#matkustus

[ruttotohtori]

Oli kyl iha mielenkiintone bussireissu ku menin sellasel linjal mil e oo koskaa ennen menny, matkakorttien/mobiililippujen leimauslaite ei toiminu, bussin takaovet ei toiminu ja sit viel peura juoks tielle :D

[sir-pyllero]

suomalaiset lähtee reissuun

matkustaja: puhuuhan ne siellä koneessa suomea?

minä: ...epäilen, kun on saksalainen yhtiö.

..

matkustaja: pitääkö meidän maksaa takastullessakin laukku?

minä: juu ellette pääse hotellissa nettiin ja osta etukäteen.

matkustaja: no ne varmaan puhuu lentokentän tiskillä suomea, eikö vain?

minä: ööö no tuskin münchenissä hirveen moni suomea puhuu.

matkustaja: mutta jos lento tulee helsinkiin niin eikö he puhu suomea?

minä: tää lento lähtee müncheniin ja mä en puhu saksaa?

..

matkustaja: kauheeta rahastusta lentoyhtiöiltä toi ESTA.

minä: täh?

matkustaja: nii pitää maksaa ekstraa et pääsee yhdysvaltoihin!

minä: nii siis USA:an rajahan sitä vaatii, ei lentoyhtiö.

matkustaja: no ethän sinä koneeseen päästä jos sitä ei ole!

minä: en niin koska teiät lähetettäs takas kotii jos teillä ei oo ESTAa koska USA:n raja vaatii että se on olemassa ihan niiku Venäjä vaatii suomalaisilta viisumin. ei siinä lentoyhtiöllä oo osaa eikä arpaa.

matkustaja: no kyllä se silti on kumma kun palvelusta maksetaan ja sitä ei saa!

minä: ???????????!!!??

..

minä: anteeksi, mutta herran käsimatkatavara on nyt ihan liian suuri.

matkustaja: se ei paina edes 8:aa kiloa.

minä: ei paina ei mutta puhuinkin koosta. se on pienen ruumalaukun kokoinen.

matkustaja: mitä, onko niissä maksimi mitatkin???

minä: totta kai, eihän kaikkien tavarat muuten mahtuis kyytiin. vaikka kaikki noudattas sääntöjä ni täysissä koneissa loppuu aika usein tila kesken.

matkustaja: mutta onhan se ylälokero aika iso, mahtuuhan tuo!

minä: ...nii siis sinne pitää mahtua kolmen ihmisen tavarat.

matkustaja: ...?

minä: ettehän te yksin siinä rivillä istu.

matkustaja: ...?

minä: se ylähylly ei ole varattu vain teille.

matkustaja: ...jaa vai niin...

..

matkustaja: anteeksi mutta kun tää lento on myöhässä ni mitenkäs meidän jatkolento?

minä: minne ootte matkalla?

matkustaja: barceloonaan.

minä: okei no teillähän näyttäs olevan yli 2 tuntii vaihtoaikaa.

matkustaja: niin et ei hätää?

minä: no tää lento on vartin myöhässä ni ei pitäs olla.

..

matkustaja: kirjotanko tähän nimilappuun kotiosotteen?

minä: nimi ja puhelinnumero riittää.

matkustaja: jaa... *alkaa kirjoittaa kotiosoitetta*

minä: niin siis jos jotain haluatte siihe laittaa niin nimi ja puhelinnumero.

matkustaja: mutta jos matkalaukku ei tule? eikös se sillon lähetetä sinne mikä tässä nimilapussa lukee?

minä: ...ei ja jos lähetettäs ni kannattas varmaan sit kirjottaa sen hotellin osoite siellä lomakohteessa.

matkustaja: no en kyllä tiedä sitä...

minä: nimi ja puhelinnumero riittää oikein hyvin.

..

minä: (puhelimessa) XXX tulopalvelu, kuinka voin auttaa?

matkustaja: no hei, tehän hoidatte lentoyhtiötä XXX?

minä: *sisäinen, syvä huokaus* juu no tässä puhelinnumerossa voi tiedustella matkatavaroista, jos ne on jäänyt jälkeen.

matkustaja: no hyvä ku ne mä lähdetään huomenna X:ään ja haluaisin lisätä laukun.

minä: teidän pitää ottaa yhteyttä lentoyhtiöön suoraan.

matkustaja: juu mutta ne ei puhu suomea.

minä: voitte maksaa myös tiskillä huomenna kun tulette.

matkustaja: mutta se on kalliimpaa, etkö sinä voi?

minä: työskentelen tulopalvelussa, en valitettavasti ole lipputoimisto.

matkustaja: no saisinko sen numeron?

minä: he hoitavat vain saman päivän maksuja paikan päällä, kaikki ennakkomaksut on hoidettava lentoyhtiön kautta.

matkustaja: miksi teillä sitten on palvelunumero????

minä: TULOpalvelunumero!!!!

..

ja kaikkein klassisin

matkustaja: ...kyllä FINNAIRILLA...!!

minä: TE ETTE LENNÄ FINNAIRILLA!!!!!

.......

pahoittelen avautumistani

[johannaamnelin]

Hyvää Joulua ja kiitos tästä vuodesta!

Kiitos tästäkin vuodesta kuuluu perheelleni, jotka aina seisovat tukenani ja auttavat hädän hetkellä! Ystävilleni, jotka kannustavat ja tsemppaavat meitä aina vain parempaan! Työntekijöillemme, joita ilman ei olisi meitä! Ja Asiakkaillemme, joiden avulla

Moikka taas ihana lukijani! Kuten otsikkokin saattaa vihjata, käyn tässä blogikirjoituksessa läpi kulunutta vuotta kaikkine ihmeineen ja upeine tapahtumineen. Usko tai älä, niistä suurimmasta osaa on kiittäminen yritystäni ja sen super mahtavia ja kannustavia asiakkaita, joten SUURI KIITOS SINULLE asiakaamme ja tukijamme ja toivon kaikkea hyvää Sinulle ensi vuoteen ❤ Vuosi alkoi erikoisissa…

View On WordPress

[menossa-blog]

Kesälomareissulla Kreikassa / First-timers on a holiday in Greece

Kos, Kreikka 16.-23.06.2018

Ollakseen näin suosittu turistisaari, Kosilla pääsee yllättävän helposti karkuun pikkukaupungin hälinää sekä majoituksen sekä ruokapaikat hyvin valitessaan myös lähelle kreikkalaista kulttuuria. Skippaamalla all-inclusivet ja isojen hotellien ravintolat sekä yöpymällä pienissä perheiden pyörittämissä majapaikoissa saaren tarjonta miellyttää myös reppureissuihin tottunutta matkaajaa. Kun jättää isoimpien biitsien rantatuolit välistä eikä vietä liian pitkää aikaa rantakadun ravintoloiden ruokalistoja lukien, voi lomailla viikon kuulematta pahemmin suomea tai muitakaan pohjoismaalaisia kieliä. Tyrkytystä ja sisäänheittäjiä ei näitä pääkallopaikkoja lukuunottamatta tarvitse sietää - usein ravintoloissa ja kioskeissa pääsee nauttimaan paikallisesta vieraanvaraisuudesta. Rannoilla kuulee myös kreikkaa, vaikka tällä kielitaidolla jääkin epäselväksi, ovatko he saaren asukkaita vai rantalomasta nauttivia kotimaanmatkalaisia muualta Kreikasta.

Harva kuitenkaan kuvittelee pääsevänsä karkuun kaikkia länsimaalaisen yhteiskunnan mukavuuksia matkustaessaan yhdelle suosituimmista Kreikan saarista, joten on itsestään selvää, että palveluita löytyy saarelta moneen lähtöön. Reppureissarin näkökulmasta on välillä ihan virkistävää, että niin illallispaikkoja kuin kahviloitakin löytyy näin mitättömällä vaivannäöllä. Myöskään kotiin ostettavia reissumuistoja tai iltapäiväkävelyn nähtävyyksiä ei tarvinnut metsästää hirveällä vaivalla, vaan kaikki on helposti saatavilla. Helppous matkustuksessa on välillä ihan miellyttävää vaihtelua.

Seikkailun tuntua ja tekemistä saarella riittäää viikoksi helposti, jos sitä on valmis oma-aloitteisesti järjestämään. Ensimmäisenä päiväretkenä me vuokrasimme kivat mummopyörät ja poljimme 10 km päässä olevalle Tigakin rannalle viettämään ensimmäistä (ja viimeistä) varsinaista rantapäiväämme. +30 asteen helle tuntui tavanomaistakin kuumemmalta aurinkoista rantatietä pitkin ajellessa. Puolessa välissä matkaa pysähdyimme ostamaan matkaevääksi kirsikoita paikalliselta maanviljelijältä. Kauempana keskustasta turistikeskittymien välillä olisi voinut kuvitella olevansa kauempanakin maaseudulla.

Perillä Tigakissa aika kului leppoisasti rannalla lukien ja yhden testisnorklauksen parissa. Vaikka koko päivä tuli maattua varjon alla, toivuimme tästä rantaepisodista lähes parin tunnin ajan viereisen kahvilan terassilla täysin uupuneina. Sanomattakin selvää, ettei Kosin yleisin aktiviteetti auringonpalvonta ole meitä varten.

Yllättävän vähän edellispäivän auringosta kärtsänneenä oli hyvä lähteä seuraavan päivän veneretkelle. Osallistuimme päiväretkelle, jolla pysähdyttiin kahdessa eri kohteessa osan porukasta laitesukeltaessa ja osan snorklatessa. Hinta-laatusuhde ei ihan hiponut Aasian aktiviteetteja mutta saatiin onneksi kokea yksi vähän erikoisempi snorklaussaitti, sillä ensimmäinen pysähdys oli syyrialaisen rahtilaivan hylyllä. Syvimmillään 25 metrissä makoileva kahteen osaan hajonnut hylky kellotti kyljellään merenpohjassa. Näkyvyys oli jotakuinkin pohjaan saakka, joten laivan runkoa ja pieniä kaloja pääsi ihailemaan vaivatta. Märkäpuku oli kiva kaveri näissä vähän viileämmissä vesissä, eikä vedessä siltikään pystynyt sukeltelemaan tuntikausia.

Koko päivä vesillä jatkuvassa auringonpaisteessa verotti voimia ja seuraavat päivät otimmekin kevyemmin. Lepäilyn jälkeen vuokrasimme skootterin ja lähdimme päiväretkelle toiselle puolelle Kosin saarta. Valitsimme umpimähkässä kartalta Kefaloksen pikkukylän, jonne lounas- ja jaloittelutauot mukaanlukien saikin ajella jokusen tovin. Kuivan karua ympäristöä ihaillessa menomatka meni kuitenkin yllättävän nopeaa. Pysähdyimme Kefaloksen kukkuloilla juomilla ja lähdimme ajelemaan piakkoin takaisin kotihotellille. Yhteensä päivän aikana tuli putputeltua 100 kilometrin retki ja vietettyä ajelulla yli 6 tuntia! Skootterit ja mopedit ovat ihanan itsenäisiä kulkupelejä ja edullisia vuokrata lähestulkoon missä vaan. SIksi tästä matkustustyylistä on tullut meille ominaisin tapa liikkua omatoimisilla päiväretkillä. Oma kyyti on aina seikkailullisin ja siitä syystä paras vaihtoehto meille.

Paikallinen ruoka Kosilla oli hyvää ja sitä oli suhteellisen helppo löytää perinteisten turistiravintolaruokien lisäksi. Gluteeniton kasvisruoka ei ollut ihan niin yksinkertaista paikantaa mutta viikon aikana ei kuitenkaan tarvinnut nähdä nälkää, mikä on aina pääasia. Kuvan ateria, täytettyjä paprikoita ja dolmades-viininlehtikääryleitä tsatsikilla, tuotiin meille pöytään tilatessamme yllärinä vähän sitä sun tätä. Olimme jo jonkin aikaa pohtineet vaihtoehtojamme liha- ja gluteenipainotteiselta listalta, kun ravintolan omistaja avuliaasti kertoi, että voi kyllä meidän pyynnöstämme tehdä muitakin annoksia. Lätkäisimme ruokarajoitteet pöytään ja ei mennyt kauaakaan, kun keittiöstä tuotiin tapastyyliin 5-6 annosta erilaisia kasvisruokia. Tähän päälle ruokajuomat, alkuruoat ja jälkkärit ouzolasillisineen ja olimme aterian päätteeksi vuosisadan ähkyssä, vaikka lautasia ei jaksanut syödä lähimainkaan tyhjiksi. Ystävällinen omistaja ehdotti itse, että pakkaa meille loput ruoat mukaan seuraavan päivän lounaaksi. Erikoistilausten ja ruoan hurjan määrän perusteella odotimme normaalia suurempaa laskua. Yllätys oli suuri, kun tämä useamman tunnin kestävä kahden hengen illallinen (ja seuraavan päivän take-away-lounas) maksoi yhteensä 26 euroa.

Jos paahtava helle olisi malttanut hetkeksi tai olisimme päässeet yli raukean laiskasta lomamoodista, olisi saarella riittänyt muutakin mieluista aktiviteettia. Erityisesti saaren korkeimmalle kohdalle haikkaaminen jäi nyt pois lomatekemisistä ja olisi ehdottomasti ollut toiveissamme. Kunnon ja lämmönsietokyvyn salliessa pyörällä olisi päässyt vierailemaan eri kylissä ja rannoilla päivätolkulla. Viikko oli kaikenkaikkiaan ihanteellinen aika vierailla Kosilla, sillä seitsemään päivään ehtii lyhyen matkustusajan takia mahduttaa sopivasti lekottelua ja nopeatempoisempaa tekemistä ilman, että päivät alkavat toistaa itseään. Vaikka Kosin saari on jo koettu, Kreikkaan matkustamme varmasti uudelleen.

In June we spent one week in Kos, one of the most famous (and touristic) islands of Greece. To our surprise, we managed to find lot of activities besides the most famous thing to do: sunbathing. During our 7-day holiday we rented bicycles and cycled to the neighboring village 10 kilometers away from Kos town to spend the day at the beach. We also snorkeled a few times from different beaches and spent one whole day in a diving boat to go snorkeling close to the nearby island Pserimos. There’s not much to see if you love spotting different kind of fish and mammals in the water, but the sunken Syrian cargo ship was definitely worth a visit. With the visibility of 25 meters, snorkeling is enjoyable even in the colder waters and without much marine life.

Some days we just slept late, had lunch and didn’t do much else except visit the archeological sites in the town’s city center. After a few days’ rest we rented a scooter and drove to the other side of the island doing a 100-kilometer trip to Kefalos and back. Driving and exploring independently sure suits us, even when it’s a popular tourist destination like Kos.

Despite the island’s reputation as a big tourist hot spot, it was easy to find local foods and small family-owned hotels to stay in. The atmosphere was very welcoming and when you got out of the town, even authentic, though this is coming from someone who has never been to anywhere else in Greece. To sum up our trip, we would definitely suggest Kos for anyone looking for an easy destination for summer holidays. One week is enough though, if you’re not island hopping and visiting other places as well. We would have if we just had the time, but luckily there’s always a next time!

[menossa-blog]

Uuteen maanosaan tutustuminen eläinbongailun merkeissä / A whole new continent to explore!

3.-17.03.2018

Alkutalvesta viime vuoden puolella vietimme pitkän viikonlopun reissaten Euroopassa lempiyhtyeidemme keikkojen perässä. Keikka-illoista nautittiin Hampurissa, Berliinissä ja Amsterdamissa. Pian sen jälkeen suunnittelimmekin jo seuraavaa matkakohdetta johonkin pidemmälle. Olimme pyöritelleet ajatusta kaveriporukassa matkustamisesta jo hyvän tovin ja onnekkaiden sattumien kautta löysimme seuralaiset, joita kiinnosti yhtälailla eläimet, luonto ja seikkailut – tässä tapauksessa Etelä-Afrikka.

Menomatkalla pelkkää lentokoneessa istumista kertyi 16 tuntia, puhumattakaan montako tuntia sen ohella kävelimme Dohan lentokentän käytäviä tai jonotimme immigration deskille saavuttuamme Kapkaupunkiin. Etelä-Afrikka on samalla aikavyöhykkeellä Suomen kanssa mutta läpi yön matkustamisen jälkeen on aina vähän pihalla, vaikkei varsinaista aikaerorasitusta olisikaan ilmassa. Ehdimme viettää Kapkaupungissa aikaa muutaman päivän, kunnes alkoi varsinainen roadtrip pitkin Garden Routea.

Jo ensimmäisen reissuvuorokauden aikana kävi selväksi, että täällä aktiviteettien toteutuminen on pitkälti kiinni suotuisista sääolosuhteista, jotka voivat muuttua tunneissa. Tunnetun pöytävuoren huipulle pääsy ja kajakointireissu vaihtuivat lennosta vierailuun afrikanpingviinien luokse ja iltapäivän kävelyretkelle Cape Pointin luonnonsuojelualueelle.

Alkukankeuksista ei olisi ikinä uskonut mutta kaupungin ulkopuolelle päästyämme vasemmanpuoleinen liikenne ja vuokra-autolla ajo eivät enää nostaneet hikikarpaloita otsalle. Reilun 400 kilometrin körryyttelyn jälkeen saavuimme iltahämärässä Wildernessiin, jossa vietimme seuravat kaksi päivää luontoaktiviteettien parissa.

Yöpaikassamme oli ihana kesämökkitunnelma ja pihan kotieläimet ja luonnonläheisyys nostivat reissufiilikset korkealle muutaman päivän suurkaupunkioleilun jälkeen. Vesileikkejä oli ikävä, joten emme pistäneet pahaksemme turisti-infon ehdottaessa päivän aktiviteetiksi canyoningia vartin varoitusajalla. Vaelsimme metsän läpi kohti kanjonia ja jyrkännettä, josta laskeuduimme kiipeilykamppeilla 30 metriä alas jokeen. Matka jatkui koskessa kahlaten ja uiden, kunnes alkoi viihdyttävin osuus – kallioseinämiltä hyppiminen alas kanjoniin. Ilmassa oli itsensä ylittämistä ja jokainen meistä hyppäsi korkeammalta kuin koskaan aiemmin. Suurin mahdollinen hyppy oli 13 metriä korkealta kallionkielekkeeltä. Touhu laittoi henkisen ja fyysisen kantin koetukselle ja illalla grilliruoka ja paikallinen punaviini maistuivat.

Seuraavien päivien ajomatkamme olivat huomattavasti lyhyempiä mutta aika kului nopeaa lounastaessa ja etsiessä hyviä snorklausspotteja. Olimme liikenteessä hankalasti laskuveden aikaan, joten vedenalaiset maisemat vaihtuivat lähistön korkeimpiin näköalapaikkoihin. Kävimme ensipulahduksella meressä testataksemme lämpötilaa mutta vierailu loppui lyhyeen, kun maskin kanssa parkkipaikan läpi kävellessä paikalliset miehet varoittelivat eilen nähdystä haikalasta osaamatta kertoa tarkemmin, minkä lajin edustaja oli kyseessä. Näkyvyyden ollessa nollassa ei tehnyt mieli poistua rantamatalikkoa kauemmas ottamaan selvää, oliko kyseessä vaaraton kaveri vai valkohai. Saavuttuamme Plettenberg Bayhin tarkoituksenamme päästä snorklaamaan hylkeiden kanssa saimme taas muistutusta siitä, miten sääolosuhteille on vain alistuttava. Vaarallinen merenkäynti esti snorklausyrityksemme neljänä päivänä peräkkäin ja joka aamu alkoi toiveikkaasti, kunnes saapunut peruuntumisesta ilmoittava tekstiviesti latisti tunnelman.

Jo Wildernessissä huomasimme, ettei WiFiä löydy kovin monista yleisistä paikoista AIrBnB:n kautta vuokratuista yöpaikoistamme puhumattakaan. Alkureissun ramppasimme aamuisin turisti-infossa hoitamassa tärkeimmät asioinnit kunnes päätimme, että aktiviteettien ja alati muuttuvan säätilan takia nettiyhteys olisi ihan kelpo juttu myös omalla kämpillä. Tämä asunnonhakukriteeri ei koskaan toteutunut käytännössä, sillä kun vaihtoehtona on farmi keskellä ei mitään ja pihassa koiria ja lampaita, päädyimme hoitamaan asioiden selvittelyn ilman nettiyhteyttä. Vaikeimman kautta, jos palkkioksi saa eläinten seuraa.

Etenkin neljästään reissatessa Airbnb osoittautui Etelä-Afrikassa varsin hyväksi vaihtoehdoksi. Vuokrasimme pienellä budjetilla hulppeita ja persoonallisia yöpaikkoja, joten niinkin perustavanlaatuinen asia kuin yöpyminen tuntui omalta aktiviteetiltaan. Plettenberg Baysta siirryimme majoittumaan luonnon rauhaan Nature’s Valley -nimiseen kylään, josta on vielä kestettävä ajomatka takaisin Plettiin, jos aallot joku aamu sallisivatkin hylkeiden moikkailun.

Vihdoin koitti päivä, jolloin aamun säätiedustelun jälkeen puhelimeen saapui positiivisempi viesti – nyt merenkäynti on jo niin hyvä, että voimme lähteä veneellä kokeilemaan, josko turvallinen uintipaikka löytyisi. Säätila ei ollut 100% varma, joten kukaan meistä ei tainnut uskoa näkevämme merieläimiä vaikka istuimme jo speedboatin reunoilla ja odotimme ison kumiveneen vesillelaskua. Onni ja ilo oli ylimmillään pulahdettuamme viileään valtamereen. Olimme samantien kymmenien hylkeiden ympäröimiä ja saimme ihailla vilkkaiden poikasten uiskentelua. Noin neljän kuukauden ikäiset hylkeet hyppivät vedestä pinnan yläpuolelle, kävivät narskuttamassa räpylöitä hampaillaan ja uivat päin maskia tehden äkkikäännöksen viimeisellä sekunnilla ennen yhteentörmäystä. Vanhemmat hylkeet olivat parimetrisiä ja kaartelivat hieman syvemmällä, antaen kuitenkin sukeltaa vierelle. Täysin villien eläinten kanssa snorklaaminen luonnonsuojelualueen vesissä oli yksi hienoimpia reissukokemuksia koskaan.

Hyljereissun lisäksi kävimme Tsitsikamman jokisuistossa omatoimisella snorklausretkellä. Tulipahan todettua, että vesien ollessa lämpimimmillään, vilukissatkin pärjäävät näissä vilakoissa vesissä. Atlantin ja Intian valtamerien sekoittuessa toisiinsa ei puhuttu mistään trooppisista lämpötiloista mutta kun motivaationa on nähdä mahdollisimman monta kitararauskua, jaksaa meressä polskia helposti tunnin tai pari.

Edessä oli taas ajopainotteisempi päivä, sillä eläimiin kovin ihastuneina yksi Afrikan reissun haaveistamme oli päästä safarille. Ajoimme koko iltapäivän kohti Addoa ja heti sisämaahan suunnatessamme teiden kunto huononi ja ajoväylät kapenivat. Auringon alkaessa laskea alkoi epätoivo hiipiä: olimme ajaneet Corollalla keskellä peltoa ja navigaattorin opastuksesta ei ollut mitään hyötyä – ohjelma käski ajaa moukkuisella tiellä yhä pienempiä polkuja ympäri kasviviljelmää. Jälkikäteen ajatetuna tämä oli autoreissumme surkuhupaisin momentti vaikka sillä hetkellä tunnelma lähenteli kauhuelokuvaa. Vähän matkaa takaisinpäin palattuamme löysimme onneksi yöpaikkamme ja pääsimme nukkumaan ennen seuraavaa aamuherätystä safarille.

Lähdimme auringon noustessa Addo Elephant National Parkiin, joka on yksi harvoista safareista, jonne voi ajaa omalla autolla. Jeeppi tai opas ei siis ole pakollinen valinta. Oli uskomattoman hienoa tutkia aluetta itsenäisesti – ajaa auto tiensivuun kuvatakseen pahkasikoja ja nähdä, kuinka seepralauma ylittää tien automme edestä. Norsujen massiivisuus (ja potentiaalinen vaarallisuus) konkretisoitui toden teolla, kun iso urosnorsu käveli puskien takaa suoraa automme eteen ja käveli autoa kohti. Pakitimme kauemmas karkuun kohti meitä käpöstelevää eläintä ja tyyppi onneksi valitsi auton ohittamisen eikä yli kävelyn.

Etelä-Afrikan turvallisuustilanne puhutti monia, joille kerroimme matkakohteestamme. Tilastot eivät valehtele ja esimerkiksi Kapkaupungissa tapahtuu paljon rikoksia. Ulkoministeriön matkustustiedote varoittelee ryöstöjen olevan yleisiä ja usein väkivaltaisia. Myös nettifoorumeilta löytää reissufiilistä latistavia keskusteluja siitä, miten matkustajalta vietiin rahat jo lentokenttätaksissa ja kuinka turvaton olo seurasi koko loppuloman. Yhtään epäonnisten matkailijoiden kokemuksia vähättelemättä kyseiset viestiketjut kuulostivat meidän korviin vierailta.

Vietimme maassa kaksi viikkoa ja uhkaavin tilanne oli edellä mainittu kohtaaminen yli kolme metriä korkean norsun kanssa. Varovainen toki tulee olla ja mekin ajoimme auton ovet lukittuina, pistimme ovet tuplasäppiin yöksi emmekä levitelleet tuhansia Etelä-Afrikan randeja automaatilta poistuessamme. Pelätä ei kuitenkaan tarvinnut kertaakaan ja kohtasimme vain ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Kuten monessa muussakin paikassa, rikollisuus ja epävakaa turvallisuustilanne sijoittuvat pääasiassa tietyille alueille, joihin menemistä välttämällä tekee jo paljon oman turvallisuudentunteensa eteen. Etelä-Afrikassa maalaisjärjellä pärjää pitkälle eikä maahan matkustamista missään nimessä kannata jättää välistä vain sen takia, että matkustustiedotteen latelemat kylmät faktat saavat kohteen kuulostamaan vaaralliselta.

Addosta ajelimme East Londoniin, jossa ehdimme yöpyä vain yhden yön ennen lentoa kotiin. Varasimme majapaikat muutaman päivän ennakkoon tienpäältä ja venyttäessämme aikaamme Nature’s Valleyn ihanassa maaseutuelämässä, oli se pois viimeisiltä päiviltä. Reissumme ainoat kammottavat ajokelit sattuivat samalle illalle, kun suunnistimme safarilta sumupeitteen läpi ja saavuimme East Londonin kaupunkiin pilkkopimeässä kaatosateessa. Seuraavana aamuna alkoi 36 tuntia kestävä kotimatka.

Loma oli toiminnantäyteinen ja täyttä nautintoa. Julkiset liikenneyhteydet eivät ole kätevät tai edulliset, joten kaveriporukalla auton vuokraaminen on ehdottomasti helpoin ja hauskin tapa matkustaa Etelä-Afrikassa. Auton vuokraaminen on myös edullisin vaihtoehto liikkua pitkiä matkoja. Vasemmanpuoleisesta liikenteestä ei tule otettua turhaa stressiä, jos muistaa kotimaasta poikkeavat liikennejärjestelyt vasta menolennolla Kapkaupunkiin, kuten meidän kohdalla pääsi käymään.

Ihanaa, että aina vaan löytyy maita, joihin haluaisi palata joskus uudelleen.

In March, we spent two weeks traveling in South Africa with our friends.  This journey was all about animals, as we had the chance to swim with wild Cape fur seals and see so many amazing animals when visiting the Addo Elephant National Park. We drove 1000 kilometers along the southern coast of South Africa, from Cape Town to East London. There are never-ending possibilities to try different activities and enjoy nature in different ways. We went canyoning, explored the terrain with short hiked, went horseback riding in the countryside and snorkeled. We saw only a small part of what the country has to offer, and I would gladly go back some day to visit the tropical areas in the northeast.

[menossa-blog]

Portugalin pilvitehdas / The Portuguese Cloud factory

Aiemmin blogissa mainittu loppusyksyn 2016 reissu oli Merin parin viikon seikkailu Sri Lankaan. Blogin puolelle kirjoittelu matkasta jäi tekemättä, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli koostaa tänne sivustolle muistoja nimenomaan yhteisistä reppureissuistamme ja jättää kummankin omista tutkimusmatkoista höpöttely vähemmälle. / Meri spent two amazing weeks in Sri Lanka last year, but since we didn’t travel together, the detailed itinerary as well as the stories about the life-threathning local bus rides, will stay out of this blog. At least for now.

14.4.2017 Ponta Delgada, São Miguel, Azorit

São Miguel on toisaalta juuri sellainen kuin etukäteen odotti – kaunis vihreä saari keskellä Atlantin valtamerta, jossa portugali on ensimmäinen kuultu kieli suhteellisen hyvästä englanninkielen tasosta huolimatta. Rantoja ympäröi jyrkät kalliot tai rosoiset mustat vulkaaniset kivet – saaren tuliperäisyyden huomaa heti, vaikkei olisi kuullutkaan Furnasin kuumista lähteistä tai Sete Cidadesin kraaterijärvistä.

Myös muutama muu nettisivujen selaamisen synnyttämä ennakko-odotus on pitänyt paikkansa – paikalliset juustot ovat todella hyviä ja Suomen hintatasoon nähden edullisia. Lehmiä ja kukkuloita näkee myös keskellä kaupunkia. Turismilla on täällä jalansijaa mutta se ei dominoi paikallista elämää – ainakin näin turistisesongin ulkopuolella matkailijoiden määrä ei häiritse tippaakaan. Syynä on ehkä se, että esimerkiksi Suomesta suorat lennot tänne on kokonaan lopetettu, minkä ansiosta tai takia lentoajat sekä -hinnat kirpaisevat matkaa suunnitellessa. Matkailijoiden vuosittaista määrää on myös rajattu, jotta saaren luonto säilyisi koskemattomana.

Meistä on hassua olla saarella uskomattomien maisemien ympäröimänä ilman, että olemme tropiikissa. Suurin osa viimeaikojen reissuista, saarielämästä puhumattakaan, on sijoittunut lähemmäs päiväntasaajaa. Täällä pistimme merkille kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä, että pelkkä lämpö tai hyvä sää eivät ole meille riittävä motivaatio matkustaa. Mieli kaipaa rauhoittumista, luonnonläheisyyttä ja uusia kokemuksia. Kaunista kotioloista poikkeavaa luontoa katselee mielellään, eikä tähän välttämättä vaadita palmuja ja hiekkarantoja. Pitkän Kaakkois-Aasiassa oleskelun jälkeen kaipasimme vaihtelua sekä Suomen ilmastoon että aiempien matkojen hiostavaan kuumuuteen. Azoreilla vaihtelua toden teolla riittää, sillä kaupassa myytävien t-paitojen tekstit eivät valehtele. Niiden rintamuksessa komeilee teksti ”Azorit. Neljä vuoden aikaa yhdessä päivässä”.

Välilaskumme aikaan Lissabonissa oli +27 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Myöhemmin yöllä saapuessamme Azoreille etsimme kentältä taksia ja hytisimme kalseassa +11 asteen sadekelissä. Jokainen päivä hetken aikaa on saanut nauttia t-paitakeleistä ja parin minuutin päästä on täytynyt kiskoa ylle Haltin villatakkia pysyäkseen lämpimänä. Aamulla havahduin ennen herätyskellon soittoa sateen ropinaan, nyt kirjoitan tätä tekstiä kattoterassillamme auringonpaisteesta nauttien. Paikallinen nainen kommentoi sääpäivittelyjäni tänään toteamalla, että São Miguel on kuin pilvitehdas.

Luonnon ollessa näin iso osa paikallisten elämää ja turismia, ovat saaren mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä ja elämyksistä kaikki jollain tapaa kytköksissä eläimiin ja mahtaviin maisemiin. Azorit valikoitui meidänkin matkakohteeksemme samaisista syistä - saaria ympäröivällä Atlantin valtamerellä elää monia valaslajeja ja vielä useampi ohittaa saariryhmän jokavuotisilla muuttoreiteillään valtamerten halki. Vulkaaninen maaperä on luonut saarelle upeita kraaterijärviä ja mahdollistanut niin vehreän kasvuston, että surkeimpiakin valokuvia katsellessa sitä luulisi jonkun leikkineen kuvankäsittelyohjelmalla ja vääntäneen värikylläisyyden täysille. Tunnelma São Miguelilla tutkimusmatkaillessa on rauhallinen ja täällä tuntee olevansa maaseudun rauhassa jopa keskellä Ponta Delgadan kaupungin mukulakivikatuja.

  The Azores are everything we thought they would be – an island filled with green, lush but also harsh landscape. Volcanic stones, strong wind and big waves. There are cows everywhere and the view of steep meadows and hills are neverending. With the breathtaking nature, it’s no wonder the most interesting sights and activities have something to do with wildlife and scenic views.

For us, the everchanging weather is refreshing. The Azores are something different than Finland, and luckily something else than South East Asia, where we have spent the most time whenever we have been traveling. We are delighted to notice, that it’s not the heat and tropical sunshine we love, but the variety in nature and wildlife and the island life itself – no matter what’s the weather. Another good thing about São Miguel island is that at least in low-season, the amount of tourists is far from overwhelming. We feel like we already have had a glimpse of the local life, and this place feels really original and unique.

It’s only been four days since we arrived, and we’ve already seen so much what São Miguel has to offer. Based on our plans for the rest of the week, I can only tell it’s getting even better.

[menossa-blog]

Seuraavia reissusuunnitelmia / Upcoming travels

14.10.2016

Seuraavana vuorossa olevaan matkaan voisi tiivistää oman identiteettinsä: 

Hetken mielijohteesta keikkareissulle Berliiniin.

Nyt ajatukseen tartuttiin tosin Artun musiikilliset haaveet mielessä, sillä jostain syystä Being As An Ocean ei aktiivisesti vieraile Kuopion Henry’s Pubissa. Meri harvoin sanoo ei Berliinille tai keikoille, joten edullisten lentojen ostoa ei tarvinnut takaraivossa järjettömän kauaa pyöritellä.

Marraskuussa päästään siis yhdessä yhteen Euroopan mukavimmista kaupungeista kuuntelemaan huikeeta musiikkia, moikkaamaan ystävää ja fiilistelemään joulumarkkinapöhinän alkua. Kumpikin meistä on asunut aiempien opintojen aikaan kaupungissa reilun kuukauden pätkät ja lisäksi pyörinyt Berliinin kaduilla useita kertoja yhdessä ja erikseen lomaillessa. Tutut kadut ja kaupunginosat kiehtovat yhä edelleen ja nostalgiapärinät takaavat sen, että kymmenes visiitti Saksan pääkaupunkiin tuskin on yhtään kehnompi kuin edelliset yhdeksän.

Täytyy pitää blogi ajan tasalla ja palailla paljastamaan loputkin yllätykset - Berliini ei nimittäin ollut tämän syystalven ainoa hieman arvaamatta suunnitelmiin saapunut matkakohde.

If you want to describe Meri’s interests and hobbies with one sentence, it would be the following.

“I just kind of randomly booked flights to Berlin because of a concert”

This time though, the one who was really desperate to travel to see a band, was Arttu. Since Being As An Ocean doesn’t tour anywhere near Helsinki, not to mention our home town, he thought about traveling to Berlin because of a concert. And has there ever been a case, when someone asked if Meri wanted to travel to Germany because of a concert, and she said no? Nope, there was not.

We both have spent time in Berlin quite a lot. Both of us lived there for five weeks when we were studying, and after that, we have spent several holidays in one of the finest cities of Europe. Now we get another chance to visit a friend, enjoy the beginning of the Christmas Market season and of course, to enjoy live music. Win win!

Travel-wise, going to Berlin wasn’t the only happy surprise this autumn, but that’s another story for later.

Enjoy the weekend!

[menossa-blog]

Päiväkirjaotteita reissunpäältä / Parts of our travel journal

22.03.2016

Kinpun basecamp, Myanmar

On niin kuuma, että tultiin saunaa muistuttavasta huoneestamme alas ravintolaan. Tuuletin huutaa täysillä, kurkusta on kaadettava alas viileää juotavaa ja kumpikin nojaa otsalla kylmään limutölkkiin. Nukkuminen yli neljäkymmentäasteisessa huoneessa tuntuu mahdottomalta ajatukselta, sillä rikkinäinen tuuletin hönkii päälle lämmintä huoneilmaa ainoastaan suuremmalla voimalla. +38 asteen ulkolämpötila vie voimat ja huominen 11 kilometrin ylämäkitrekkaus saa melkein voimaan pahoin. Aurinko on jo laskenut mutta vielä puoli seitsemältä illalla ilma on niin kuumaa, että suihkunraikas iho aloittaa hikoilun heti uudelleen vaikka sängyssä makaisi liikkumatta.

You know it’s hot, when you buy lemonade only to cool down by pressing the ice cold can to your forehead. It’s +38 degrees Celsius also in the late evening, and tomorrow we are supposed to trek 11 kilometers uphill during the hottest time of the day. Even thinking about it makes me feel a bit sick. The fan in the room makes no difference, when the room temperature is over 40 degrees Celsius inside the dusty 10 square meters we paid a fortune for.

Note-to-self: don’t ever complain about low temperatures in Finland.