Lehtinen on kerännyt ihmisiltä heidän passikuviaan ja sosiaalisen median profiilikuviaan ja rinnastanut niitä kuvapareiksi. Kuvien ajatuksena on vertailla virallisia kuvia sellaisiin, joiden avulla itse päätämme kuinka haluamme tulla nähdyksi. Blogin Artist-kohdasta voi kurkata myös Lehtisen muita töitä, joista monet liittyvät internetin ihmeisiin.

(kuva on linkki)

[hashtagsnapshot]

Ruokakuvat & nautinto

Toisinaan tuntuu siltä, että ruokaa näkee enemmän kuvissa kuin lautasella. Kuvat inspiroivat, saavat nälkäisiksi, aiheuttavat kateutta ja närkästystäkin. Mutta mitä vielä?

BYU:n tekemän tutkimuksen mukaan monien ruokakuvien katsominen voi tehdä syömisestä vähemmän nautinnollista. Tämä ei ole varmastikaan monenkaan ruokakuvaajan toiveena. Kuvienhan tulisi toimia juuri päinvastoin?

Syy piilee toistossa. Kokemus ei ole enää samanlainen kuin sitä toistetaan useita kertoja. Ruokahalu vähenee kun ruuan makuun ehtii tottua kuvia katsomalla, vaikka yhtään suupalaa ei ole vielä otettu.

Tutkimustuloksia voisi käyttää kääntäen hyödykseen niin, että katsomalla runsaasti kuvia ruokapaheestaan, ruoka ei enää vaikuttaisikaan niin herkulliselta. Voisiko kuvista olla siis apua maltin suhteen? Ajatus on jollain tapaa absurdi, sillä kaiken tämän ruokakuvapaljouden keskellä on välillä vaikea hahmottaa mikä on tarpeellista, mikä ei. Uskon kuitenkin, että ruuan kuvaaminen on asia erikseen. Sen voi myös ajatella osaksi ruuanlaittoprosessia - viimeinen silaus. Ruokakuvien jakaminen somessa sekä muiden tykkäykset voivat innostaa tekemään lisää. Kaikenlainen lisäinnostus esimerkiksi terveellisten smoothieiden tai raakaruuan valmistamisessa tuskin on kenellekään pahitteeksi.

Sitä paitsi, onhan siinä jotain hienoa kun muut kuolaavat omien tuotosten perään. Se voi myös omalla tavallaan lisätä ruokanautintoa. Ravintoloille ruuan kuvaamisesta on kuitenkin seurauksia. Eräs suosittu New Yorkilainen ravintola rupesi tutkimaan syitä asiakaspalautteelleen, jonka mukaan palvelu oli hidasta ja odotusajat pitkiä. Vertailtuaan ravintolan valvontakameranauhoja vuosilta 2004 ja 2014 saatiin selville mikä todellisuudessa palvelua pitkityttää. Asiakkaat viipyvät itse ravintolassa pidempään kuin aikaisemmin ja käyttivät paljon aikaa keskittyen puhelimeensa ja kuvien ottamiseen. Lähes kaikesta otettiin kuvia. Vertailun mukaan ruuat ehtivät myös toisinaan jäähtyä kuvien ottamisen vuoksi ja osa asiakkaista pyysi tarjoilijaa uudelleenlämmittämään annoksensa.

Joskus puhelin voi tulla ruokailukokemuksen väliin. On siis hyvä muistaa välillä pitää kännykkä taskussa ja keskittyä itse nautintoon.

Eihän kuvaa sitä paitsi voi maistaa.

[hashtagsnapshot]

Catfish

Catfish on vuonna 2010 julkaistu dokumentti, joka kertoo yhden kiinnostavan tarinan liittyen nettideittailuun ja identiteettiin Facebookissa. Tarina on jännittävä, mielenkiintoinen ja surullinen. Ei välttämättä ole uskottavaa, että kaikki dokkarin tapahtumat olisivat tosia, mutta joka tapauksessa katsomiskokemus on viihdyttävä.

(Samat tekijät ovat alkaneet tehdä Mtv-kanavalle tv-sarjaa, jota ei kannata katsoa.)

[hashtagsnapshot]

Selfie-luotain Rosetta

Elokuun alussa kirjoitin In Times of Peace -nimisestä taideprojektista, jossa miehittämättömät lennokit ottivat itsestään inhimillisiä peili-selfieitä. Teos oli fiktiivinen tulevaisuuskuva, joskaan ei nähtävästi niin kovin fiktiivinen!

Pitkin avaruutta matkaava Rosetta-luotain näyttää nimittäin olevan oikea selfien ammattilainen. Ylemmän kuvista se nappasi komeetta 67P takanaan tässä kuussa. Alemmassa selfiessä Rosetta ohitti Mars-planeetan reilu seitsemän vuotta sitten.

Näitä kuvia katsoessa ei voi puhua tusinaselfieistä! Upeita kuvia.

Kuvat: ESA

[hashtagsnapshot]

Pari linkkiä koskien snapshotin estetiikkaa ja kaupallisuutta

Epätarkkuus, oudot rajaukset, saturoituneet värit ja ylivalotus voivat olla näppäilykuvan ominaisuuksia. Kotialbumihenkiset kuvat eivät kuitenkaan välttämättä kerro amatöörikuvaajasta. Snapshotin estetiikka on vallannut niin taidegalleriat, mainoskuvat kuin internetin blogit. Ennen yksityiseen käyttöön tarkoitetusta kuvasta onkin tullut jaettava. Näppäilykuvien ei ole tarkoitus olla teknisesti täydellisiä, ne välittävät tunteita ja vangitsevat hetkiä. Kuvan tekninen ”huonous” voi tehdä kuvasta katsojalle intiimimmän ja samaistuttavamman. Kuvaaja ikään kuin päästää katsojan sisään elämäänsä.

Snapshotin estetiikasta taiteessa, ja sen luomista tuntemuksista:

http://www.fstopmagazine.com/pastissues/43/milbrath.html

Snapshotin tyyliä ja sen luomia mielikuvia mainostamisen yhteydessä pohditaan täällä:

http://ivc.lib.rochester.edu/portfolio/snapshot-aesthetics-and-the-strategic-imagination/