Energiahoitajien Nino poimi kyytiin lastentarhalta, ja kertoi miten lääkäreitäkin on yhä innokkaammin alkanut käydä kursseilla. On lääkäreitä, jotka todella haluavat "hoitaa potilasta mahdollisimman hyvin", alati paisuvan regulaation keskelläkin, raskaasta rajoituskoodistostakin riippumatta. Kädet sidottuna koneiston rattaissa on hankala toimia - mutta osa silti säilyttää sielläkin sielunsa; sisältälähtevän halunsa tehdä hyvää ja oppia uutta, hulluimmillaan jopa hieman innovoida, ympäristön ja ylilääkärin vastavastustuksesta huolimattakin.
Ninolla oli tapaaminen, joten tulin Allunkadulle rustailemaan, samalla kun eräs superfoodkokki duunailee ”muustia” eli aamu smoothiee. Taustalla soi Paula Koivuniemen Aikuinen nainen italiankielellä (La Primavera). Yhteislaulaminen tekee tutkitusti hyvää.
Tuli mega herkullinen smuussi:
- c-vitamiinijauhe (Kirkman Labs)
- Healthforce Fruits Of The Earth
Laaduista en tiedä tarkemmin, mutta mausta päätellen kaikki olennaisilta osin aika hyvää. Tuontihedelmät /markettihedelmät on paras olla sertifioitua luomua. Banaanit ostan aina luomuna, samoin ulkomaiset omenat (kotimaan omenissa ei kovin merkittävää "teho"tuotantoa taida ollakaan :) , ananaksissa voi löytyä ihan hyvää hinta-laatusuhdetta ilman luomuakin, sellaista mikä on jo pehmeää ja tuoksuu tuoreelle, muttei silti koko pohja ole vielä ihan täysin homeessa. Toki luomuananas melkein aina maistuu vielä huomattavasti paremmalle - mutta toisinaan saattaa maksaa jopa reilun vitosen per ananas. Nyt olen saanut alle kolmella eurolla Sokokselta erinomaisia luomuananaksia, joten olen haalinut niitä kerralla enemmänkin keittiöön kypsymään ja koristamaan, tuoksuillaankin raikastamaan.
Taatelit ostan yleensä tuoreosastolta marketeista; perus iranilaisten kilohinta jää reilusti alle kymmeneen euroon, ainakin siinä isommassa purkissa, ja tällä hetkellä on myynnissä tämän syksyn satoa, joka on vielä varsin tuoreen makuista.
Energiahoitajien sivuilta saa ladata pari aika villiä opasta, maililistalle liittyen:
http://suomenenergiahoitajat.fi/selkakivut
http://suomenenergiahoitajat.fi/masennus1
Nino hehkutti myös, miten pätevät sisäpelikengät löytyi vihdoin. Pitkästä aikaa kaveri oli pyytänyt pelaamaan sählyä, ja tuntunut mahtavalle käydä kerran viikossa, ja tekee mieli alkaa käydä enemmänkin leikkimässä; keho oikein huutaa sitä. Itselläni ihan sama tunne; nyt olen dataillut aika paljon - vaikka on kivempaa ja kaikki sujuu paremmin, ja mielikin toimii, kun priorisoin lähes päivittäisen lemppariharrastustoiminnan järkkäämistä melkeinpä korkeimmalle, heti parisuhteen ja perhe-elämän jälkeen. Usein ne, jotka priorisoivat perhe-elämää ja hauskoja harrastuksia, saavatkin palkinnoksi jaksamisen, motivaation, focuksen ja menestyksen myös työhommissa. Nino tosiaan hommasi ultrrakevyet "barefoot-kengät" sisäpelikengiksi, ja hehkutti miten hyvälle tuntuu, kun ei nilkat enää muljahtele nopeissakaan käännöksissä, ja kuinka paljon ketterämpi fiilis, kun saa kaikki jalkapohjankin pikkulihakset käyttöön kuten kuuluu. Allekirjoitan täysin: tennis on ainoa, jossa olen vielä laittanut raskaanjäykät lattakengät jalkaan, ja tuntuu kuin koittaisin kiipeillä ilman sormia :) Ihan hassua, että voi käyttää käytännössä vain jalkojen kahta ylintä niveltä; kaikki nilkasta alaspäin on käytännössä pois pelistä, vaikka siellä on varmaan vähintään kymmeniä pikkulihaksia ja ties miten lukuisia hermoja jotka palaisivat halusta ja tarpeesta osallistua toimintaan ja ketterien peliliikkeiden hienovaraiseen koordinointiin. Pingistäkin pelaan paljain jaloin, en mitenkään palaisi palikkakenkiin, ja jos sellaisia vaadittaisiin vaikkapa kilpailua varten, menisin sitten vaikka kiipeilemään mieluummin kuin jäykistäviin palikkakisoihin.
Niin, ja selkävaivoihin erikoistunut kaveri kehui, miten selkä ei enää kipeytynyt pelatessa. Niinhän se on; ihmisen anatomia on suunniteltu toimimaan ilman, että se kaikkein olennaisin kohta josta lähes joka ikinen liike lähtee, otettaisiin käytännössä kokonaan pois pelistä =D
P.S. Omaan, muuton jälkeen iskeneeseen selkäkipuun, sain loistavan avun kalvoketjukäsittelystä. Mikään määrä venyttelyä (tai edes heiluttelua) ei ollut koskaan saanut ylijäykkiä lonkankoukistajiani taipumaan merkittävästi paremmin, joten olen aina kävellyt vähän kumarassa - koska muuten kinnaa kiinni; minun on käytännössä mahdoton kävellä täysin suorassa - ja siksi selkäni on jatkuvassa rasituksessa. Paitsi nyt :) Voisin käydä vielä pari käsittelyä lisääkin. Kumimies Mikko Harjulta jo aikanaan opin, että usein jäykkyys ei olekaan kiinni lihaksesta, vaan kalvoketjusta (faskia). Niitä voi availla putkirullauksella - mutta tässä tapauksessa ainakin omat nivuseni kaipasivat ammattilaisen kosketusta, jossa ketjulinjaa siirrettiin ja paineltiin hyvin erityisellä tavalla, samalla kun jalkaani liikuteltiin eri asentoihin. Käsittely käynnisti kivat detoxit myös, ja odotan jo innolla seuraavaa käsittelykertaa (joo ja muistan juoda enemmän savivettä.)
