#uutisvuoto

[kokkolankovakorkeakoulu-blog]

Sillon spekuloi ku tapahtuu! 

[riddlerawr]

Uutisvuoto, 3.10.2015

[soapbubblewrap]

ihana mite kaikki vaa avoimesti vittuilee sisäministerillemme Uutisvuodossa :DDDD

[ruttotohtori]

Uutisvuodosta on tullu Stubb Show

[jethroq]

Jari Tervo: Hehän ovat aivan oikeassa. Miten Suomi voi väittää olevansa pohjoimainen demokratia, ellei täällä kaikki rasistit saa samanlaista rahoitusta.

Paleface: Vaadimme siis suurten puolueiden rasisteille yhtä suurta rahoitusta kuin pienten puolueiden rasisteille.

[ajatustenmeri]

[dantet]

Otetaanpa tämä esiin näin Päivi Räsäsen juttujen ja ihmisten reaktioiden kunniaksi.

[foodforthoughtmobsters]

Keksi parempaa tekemistä!

Viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että töissä on kivaa. Tämä on yleisesti hyvin harvinaista. Tunne on hieman samanlainen kuin viimeksi joskus peruskoulussa: kouluun (/töihin) mennään tapaamaan kavereita, heittämään läppää, viettämään ruokatunteja – ja siinä sivussa tekemään asialliset hommat aivan riittävän kunnollisesti.

Tunteen taustalla saattaa olla se, että olen ollut samassa työpaikassa jo reilut 1,5 vuotta, joten tiedän jo kohtuuhyvin, miten hommat hoidetaan. Kun itse työsuoritusta ei tarvitse stressata niin kovin paljon, ehtii ottaa rennommin ja nauttia oheistoiminnasta.

Tilanne on siis erittäin hyvä, enkä missään nimessä halua valittaa...

...mutta...

katsastelen itseäni ja elämääni kriittisesti ja paheksun itseäni: jos töissä on hauskaa ja sunnuntai-iltana oikein odottaa työviikon alkua, tarkoittaako se sitä, ettei ole löytänyt elämäänsä mitään muuta tolkullista tekemistä? Tai siis – onhan se nyt vähän huolestuttavaa, jos työstä nauttii?

Silloin kun työ ei ole tuntunut niin mukavalta – viimeksi talvella (tosin se saattaa johtua juuri vuodenajastakin) – olen kyllä yrittänyt kehitellä kaikkea muuta. Aloin stand-up -koomikoksikin: kävin komediakurssin, kirjoitin 5 minuutin setin ja kävin esittämässä sen yleisölle open mic -klubi-illassa. Olin jotenkin ajatellut, että stand-upista voisi tulla arkeni pääsisältö: kävisin päivisin töissä vain "muuten vaan" ja sitten iltaisin naurattaisin ihmisiä komediaklubeilla.

Debyyttiesiintymiseni sujui aivan mukiinmenevästi, mutta ei mitenkään tajunnan räjäyttävästi. Päällimmäiseksi jäi ennemminkin sellainen fiilis, että "Onpahan tämäkin nyt tullut kokeiltua" kuin "Haluan tätä heti lisää X 1000!".

Ehkä odotukseni olivat liian korkealla? Minua ei heti ensimmäisen viisiminuuttiseni jälkeen tultukaan anelemaan Uutisvuodon tai Pasilan käsikirjoittajaksi tai Sami Hedberg ei tullutkaan ilmoittamaan minulle, että voi nyt lopettaa tyhjänpäiväisen mainstream-komediansa, kun marginaalista on löytynyt lajin uusi kuningas.

Joka tapauksessa, kai sitä stand-upiakin pitää vain käydä kokeilemassa vielä uudestaankin. Jo ihan sen takia, etten halua olla ihminen, jonka mielestä töissä käyminen on hauskempaa kuin komiikka.