Sadonkorjuuta ja tuholaistorjuntaa
Blogi on ollut hyvin hiljaa, tiedän. Hiljaisuuteen on ollut kaksi pääasiallista syytä: 1. omassa lähiruokatuotannossa leikkasi pahasti kiinni moneen asiaan 2. en saanut mielestäni aikaiseksi tarpeeksi pätevää sisältöä. Pureudutaan molempiin kohtiin erikseen.
1. Edellisessä postauksessa pädin sillä, kuinka kesäkurpitsani oli alkanut kukkimaan kivasti jo toukokuun alussa. Kuvan ottamisesta ehti kulua noin kaksi päivää, kun kesäkurpitsani näytti suurinpiirtein yhtä elävältä kuin Tunguskan metsä. Tämän massiivisen tuhon aiheuttivat pienet perkeleet, jotka myös kirvoina tunnetaan. Ne hyökkäsivät aivan puskista viattoman kesäkurpitsani kimppuun ja söivät sen hengiltä. Aloitin asevarustelun (mäntysuopa-vesi -yhdistelmää suihkepullossa) ja julistin sodan tuholaisia vastaan. Taistelu oli rankka, mutta tällä hetkellä olen voitolla. Uudelleen istutetut kesäkurpitsat kasvavat hitaasti, mutta varmasti, ja muut kasvit ovat myös välttyneet kirvojen hyökkäyksiltä.
Toinen asia, joka pisti veren kiertämään normaalia nopeammin oli tuo toukokuulle osunut takatalvi. Onhan se ihan normaalia näillä leveyksillä, että toukokuun puolenvälin jälkeen lämpötila laskee yöllä pakkasen puolelle. "Se miehen epätoivoon ajaa, kun halla viljaa korjaa..." Nyt onneksi sään puolesta näyttää hyvältä ja kasvit nauttivat parveke-elämästä. Lisäksi istuttamani amppelitomaatti ei ilmeisesti ollutkaan kovin amppelitomaatti, sillä mielestäni tomaatin, jonka tulisi kasvaa amppelissa ei kuulu kasvattaa parimetrisiä varsia. Tällä hetkellä parvekettani koristaa siis wannabe-amppelitomaatti, joka odottaa siirtoa mökille kasvihuoneeseen, sekä amppelissa kiikkuva ihan oikea amppelitomaatti, josta pääsen mahdollisesti ensimmäisen sadonkin pian korjaamaan talteen.
2. Mietin pitkään tämän blogin sisältöä. Aluksi ajattelin, että kyllähän tänne sisältöä saa puskettua, sillä minulla on paljon sanottavaa lähi- ja luomuruoasta. Postausten konseptivedoksia kirjoittaessani sitten huomasin, että homma taitaa lipua pahasti saarnaamisen puolelle, joka ei mielestäni sovi ruoan kanssa samaan yhteyteen. Kukin taplaa tavallaan, joten mitäpä minä sinne blastaamaan, kuinka on parempi syödä naapurissa kasvatettua naurista kuin Israelista tuotua bataattia. Niinpä sitten pohdiskelin, että miten laajennan blogini sisältökirjoa. Lopulta sen keksin ja lupaan, että Juurille-blogissa alkaa vielä ennen Juhannusta "Ihmiskoe"-työnimeä kantava osio.
Sitten iloisiin uutisiin - sadonkorjuu-uutisiin. Papu oli nimittäin suuryllättäjä ja tarjosi ensimmäisen satonsa jo toukokuun puolella. Ensimmäisestä sadosta riitti mukavasti lisukkeeksi kolmellekin Kyyttö-carpaccio -pääruoalle. Pelkäsin, että korjuun jälkeen papu olisi lopettanut kokonaan tuotantonsa, mutta tällä hetkellä se puskee jälleen uusia nuppuja, joten uutta satoa odottelen jo innolla.
Pieni päivitys myös tällä hetkellä parvekkeellani kasvaviin kavereihin. Parvekkeelta löytyvät siis tätänykyä: kesäkurpitsa, pensaspapu, wannabe-amppelitomaatti, minimunakoiso, amppelitomaatti, pinaattia, persiljaa, kesäkynteliä, basilikaa, salviaa, kehäkukkia, timjamia, rosmariinia, suolaheinää, minttua ja hyvin sekalainen seurakunta eri salaatteja.