My first-ever peer-reviewed article is public! Read more about the relationship between the conflict over Catalonia’s independence referendum and collective memory here https://jass.ax/index.php/jass/article/view/76
Rauha ei ole vain sotatilan ja suoran väkivallan puutetta. Minulle se merkitsee myös mahdollisuutta ristiriitoihin, erimielisyyteen ja erilaisuuteen ilman erilaisten väkivaltojen uhkaa. Haluaisin levittää rauhan- ja konfliktintutkimuksen ajattelua kaikkialle, valtavirtaistaa sen käsitteitä ja vakuuttaa siitä, että sen ydin on kaikkien alojen asia. Ajattelin, että tämä voisi lähteä rauhan ja väkivallan määrittelemisestä, Johan Galtungin johdatuksessa.
Galtungille (1969) rauha on kompleksinen, mutta mahdollinen sosiaalinen tavoite tai ideaali, jonka monet, ellei suurin osa, jakaa. Rauha on väkivallan poissaoloa, mutta kattava rauha vaatii laajempaa kuvaa itse väkivallasta: Mitä kapeampi väkivallan määritelmä, sitä kapeampi rauha, johtaen ongelmallisiin ja riittämättömiin yhteiskunnallisiin järjestyksiin, kaukana ideaalista.
Esimerkiksi usein väkivallasta puhuttaessa sana kattaa vain henkilön toiselle henkilölle tietentahtoen suoraan aiheuttaman ruumiillisen toimintakyvyttömyyden tai terveyden menetyksen. Rauha, joka määrittyy tämän väkivallan poissaololla, sisältää kuitenkin pitkän liudan haitallisia tekoja, ihmisten kohtelua ja epäoikeudenmukaisuuksia: liikkumisen rajoituksia, kulttuurista kansanmurhaa, apartheidia/segregaatiota, kolonialismia, rakenteellista syrjintää, huolimattomuudesta ja kunnioituksen puutteesta johtuvaa, tahatonta väkivaltaa, henkistä väkivaltaa, väkivallan uhkaa...
Tällaisen kapeampaa väkivaltaa vastaavan kapeamman rauhan määritelmän voi täyttää esimerkiksi diktatuuri. Se on kuitenkin vaikea mieltää Galtungin hakemaksi ideaaliksi, koska se sortaa ihmisoikeuksia ja on rakenteellisesti väkivaltainen. Lisäksi, ei ole vaikea uskoa, että diktatuuri sisältää alati läsnä olevan fyysisen, suoran ja tahallisen väkivallan uhan, vaikkei suoraa väkivaltaa: sen sortavat olosuhteet ovat otolliset suoran väkivallan puhkeamiselle.
Galtungin mukaan väkivaltaa esiintyy, kun ihmisiin vaikutetaan niin, että heidän ruumiillinen ja henkinen olemassaolonsa jäävät heidän potentiaalisten ruumiillisen ja henkisen olemassaolonsa tason alapuolelle. Toisinsanoen väkivalta aiheuttaa eron sen mitä on ja sen mitä voisi olla välille, niin ruumiillisesti kuin henkisesti: Ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia täyttää tarpeitaan ja toteuttaa itseään.
Väkivallan moninaisuutta Galtung selventää jakamalla väkivaltaa erilaisiin ulottuvuuksiin. Nämä jaot liittyvät siihen, onko väkivalta suoraa vai epäsuoraa, onko se fyysistä vai henkistä, onko kyseessä väkivallan uhka, kuka on kohteena, kuka on tekijänä, onko väkivalta rakenteellista, onko se tarkoituksellista vai tahatonta. Tällaisen laajemman väkivallan määritelmän takia rauhallinen sosiaalinen järjestys ei ole tarkka piste, jota kohti kuljetaan, vaan mahdollisuuksien tila. Havaitaksemme, tunnistaaksemme, sekä saavuttaaksemme rauhan, meidän täytyy tietää väkivallasta. Suosittelenkin käymään tarkemmin läpi Galtungin jaot erilaisista väkivalloista.
Merkittävin jako on suoran/avoimen ja rakenteellisen väkivallan välinen ero. Niin sanottu suora tai avoin väkivalta vahingoittaa tahallisesti ja suoraan toisia, kun taas rakenteellisessa tapauksessa vahinkoa aiheuttavat sosiopoliittiset rakenteet ja päätökset, jotka rajoittavat jonkun pääsyä perustarpeisiin, jotka edistäisivät heidän täyden potentiaalinsa täyttämisen. Rakenteellisen ja suoran väkivallan välillä on syy-seurus-yhteys, jossa rakenteellinen väkivallan ilmeneminen voidaan jäljittää suoraan väkivaltaan, ja päinvastoin. Kulttuurinen väkivalta on näiden kahden väkivallan tyypin kulttuurinen perustelu.
Tästä jaosta johtaa Galtungin kaksi erilaista rauhaa: suoran väkivallan puuttuminen (negatiivinen rauha) ja rakenteellisen väkivallan puuttuminen (positiivinen rauha, sosiaalinen oikeudenmukaisuus). Tulitauko on esimerkki negatiivisesta rauhasta: konflikti vaikuttaa yhä eikä sen piileviä syitä ei ole ratkaistu, vaikuttaen ihmisten hyvinvointiin ja yhteiseloon, mutta ainakaan suoraa väkivaltaa ei ole.
Sanat negatiivinen ja positiivinen eivät arvota näitä kahta rauhan muotoa, vaan toisen määrittelee suoran väkivallan puuttuminen, ja toisen yhteiselon, demokraattisen osallistumisen, yhtenäisten mahdollisuuksien, resurssien jaon, yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden olemassaolo, jota tuetaan rauhantyöllä. Eli negatiivinen viittaa siihen, että rauha on olemassa koska joku asia puuttuu, ja positiivinen siihen, että rauha on olemassa joidenkin asioiden olemassaolon myötä. Galtungin mukaan molempiin väkivaltoihin on puututtava ja rauhoihin tähdättävä, koska rauha, joka keskittyy vain toiseen, on puutteellinen. Ilman negatiivista rauhaa positiivinen rauha ei onnistu - samalla tavalla positiivinen rauha voi ehkäistä negatiivisen rauhan lakkaamista, ja suoran väkivallan puhkeamista.
Galtungin positiivisen ja negatiivisen rauhan käsitteet tarkoittivat minulle eri asioita opintojeni alussa. Nyt, kun olen valmistumisen viime metreillä, ja olen oppinut erilaisista konflikteista ja rauhantöistä, nämä sanat kaikuvat minulle monipuolisemmin erilaisia sävyjä ja toimintaa.
Galtung, Johan. (1969). Violence, Peace, and Peace Research. Journal of Peace Research, Vol. 6, No. 3, pp. 167-191. Sage Publications, Ltd. http://www.jstor.com/stable/422690
Näyttää siltä, että toimettomuus ei sovi mulle. Mulla on projektinälkä. Lisäksi, suostuttelin vuosia sitten Facebookissa jonkun Aune-sukunimisen tyypin luovuttamaan mulle tämän osoitteen. Mulla oli suuria suunnitelmia tämän varalle ja nyt mua hävettää. Ja lisäksi, haluan vahvistuksen sille, olenko salaa surkea vai mieletön, koska tietämättömyys on kamalaa.
Joten ajattelin kirjoittaa, sillä tavalla rauhassa, ja julkaista tiivistelmiä esseistäni, jopa merkintöjä vanhoista päiväkirjoista, kaikenlaista. Koen olevani onnekas, että pääsin opiskelemaan niinkin kiehtovia ja kaikille hyödyllisiä aiheita kuin yhteiskuntatilastotiedettä, (feminististä) kriminologiaa sekä rauhan- ja konfliktintutkimusta. Ehkä minulla olisi annettavaa sillä saralla. Haluan myös kokeilla, miltä tuntuu kirjoittaa mulle tärkeistä ja henkilökohtaisista aiheista: mistä mulla on vähemmän sanottavaa, kuin miltä tuntuu, mistä taas enemmän?
Tykkään tuottaa tavaraa. Kuvia, ääntä, yhdistelmiä, sarjakuvia, animaatioita, lyhyitä tekstejä ja runoja, kirjeitä, muistiinpanoja. Mulla on sellainen olo, etten ole kuitenkaan aivan löytänyt omaa ääntäni. Mulla on valtava tarve sanoa mutta harva alusta ja näyttämö tuntuu turvalliselta tai omalta. Lähinnä pelottaa oma huolimattomuus painavien aiheiden äärellä. Ajattelinkin siis kokeilla tätä.
Eli, KUKA: Aune (she/her)
25-vuotias suomalais-baski maplatuisteri (tilastotiede, rauhan- ja konfliktintutkimus). Reitti tiivistettynä Kajaanista Vetelin kautta Helsinkiin erinäisin poikkeamin. Kiinnostaa: saaret ja saaristot, transformatiivinen oikeus, rakkaudella kasvatettu ja valmistettu ruoka, konfliktien hallinta, kollektiivinen muisti, Wes Anderson -elokuvat, animaatiot sekä sarjakuvakerronta.
ENGLISH: It seems that idleness is not for me. I am hungry for a project. Also, years ago, on Facebook, I persuaded someone (with the last name Aune, I guess?) to give me this address. Back then I had big plans for this page and now I’m just ashamed. And besides, I seek some kind of confirmation as to whether I am secretly bad at this or great because the uncertainty is horrible.
So I thought about writing, in peace, without pressure, and publishing abstracts of my essays, even entries from old diaries, etc. I feel lucky to have been able to study topics as fascinating and useful as social statistics, (feminist) criminology, and peace and conflict studies. Maybe I would have something to give in that area. I also want to try what it feels like to write about topics that are important to me and personal: where do I have less to say than I thought, where more?
I like to produce stuff. Images, sounds, combinations of those, comics, animation, short texts and poems, letters, notes. However, I feel like I haven’t quite found my own voice. I have a huge need to say things but few platforms feel safe or my own. I am mainly worried about my own carelessness and ignorance when dealing with heavy subjects. So I thought I'd try this.
So, WHO: Aune (she/her)
25-year-old Finnish-Basque mable douster (statistics, peace and conflict research). The path in summary from Kajaani via Veteli to Helsinki with various deviations. Interested in islands and archipelagos, transformative justice, food grown and prepared with love, conflict management, collective memory, Wes Anderson movies, animation and comics.
areudirty
andulkaphoto
origamiaround
2087
theartofmadeline