#reppureissaus

[helmilemmikki]

Pakkaamisen taito

Hiihtolom... eikun siis reading week eli itsenäisen opiskelun viikko oli alkanut virallisesti! Edellisen päivän tehokas kirjoitussessio hymyilytti vielä aamullakin, kun sisäinen minäni päätti lepäämisen riittävän ihan vähän kahdeksan jälkeen. Banaanilättyjen paistaminen kesti odotettua pidempään, mutta aamiaisen jälkeen olin valmis päivän askareisiin. Sunnuntai olisi pyhitetty asioiden järjestelemiselle, mutta toivon mukaan aikaa jäisi myös tutkimussuunnitelman jatkamiseen. Myös siivousvuoroni oli sattunut osumaan kyseiselle päivälle, joten sen osan hoidettuani pääsin aloittamaan päivän the tehtävän, eli tavaroiden sullomisen reppuun: seuraavana aamuna lento lähtisi sen verran aikaisin, että oli parempi laittaa kaikki jo illalla valmiiksi.

Pakkaaminen reissuun on aina monimutkaista puuhaa. Tulee arvioida sekä matkan pituus, erityisvaatimukset että oma kantokyky, ja lentoreissuilla myös entisestään tiukentuneet käsimatkatavaramääräykset (siinäpä muuten taas yhdyssananpoikanen ulkomaalaisille pähkäiltäväksi, hehe). Esimerkiksi Ryanairilla lipun hintaan kuuluu enää vain pikkuinen käsilaukku. Tällä kertaa lähtisin kuitenkin Finskillä, joka toistaiseksi lupaa mukaan myös matkustamokokoisen laukun (mutta vain kahdeksan kiloa yhteensä, huoh). Yleensä äidin luokse mennessä pakattavaa on vähemmän, sillä käytän suvereenisti sekä äitini että siskoni vaatteita, meikkejä ja muuta kosmetiikkaa. Tällä kertaa halusin viedä kuitenkin nurkkiin kerääntynyttä roinaa jo muuton alta pois Suomeen. Olin raahannut Lontooseen näköjään kolme paria korkokenkiä, joista yksiäkään en ole toistaiseksi käyttänyt. Päätin jättää yhdet kuitenkin varmuuden vuoksi tänne (jos vaikka tulisikin se kutsu kuninkaallisiin menoihin?)

En ole ehkä käynyt kovin monessa maassa, mutta tiettyjen maiden väliä on kyllä tullut sahattua sitten senkin edestä. Siksi olen ehtinyt kehittää itselleni varman, säästö-jalkapatikka-yksinreissaaja-pakkausohjeen. Ohje nro 1: rullaa vaatteet, älä viikkaa. Se vaan toimii. Ohje nro 2: laita paksuimmat vaatteet päälle, vaikka tulisi hiki. Lisäksi koneessa on usein kuitenkin kylmä. Ohje nro 3: ota mukaan pienen matkalaukun sijasta tilava reppu. Tämä kikka toimii ainakin silloin, jos tarkoitus on hissukseen ylittää lentoyhtiön asettamat painorajat. Reppu näyttää pieneltä eikä siten tule tarkastetuksi, mutta hyvään sellaiseen saa tungettua käsittämättömän määrän tavaraa. Näitä ohjeita noudattamalla on reissattu yli kahden viikon ajan pelkillä käsimatkatavaroilla (myös paikkoihin, joissa äidin vaatekaappi ei ollut käytettävissä).

Venla

[menossa-blog]

Portugalin pilvitehdas / The Portuguese Cloud factory

Aiemmin blogissa mainittu loppusyksyn 2016 reissu oli Merin parin viikon seikkailu Sri Lankaan. Blogin puolelle kirjoittelu matkasta jäi tekemättä, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli koostaa tänne sivustolle muistoja nimenomaan yhteisistä reppureissuistamme ja jättää kummankin omista tutkimusmatkoista höpöttely vähemmälle. / Meri spent two amazing weeks in Sri Lanka last year, but since we didn’t travel together, the detailed itinerary as well as the stories about the life-threathning local bus rides, will stay out of this blog. At least for now.

14.4.2017 Ponta Delgada, São Miguel, Azorit

São Miguel on toisaalta juuri sellainen kuin etukäteen odotti – kaunis vihreä saari keskellä Atlantin valtamerta, jossa portugali on ensimmäinen kuultu kieli suhteellisen hyvästä englanninkielen tasosta huolimatta. Rantoja ympäröi jyrkät kalliot tai rosoiset mustat vulkaaniset kivet – saaren tuliperäisyyden huomaa heti, vaikkei olisi kuullutkaan Furnasin kuumista lähteistä tai Sete Cidadesin kraaterijärvistä.

Myös muutama muu nettisivujen selaamisen synnyttämä ennakko-odotus on pitänyt paikkansa – paikalliset juustot ovat todella hyviä ja Suomen hintatasoon nähden edullisia. Lehmiä ja kukkuloita näkee myös keskellä kaupunkia. Turismilla on täällä jalansijaa mutta se ei dominoi paikallista elämää – ainakin näin turistisesongin ulkopuolella matkailijoiden määrä ei häiritse tippaakaan. Syynä on ehkä se, että esimerkiksi Suomesta suorat lennot tänne on kokonaan lopetettu, minkä ansiosta tai takia lentoajat sekä -hinnat kirpaisevat matkaa suunnitellessa. Matkailijoiden vuosittaista määrää on myös rajattu, jotta saaren luonto säilyisi koskemattomana.

Meistä on hassua olla saarella uskomattomien maisemien ympäröimänä ilman, että olemme tropiikissa. Suurin osa viimeaikojen reissuista, saarielämästä puhumattakaan, on sijoittunut lähemmäs päiväntasaajaa. Täällä pistimme merkille kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä, että pelkkä lämpö tai hyvä sää eivät ole meille riittävä motivaatio matkustaa. Mieli kaipaa rauhoittumista, luonnonläheisyyttä ja uusia kokemuksia. Kaunista kotioloista poikkeavaa luontoa katselee mielellään, eikä tähän välttämättä vaadita palmuja ja hiekkarantoja. Pitkän Kaakkois-Aasiassa oleskelun jälkeen kaipasimme vaihtelua sekä Suomen ilmastoon että aiempien matkojen hiostavaan kuumuuteen. Azoreilla vaihtelua toden teolla riittää, sillä kaupassa myytävien t-paitojen tekstit eivät valehtele. Niiden rintamuksessa komeilee teksti ”Azorit. Neljä vuoden aikaa yhdessä päivässä”.

Välilaskumme aikaan Lissabonissa oli +27 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Myöhemmin yöllä saapuessamme Azoreille etsimme kentältä taksia ja hytisimme kalseassa +11 asteen sadekelissä. Jokainen päivä hetken aikaa on saanut nauttia t-paitakeleistä ja parin minuutin päästä on täytynyt kiskoa ylle Haltin villatakkia pysyäkseen lämpimänä. Aamulla havahduin ennen herätyskellon soittoa sateen ropinaan, nyt kirjoitan tätä tekstiä kattoterassillamme auringonpaisteesta nauttien. Paikallinen nainen kommentoi sääpäivittelyjäni tänään toteamalla, että São Miguel on kuin pilvitehdas.

Luonnon ollessa näin iso osa paikallisten elämää ja turismia, ovat saaren mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä ja elämyksistä kaikki jollain tapaa kytköksissä eläimiin ja mahtaviin maisemiin. Azorit valikoitui meidänkin matkakohteeksemme samaisista syistä - saaria ympäröivällä Atlantin valtamerellä elää monia valaslajeja ja vielä useampi ohittaa saariryhmän jokavuotisilla muuttoreiteillään valtamerten halki. Vulkaaninen maaperä on luonut saarelle upeita kraaterijärviä ja mahdollistanut niin vehreän kasvuston, että surkeimpiakin valokuvia katsellessa sitä luulisi jonkun leikkineen kuvankäsittelyohjelmalla ja vääntäneen värikylläisyyden täysille. Tunnelma São Miguelilla tutkimusmatkaillessa on rauhallinen ja täällä tuntee olevansa maaseudun rauhassa jopa keskellä Ponta Delgadan kaupungin mukulakivikatuja.

  The Azores are everything we thought they would be – an island filled with green, lush but also harsh landscape. Volcanic stones, strong wind and big waves. There are cows everywhere and the view of steep meadows and hills are neverending. With the breathtaking nature, it’s no wonder the most interesting sights and activities have something to do with wildlife and scenic views.

For us, the everchanging weather is refreshing. The Azores are something different than Finland, and luckily something else than South East Asia, where we have spent the most time whenever we have been traveling. We are delighted to notice, that it’s not the heat and tropical sunshine we love, but the variety in nature and wildlife and the island life itself – no matter what’s the weather. Another good thing about São Miguel island is that at least in low-season, the amount of tourists is far from overwhelming. We feel like we already have had a glimpse of the local life, and this place feels really original and unique.

It’s only been four days since we arrived, and we’ve already seen so much what São Miguel has to offer. Based on our plans for the rest of the week, I can only tell it’s getting even better.

[menossa-blog]

Uusia reissutuulia / New adventures ahead

17.02.2016

Matkustussuunnitelmamme ovat olleet muutoksessa milloin aikataulujen yhteensovittamisen, reittien käytännöllisyyden, pikaisten päähänpistojen ja meistä riippumattomien sattumien vuoksi. Nyt oli taas yhden muutoksen aika ja huomisesta alkaen seikkailemme pitkin Isaanin maakuntaa ja Pohjois-Thaimaata Myanmarin viisumit taskussa poltellen.

Alunperin pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian suurin valtio, jättimäinen Myanmar, ei kuulunut reitillemme. Ajan tai budjetin ei pitänyt riittää ja maa oli vähän sivussa reitiltämme. Joulukuussa herättelimme kuitenkin salaa ajatuksia tuon suuria muutoksia kokevan valtion vierailusta, sillä jos joku Kaakkois-Aasian maa tulee muuttumaan radikaalisti seuraavien vuosien aikana, on se Myanmar. Kun Thaimaan saarella työskentelyn sijaan jouduimme keksimään varasuunnitelmaa seuraaville kuukausille, oli helppo päättää, minkä maan konsulaattiin marssisimme viisuminhakureissulle.

Maaliskuussa päästään siis toteuttamaan yksi pitkäaikaisista matkustushaaveistamme ja seikkailemaan entisen Burman mystiseen valtioon.

There has been some interesting new changes in our travel route! Instead of working in the island of Koh Mak in Thailand, we had to figure out a plan b to follow. Having dreamt of visiting Myanmar for so long, it was an easy decision to apply for a Myanmar visa.

Tomorrow we will start exploring the cities and towns of Isaan region and Northern Thailand for a couple of weeks. After that, it’s time to cross the border to Myanmar and make one of our travel dreams come true!

[menossa-blog]

Muutakin kuin Aasian aurinkoa ja hiekkarantoja / Not only sweaty days at the beach

04.02.2016

Jo Paksanissa aistittavissa oli pientä koleutta, etenkin kun Siperiasta saapunut kylmä ilma tiputti lämpötiloja ympäri Aasiaa - lunta satoi paikoissa, joissa ikkunat eivät ole olleet huurteessa sataan vuoteen. Ilman lämmityksiä elellen porukkaa on kuollut kylmiin koteihinsa.

Suomen ilmastoon tottuneelle +20 ja aurinkoa näyttävä säätiedote tai alle kymmenen asteen yölämpötila ei kuulosta ekstremeltä. Toista on kuitenkin käytännössä, kun vaatevarustelu ja asuinolot eivät olekaan samaa luokkaa kuin kotona.

Kun seitsemän kuukauden matkasta aikoo viettää kuusi kuukautta tropiikissa +30 asteen paremmalla puolella, ei mukana voi kantaa villasukkia, coretex-takkia tai kolmea villapaitaa. Tarjolla on ainoastaan kaksi ohutta pitkähihaista, lenkkarit, yhdet nilkkasukat ja aiemmin rantakäytössä ollut saronki.

Jopa +35 asteen hellepäivinä illalla on tullut kiskaistua päälle ohkainen kauluspaita moskiittojen takia. Nyt samalla pitkähihasella ja muutamalla kankaalla tulisi selvitä 20 astetta kylmemmässä.

Suomessa kestää hyvin jopa -30 asteen tappopakkasia, sillä hetken kituamisen jälkeen pääsee aina lopulta sisätiloihin lämmittelemään. Täällä kosteus ja kylmyys seuraavat sisälle ikkunan ja seinän väliin jäävästä kahden sentin raosta. Kylmät kivilattiat ja betoniseinät tekevät äkkiä vilustuneeksi, sillä sisälämpötila ei ole montaa astetta ulkoista lämpimämpi.

Phonsavanissa vuokrasimme moottoripyörän ja vierailimme plain of jars -nähtävyydellä. Mystisiä ikivanhoja ruukkuja tutkiessa pysyi lämpimänä auringon vielä paistaessa, mutta valon kadotessa ero keskipäivään on hurja. Toissapäivänä hengitys höyrysi sänkyyn mennessä, ylihuomiselle on luvattu +2. Koita siinä sitten käydä suihkussa, jonka sähkölämmitin tarjoaa vain haaleaa vettä koko kylppärin ollessa syväjäässä. Nukkumaan mentiin ne ainoat likaiset sukat jaloissa, pyykkipussista revityt shortsit ja toppi päällä saronkiin kääriytyneenä.

Hiustenpesu saa odottaa kunnollista sähkölämmitintä ja likaisten vaatteiden pesu sellaisia lämpötilalukemia, jolloin pitkähihaisten ja sukkien luovuttaminen pesuun ei ole vaihtokauppa keuhkokuumeen kanssa. Saunaa ja lämmintä sisäilman on ikävä. Ravintolat ja kaupat ovat kaikki ulkotiloissa tai samoissa lämpötiloissa, sillä eristeitä ei ole. Koleutta ei pääse karkuun mihinkään. Luang Prabang saa olla pohjoisin etappimme, sitten kiireellä kohti etelää.

Already in Paksan the weather felt quite cool. It had been extremely cold all over in Asia. There had been snow in areas where it hadn’t gone below zero in hundred years. Tourists were trapped, when flights were cancelled and elderly people even died in their houses with no heating.

Sunny afternoons with +20 something degrees and a night temperature less than ten degrees Celsius doesn’t sound that extreme for a Finn. In reality, it’s easier to handle the drizzle, hailing and -30 degrees in Finland than these temperatures in South East Asia. Here many of the buildings, like shops, restaurants and peoples’ homes, are partly in outdoor space. There’s no heating and the building insulation suck, if there even is one, so the cold follows you wherever you go.

When you’re traveling for more than six months and spending the majority of the trip in tropic weather, you can’t carry a coretex jacket, woolen socks and long trousers with you. We had only two really thin long-sleeved shirts, one pair of socks and a sarong formerly used to cover our skin from sun.

As I said, +15 degrees Celsius doesn’t sound bad. It’s like summer for most of the Finns. But it’s still a 20 degree difference to what we had gotten used to, and with not much to put on when you’re feeling cold.

In Phonsavan the days were nice. The sun warmed us up while we explored the Plain of Jars. We drove back home with our motorbike while the sun was beginning to set and we could literally feel the cold wind and lowering temperatures. That night we skipped shower in the icy cold bathroom, put on everything we could, even emptied the laundry bag to have enough warm clothes, and decided that Luang Prabang will be the northernmost we go.

[menossa-blog]

2/7

08.01.2016

Bangkok – Koh Chang – Siem Reap – Kratie – Phnom Penh – Prey Nheak – Kampot – Koh Kong City – Koh Mak – Koh Chang – Bangkok

Kahdeksan viikon reissaamisen jälkeen ympyrä sulkeutui ja ajauduimme lennon takia sinne mistä Aasian matkailu marraskuussa starttasi – itseasiassa silloisen majapaikkamme vastapäiseen hostelliin. Ensimmäisen kahden Changilla vietetyn lomaviikon jälkeen matkustimme kuukauden ympäri Kambodzaa, jonka jälkeen ylitimme eteläisimmän rajanylityspaikan takaisin Thaimaahan päästäksemme Koh Makin saarelle.

Joulun jälkeiset juhlapyhät vietimme Thaimaassa nyt jo entuudestaan tutulla Koh Changilla leppoisasti vatsataudin väänteissä. Bungalowin neljä seinää tulivat varsin tutuiksi ja moskiittoverkon reiät laskettua moneen kertaan. Viimeisiin sairaspäiviin jännitystä lisättiin yhdeksän tunnin matkustuspäivällä Bangkokiin imodiumit kourassa.

Bangkokista lensimme Saigoniin, joka tunnetaan myös Ho Chi Minh Citynä. Viimeiset kolme päivää ovat siis kuluneet eteläisen Vietnamin menoon ja elämään tutustuessa. Sen verran on jo omaksuttu paikallisia tapoja, että moottoripyörän alle jäämisen mahdollisuus kasvaa mitä pidemmäksi aikaa tienylitystä jää miettimään – se on käveltävä sekaan vaan ja toivottava parasta.

A lot has happened in our eight weeks of traveling. A two-week holiday in Koh Chang full of activities, cycling around Siem Reap, dolphin spotting in Kratie, and visiting Phnom Penh. Volunteering in Prey Nheak, from where we hitch hiked to Kampot and continued our hitching to the border city of Koh Kong, before entering Thailand again.

After celebrating Christmas, we eventually celebrated life, since the stomach bug was finally gone. Five days of suffering, including the awesome New Year’s Eve spent in bed, and it was time to travel to Bangkok to catch our flight.

Three days ago, we arrived in the airport of Ho Chi Minh City, Vietnam. So far everything’s great; zero motorbike accidents and great ice coffee. We hope some things never change.