"Security is just an excuse for the wall"
Meandering mostly in the occupied territories, the Israeli wall threatens centuries-old plantations and irreplaceable cultural heritage of Palestinian villages.
That's what Omar Hajajleh’s house in Al Walaja village is for Israel. He has been offered hundreds of thousands of shekels for it, and as the last offer an open check was brought in front of him.
- But I have not taken even one agora from anybody, nor will I ever sell my house, not for any price, says Hajajleh.
The building itself has no meaning for others than its residents. However, the location of the entire village as an island between Israel and the illegally built Gush Etzion settlement bloc in the West Bank is strategically important.
Hajajleh family’s balcony gives a grandstand view of the conflict: on top of the opposite hill the settlement of Gilo is constantly expanding. Just a stone's throw away on the left one can see the area which belonged to Al Walaja before the occupation started, but has since 1967 been part of Israel’s illegally annexed Jerusalem. To the right on the horizon looms Bethlehem, administered by the Palestinian Authority.
Behind the house the land is bulldozed and levelled. This is where Israel is building the wall, which will surround the entire village and almost isolate Al Walaja from the rest of the West Bank. Hajajlehs are the only residents who will stay on "the wrong side” of the wall.
Meandering by the borders of the settlements
Israel argues that the reason to build the wall is security: the prevention of suicide bombers. Almost half of the construction, started in 2002, is still either under its way or exists only on paper. If the wall is completed according to the current plan, nearly 90 percent of it passes through the West Bank.
In 2004, Hague International Court of Justice issued an advisory opinion that the construction of the wall through the occupied Palestinian territories is not justified by security reasons and is a violation of the international law. According to the statement, Israel should stop the building of the wall in the West Bank as well as dismantle the already erected illegal construction.
- Israel calls it the security fence; many people here speak about the apartheid wall. But by whatever name one calls it, the wall is about stealing our land. Safety is just an excuse, Hajajleh says.
The wall follows the borders of the settlements and winds its way through the occupied territories up to more than 20 kilometers away from the so-called Green Line, which is internationally recognized as the border of the state of Israel.
Peaceful agricultural resistance
After wrapping itself around Al Walaja the wall will continue south, meandering on the edges of the settlements. When reaching Battir, another Palestinian village, the planned route moves along the Green Line for some kilometers.
A large part of Battir’s land remained on the other side of the border when the State of Israel was established at the time of the cease-fire. Already in 1949 the inhabitants of the village signed a unique agreement with Israel: as long as the Jerusalem - Jaffa -railway on the border was left unharmed, villagers could cultivate their land on the Israeli side.
For more than sixty years the contract has allowed both the train and the farmers to move across or on the line in peace.
- In fact the peace in our border has already lasted longer than the occupation. Our resistance has always been and will always be non-violent, agricultural resistance, says Hassan Muamer, Battir resident and researcher.
65-year-old farmer Ibrahim has been cultivating his family fields on the other side of the railway on a daily basis since he was a young boy.
- We grow mint, parsley, beans and zucchini, almost anything and everything that already my father grew on these fields, Ibrahim says.
Ibrahim's plantations are located right next to the border, so the construction of the wall would destroy them completely.
- If our land is taken from us, we are deprived of everything. To cultivate and to live in peace is all I want.
An invaluable cultural heritage in danger
The wall is also threatening Battir’s unique agricultural landscape. The stone-walled terraces of the village have been cultivated and nurtured for centuries. Residents still use parts of a special natural irrigation system, which dates back to Roman times.
- The system is simple, yet so effective and equitable that there has never been any controversy among the residents about the water distribution. The same system has been working for hundreds of years to this very day, explains Muamer, who also works as a civil engineer.
Besides the locals, many Israeli and international environmentalists are taking actions in order to preserve this cultural and natural heritage. Battir’s case is special, because also the Israeli authority responsible for nature conservation is opposing the construction of the wall in this area. The lawsuit is still going on. The army has not been able to convince the Israeli Supreme Court judges that it would be necessary to build the wall in Battir.
- The fate of our village is relevant also globally. The wall would destroy not only the livelihood of the inhabitants but also a priceless cultural heritage of mankind, Muamer says.
For Battir there is still hope, as the court has not made its final decision yet. However, in Al Walaja the construction of the wall is already in its final stages.
Omar Hajajleh sits on his balcony, the one which has more value than money can buy, and blows the smoke of his cigarette towards his illegal neighbors.
- When they could not buy my house, Israel tried to evict me from my home in many ways, including raiding my house every day for months. I was arrested and beaten dozens of times, my wife has been beaten four times, and once the police also broke the leg of my son, Hajajleh says.
- But when they realized that this man is crazy and does not give up, they were forced to change their tactics again.
The solution: a private tunnel that connects the rest of the house to the village. The wall will be built on top the tunnel. Israel paid the bill, approximately 1.3 million dollars. It still does not make a large cut-out for the total budget of the wall, estimated to be already more than a billion dollars.
- The occupier builds his wall at any price, without saving shekels or caring about the law. But we will fight back until the end. Eventually Israel will find that it can’t afford this wall after all, Hajajleh says.
This article was published in Kansan Uutiset 4.10.2013 and the shortened version online.
”Turvallisuus on tekosyy muurille”
Enimmäkseen miehitetyllä maalla mutkitteleva Israelin muuri uhkaa palestiinalaiskylien vuosisataisia viljelyksiä ja korvaamatonta kulttuuriperintöä.
- Mittaamattoman arvokas.
Sitä Al Walajan kylän reunalla asuvan Omar Hajajlehin koti on Israelille. Hänelle on tarjottu talostaan satojatuhansia shekeleitä, ja viimeksi miehen eteen tuotiin avoin shekki.
- Mutta agoraakaan en ole ottanut, enkä koskaan myy kotiani, en mistään hinnasta”, Hajajleh sanoo.
Rakennuksella itsellään ei ole merkitystä muille kuin sen asukkaille. Sen sijaan koko kylän sijainti saarekkeena Israelin ja Länsirannalle laittomasti rakennetun Gush Etzionin siirtokuntablokin välissä on strategisesti tärkeä.
Hajajlehin perheen parveke on aitiopaikka alueen konfliktiin: suoraan vastapäisellä kukkulalla Gilon siirtokunta laajenee jatkuvasti. Kivenheiton päässä vasemmalla näkyy alue, joka ennen miehitystä kuului Al Walajalle, mutta on vuodesta 1967 ollut osa Israelin itseensä laittomasti liittämää Jerusalemia. Oikealla horisontissa siintää palestiinalaisten hallinnoima Betlehem.
Talon takana maa on tyhjäksi raivattua ja tasoitettua. Sinne Israel rakentaa muuria, joka valmistuttuaan kiertää koko Al Walajan ja lähes eristää sen muusta Länsirannasta. Hajajlehit ovat kylän ainoat muurin ”väärälle puolelle” jäävät asukkaat.
Muuri seuraa siirtokuntien rajoja
Israel on perustellut muuriaan turvallisuudella ja itsemurhaiskujen estämisellä. Vuonna 2002 aloitetusta rakennelmasta lähes puolet on kesken tai vasta suunnitteilla. Jos muuri valmistuu nykysuunnitelman mukaiseksi, lähes 90 prosenttia siitä kulkee Länsirannan puolella.
Vuonna 2004 Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi neuvoa-antavan lausunnon, jonka mukaan muurin rakentaminen miehitetylle alueelle ei ole perusteltavissa turvallisuudella ja rikkoo kansainvälistä oikeutta. Lausunnon mukaan Israelin tulisi sekä lopettaa muurin rakentaminen Länsirannalle että purkaa jo pystytetty laiton osuus.
- Israel sanoo sitä turva-aidaksi, monet täällä taas puhuvat apartheid-muurista. Nimestä riippumatta kyse on kuitenkin maamme varastamisesta. Turvallisuus on tekosyy, Hajajleh tuhahtaa.
Muuri seuraa siirtokuntien rajoja ja mutkittelee miehitetyillä alueilla enimmillään yli 20 kilometrin päässä niin kutsutusta vihreästä linjasta, jota kansainvälisesti pidetään Israelin valtion rajaviivana.
Väkivallatonta viljelyvastarintaa
Saarrettuaan Al Walajan muurin on tarkoitus jatkaa etelään siirtokuntien reunoja seuraten. Battir-nimisen palestiinalaiskylän kohdalla reitin on suunniteltu kulkevan jonkin matkaa vihreää linjaa.
Battirin maista suuri osa jäi Israelin valtion perustamisen aikaan aselepolinjan toiselle puolelle. Jo vuonna 1949 kylän asukkaat solmivat Israelin kanssa ainutlaatuisen sopimuksen: kunhan rajalla kulkeva Jerusalemin ja Jaffan välinen rautatie saa olla rauhassa, kylän väki voi viljellä Israelin puolelle jääneitä peltojaan.
Sopimuksen mukaisesti raiteilla on ollut rauha sekä junan että viljelijöiden kulkea jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan.
- Itse asiassa rauha rajallamme on kestänyt jo pidempään kuin miehitys. Vastarintamme on aina ollut ja tulee olemaan väkivallatonta, viljelyvastarintaa, sanoo Hassan Muamer, Battirin asukas ja tutkija.
65-vuotias maanviljelijä Ibrahim on käynyt sukunsa pelloilla pikkupojasta asti lähes päivittäin.
- Maillamme kasvaa minttua, persiljaa, papuja ja kesäkurpitsaa, melkein mitä vaan ja kaikkea sitä, mitä myös isäni näillä pelloilla viljeli, Ibrahim sanoo.
Koska Ibrahimin viljelykset sijaitsevat aivan rajalla, muurin rakentaminen tuhoaisi ne.
- Jos meiltä viedään maamme, meiltä viedään kaikki. Viljellä ja elää rauhassa, muuta en tahdo.
Korvaamaton kulttuuriperintö vaarassa
Muuri uhkaa myös Battirin ainutlaatuista kulttuurimaisemaa. Kylän kivipengerrettyjä peltoja on viljelty ja vaalittu vuosisatojen ajan. Asukkaat käyttävät edelleen osia erityisestä kastelujärjestelmästä, joka on peräisin jo Rooman valtakunnan ajoilta.
- Järjestelmä on yksinkertainen, mutta niin tehokas ja tasa-arvoinen, ettei kylässämme ole koskaan kiistelty veden jakamisesta. Sama systeemi on toiminut satoja vuosia ja toimii tänäkin päivänä, maa- ja vesirakennusinsinöörinä toimiva Muamer selittää.
Paikallisten lisäksi israelilaiset ja kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat ottaneet osaa Battirin perinnemaiseman suojelemiseen. Battirin tapauksesta tekee erityisen myös se, että Israelin luonnonsuojelusta vastaava viranomainen vastustaa muurin rakentamista alueelle. Oikeusjuttu jatkuu edelleen. Armeija ei ole pystynyt vakuuttamaan Israelin korkeimman oikeuden tuomareita siitä, että muurin rakentaminen tähän kohtaan olisi tarpeellista.
- Kylämme kohtalolla on merkitystä myös globaalisti. Muuri tuhoaisi alueen asukkaiden elinkeinon lisäksi koko ihmiskunnalle kuuluvan korvaamattoman kulttuuriperinnön, Muamer sanoo.
Battirilla on vielä toivoa, sillä lopullista päätöstä ei ole tehty. Al Walajassa sen sijaan muurin rakennustyöt alkavat olla loppuvaiheessa.
Omar Hajajleh istuu parvekkeellaan, sillä, jonka arvoa ei voi rahassa mitata, ja puhaltaa tupakastaan savua kohti laittomia naapureitaan.
- Kun ostaminen ei onnistunut, Israel yritti häätää minua kotoani monin keinoin, muun muassa ratsaamalla taloni päivittäin kuukausien ajan. Minut on pidätetty ja hakattu kymmeniä kertoja, vaimoni on pahoinpidelty neljästi, ja kerran poliisit myös mursivat lapseni jalan, Hajajleh kertoo.
- Mutta kun he tajusivat, että tämä mies on hullu eikä anna periksi, he joutuivat taas vaihtamaan taktiikkaansa.
Ratkaisuksi keksittiin yksityinen tunneli, joka yhdistää talon muuhun kylään. Muuri rakennetaan tunnelin päälle. Noin 1,3 miljoonan dollarin laskun maksoi Israel. Muurin kokonaisbudjettiin se ei silti tee suurta lovea, sillä rahaa rakentamiseen on mennyt arvioiden mukaan jo yli miljardi dollaria.
- Miehittäjä rakentaa muurinsa hinnalla millä hyvänsä, shekeleitä säästämättä ja laista piittaamatta. Mutta me panemme hanttiin loppuun asti. Lopulta Israel tulee huomaamaan, ettei sillä sittenkään ole tähän muuriin varaa, Hajajleh sanoo.
Artikkeli ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä 4.10. ja lyhennelmä Verkkolehdessä.
