Arjen muuttuminen juhla-ajaksi muuttaa myös kÀyttÀytymisen rutiinia ruoan ja juoman suhteen. Juhla-aikana voidaan syödÀ erilaista ruokaa ja syödÀ runsaammin ja paremmin kuin arkena. Kansanomaisiin merkkipÀiviin on tuonut juhlan tunteen jo se, ettÀ ihminen on voinut syödÀ itsensÀ kyllÀiseksi. Myös runsas juominen on kuulunut tiettyjen merkkipÀivien ja vuotuisjuhlien kuvaan. Jouluksi on valmistettu vÀkevÀÀ jouluolutta, sahtia, kaljaa tai viinaa ("Juoman jouluna pitÀÀ, lihaa syömÀn laskiaisna"). KekrinÀ otti kuvausten mukaan ryypyn sellainenkin, joka ei tavallisesti juonut ("KöörinÀ pitÀÀ olla humalassa", Kiuruvesi). Vanha kevÀtkylvöjuhla oli 1500-luvulla Ukon maljan juominen, juhla, jossa Agricolan kuvauksen mukaan juopui sekÀ "piika ettÀ akka" ja jossa "paljon hÀpeÀÀ tehtiin". KÀrÀjÀpöytÀkirja kertoo 1662 hauholaisten juoneen kannun olutta sateen saamiseksi. Juomisrituaalia pidettiin siis hyödyllisenÀ tapana, johon oli perinnÀinen oikeutus.