#nilkka

[skullumio]

by Tadanobu Asano (his twitter)

[matupalmu]

Nyrjäytin nilkkani ja nyt olen vähän rampa. Pistää miettimään, että mikä elämäntavoissani on vialla, kun viimeiseen pariin kuukauteen on sisältynyt päivystyskäynnin tuottanut viiltohaava sormeen, portaiden alas kieriminen, nyrjähtänyt nilkka, kipeä polvi, murtunut varvas ja kaksi flunssaa. Ei ole hyvä tämä. 

[laskiliikkuu]

Hellelenkkiä

Ensimmäinen varsinainen treenilenkki nilkkavaivojen jäljiltä tehty! Ei minkäänlaista kipua ennen lenkkiä, sen aikana eikä sen jälkeen! Ainoat pieniä ongelmia aiheuttaneet tekijät olivat 27 celciusasteen lämpötila, suora auringonpaiste sekä totaalinen tuulen puute. Vauhtia piti siis pudottaa hieman ja väliin oli pakko sulloa muutama kävelyn muodossa suoritettu juoma/viilennystauko, jotka ajoitin lähinnä ylämäkiin. Kuumuushan aiheuttaa sen ettei kehon lämmönsäätely meinaa oikein pysyä perässä, joten vauhti putoaa kyllä pidemmän päälle tarpeen vaatiessa itsekseen, mutta mukavampaa se on lenkillä käyminen, jos tajuaa ottaa vähän rauhallisemmin ihan alusta saakka.

Fiilis lenkin jälkeen? Paras tähän asti! Vaikka tässä jo muutaman varovaisen juoksulenkin on päässytkin tekemään niin vasta nyt tämän jälkeen tuli sellainen olo, että on käynyt ihan oikeasti juoksemassa. Ei muuta kuin viikonloppuna lisää lenkkiä vain ja toivotaan, että vammat eivät uusiudu.

[laskiliikkuu]

Eroahdistus

Tänään kesken työpäivän napsahti jotain korvien välissä ja tuntui, että pakko on lähteä lenkille. Koko lopun työpäivää sitä sitten odotti ja odotti ja odotti, että lopulta lenkille pääsee. Pientä esimakua tuli otettua jo bussipysäkiltä kotiin kirmatessa. Vaatteiden vaihto ja saman tien ulos.

Valitsin reitin, jonka voin helposti lopettaa kesken, jos alkaa ahdistamaan. Tähän ei tarvinnut kuitenkaan turvautua. Jossain 4 km nurkilla aloin luulotautisesti tuntemaan jotain outoa vasemmassa akillesjänteessä, mutta en lopulta osannut sanoa aiheutuiko tuntemus jännettä hiertävästä kengästä vai mistä. Pikapäätös: kengät pois! Viimeinen kilometri juoksenneltiin sitten ihan avojaloin nurmella ja hiukan asfaltillakin. En tämän jälkeen enää sitä outoa tuntemusta huomannut ja askel rullasi ihan mukavasti. Enköhän siis tämän testin perusteella uskalla vielä pari kevyttä lenkkiä tähän viikkoon mahduttaa. Isommat ylimääräiset energiat kuitenkin puretaan fillarilla.

[laskiliikkuu]

Pieniä askelia

Mistäköhän sitä aloittaisi? No ensinnäkin viime viikolla tuli pyöräiltyä sitten lopulta ihan urakalla. Korvasin sen suunnittelemani pitkän juoksulenkin 40 km leppoisan hitaalla fillarilenkillä ja viikon kokonaiskilometrit nousivat tuon myötä pitkälle päälle sadan (RK:ssa eri luku, kun en perustyömatkoja sinne jaksa merkkailla). Tämä siis varsin positiivinen juttu. Jalat, polvet ja istumalihakset tuntuvat kestävän tuota pyöräilemistä siis tässä vaiheessa kesää jo oikein mukavasti. Negatiivinen puoli on kuitenekin se, että fillarin selästä katselee kaihoisasti kohti metsäpolkuja eikä se pyörän polkeminen vain tunnu yhtä mukavalta kuin juokseminen.

Nilkka/akillesjänne ei ole vieläkään ihan palautunut entispäivien loistoonsa, joten haaveiksi jää pidemmät maastolenkit. Eilen huomasin, että akillesjänteen tuntumasta kuuluu kävellessä joka askeleella hassua naksuntaa (vähän vastaava kuin jos joku naksauttelee rystysiään), joten vaikkei kipua tunnukaan enää niin jotain siellä on edelleen oudosti. Naksuminen ei ole kivuliasta eikä edes paineltaessa löydy kipeitä kohtia, joten siitä ei kuuleman mukaan kannata turhaan huolestua. Jatkan venyttely/kylmäpussi/kohoasento -hoitokombinaatiota toistaiseksi. Jalalla voi kuitenkin oikein hyvin kävellä - ja jopa juosta.

Tästä innostuneena kävin tekemässä ihan oikein kokonaisen reilun kilometrin mittaisen kevyen testilenkin jonka aikana jänteen naksunta katosi kokonaan, mutta palasi lenkin jälkeen vähän ajan kuluttua hieman vähemmällä volyymilla. Sinänsä kai ihan hyvä merkki. Ei niin hyvänä merkkinä voinee kuitenkin pitää sitä, että nilkka kipeytyi lenkin aikana hieman. Miksikään kunnon kivuksi ei äitynyt, mutta koko ajan tuntui kuitenkin hieman oudolta. Katsellaan nyt mikä on tilanne huomenna ja jos tilanne ei muutu mihinkään niin pyrkinen tekemään tuollaisia lyhyitä pätkiä päivittäin sekä katsomaan mitä niistä seuraa. Mikäli nilkka tottuu menoon niin siitä sitten ylöspäin rakentamaan, mutta muussa tapauksessa pitänee hakeutua jonkun paremmin jalkojen päälle ymmärtävän henkilön vastaanotolle. Joka tapauksessa fillari pysyy nyt toistaiseksi päätreenivälineenä.

[laskiliikkuu]

Akilleen kantapää

Visusti on nyt tullut tämä viikko oltua juoksematta. Nilkan kipuna alkanut oireilu on nyt mennyt siihen suuntaan, että syyllinen taitaakin olla akillesjänne, joka on ilmeisesti vähän jostain ottanut itseensä. Onneksi tämä ei haittaa kuitenkaan pyöräilyä eli on päässyt sitä kautta kuntoa pitämään yllä. Lepuuttelen jalkaa nyt sitten ihan kunnolla, koska en todellakaan tahdo, että menee puolen kesää jotain vakavampaa vammaa parannellessa.

Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että edes kävellen ei pääse polkuja tallomaan. Oheisen kuvan nappasin alkuviikosta parin uuden polun kartoitusreissulla, kun vielä kävely tuntui hyvältä. Pyöräilin tänään myös tuon lähimaaston lenkkireitin takaperin osan matkaa läpi ja bongasin matkalta puolisenkymmentä polun alkua joita en aiemmin ollut huomannut kulkusuunnasta johtuen. Saanen näistä rakenneltua siis aika mukavan mittaisen treenilenkin, joka on vieläpä huomattavasti mäkisempi kuin Joutsijärven rannat. Nyt vain vielä kun saisi jalan juoksukuntoon.