"Että pahat paraneisi" – loitsujen jäljillä | Elävä arkisto | yle.fi
Loitsuilla on parannettu ja otettu maailmaa haltuun.
Vuoden 2016 Ylen julkaisu, jossa käsitellään suomalaisten ja karjalaisten loitsujen historiaa. Juttu sisältää nauhoituksia.
Loitsu voitiin lausua, kuiskata, ajatella tai laulaa. Esitystapa valittiin tilanteen mukaan, joskus yhdistellen kaikkia tyylejä hiljaisesta mutinasta laulamiseen. Oikea esitystapa ja sanamuoto olivat tärkeitä, mutta loitsut myös muokkaantuivat paikkakunnan oman murteen ja sanontojen mukaan.
-
Varhaisimmat loitsut ovat peräisin muinaisista korkeakulttuureista ja loitsujen käytön historiaa voidaan jäljittää kirjoitustaidon syntyvaiheisiin saakka. Vanhin itämerensuomalainen kirjoitettu loitsu löytyi vuonna 1957 Novgorodin alueelta. Tuohenpalalle kirjoitetun salaman loitsun on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta.
Suomalaisia ja karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Tarkkaa tietoa loitsujen alkuperästä ja iästä ei ole. Osa loitsuista on peräisin jo pakanuuden ajoilta. Kristinuskon myötä pakanallinen ja kristillinen perinne osittain sekoittuivat toisiinsa. Varhaisin suomenkielinen loitsu on löytynyt Korsholman kuninkaankartanon tilikirjasta, johon vouti Hannes Ingenpoika kirjoitti vuonna 1564 ruton sanat.