Jos olette muuten ikinä miettinyt tämän ilmaisun “tynnyrissä kasvatettu” alkulähdettä, se perustuu näemmä johonkin satuun, jossa perhe sai lapsen joka oli yksinkertaisesti niin ruma että sitä piti pitää tynnyrissä ja ruokkia tynnyrissä olevan kolon kautta. Sitä, minne se paskansi, ei selvennetä.
Lopulta tää lapsi sitten kasvoi aikuiseksi eikä enää mahtunut tynnyriin, ja perhe totesi siitä tulleen ihan sievä nuori mies. SItten se lähetettiin kaupunkiin myymään lihaa koska helvettiäkös sitä joutilaana olisi. Ja koska se oli kirjaimellisesti tynnyrissä kasvanut se ei tiennyt mitään yhtään mistään ja sekoitti koiran pappiin, ja vei koiran poliisille kun ei se maksanut vaikka lihan söi.
Tästä aiheutui suuri hämminki ja ihmisiä pällistelemään, ja niiden mukana joku rikas nainen (ei kaiketi ollut prinsessa, en muista mikä) jonka mielestä koko juttu oli niin perkeleen hauska että se meni tämän tynnyrissä kasvaneen miehen kanssa naimisiin.
En ole täysin varma mikä tarinan opetus oli, ellei sitten se, että mikään vastoinkäyminen elämässä ei oikeastaan ole este onnellisuudelle. Paitsi jos on ruma.