Viime vuoden lokakuussa päätin että 2010 on vihdoin ja viimein "Kutri kunnolliseksi" teemavuosi, jonka aikana opettelen järjestelmällisemmäksi, siistimmäksi ja tehokkaammaksi. Teemavuoden käytännön aloitus viivästyi hieman vauvaväsymyksen vuoksi. Ensimmäisten kuukausien aikana lähinnä luin (silloin kun jaksoin) varsinkin Leo Babautan Zen Habits -blogia, jonka Minimalism rethunk -merkintä kuvaa ajattelumallia, jota kohti huomaan olevani menossa.
Olin vuosina 2006-2007 sekä uudestaan loppukesästä 2008 muutaman kuukauden ajan käytännössä koditon. Kodittomuus tarkoittaa minulle konkreettisimmillaan sitä, ettei minulla ole omaa keittiötä, vaan että asun muiden nurkissa. "Kodittomuuteni" aikana opin olemaan kotonani käytännössä missä vain, tulemaan toimeen hyvin vähällä omaisuudella ja ennen kaikkea päästämään irti omaisuudesta, jota en enää välttämättä tarvinnut tai muuten vain voinut kuljettaa mukanani.
Tämä on aika suuri muutos naiselle, joka esimerkiksi joskus viime vuostuhannella osti itselleen 30 hengen astiaston ja oli ihan varma ettei voisi tuntea oloaan turvalliseksi ilman omaa kiinteistöä...
Vuodet 2006-2008 opettivat minut myös päästämään irti turhista suunnitelmista ja luottamaan intuitiooni.
Viime aikoina olen miettinyt erityisen paljon sitä, millä on minulle oikeastaan väliä. Tässä ovat elämäni tärkeimmät asiat tärkeysjärjestyksessä:
Oma perheeni eli puolisoni ja lapseni ja arjen jakaminen heidän kanssaan.
Lähisukuni eli vanhempani, sisarukseni puolisoineen ja lapsineen ja ajan viettäminen heidän kanssaan.
Läheisimmät ystäväni, jotka on laskettavissa yhden käden sormilla ja yhteydenpito heidän kanssaan.
Hauskat työprojektit kivojen ja lahjakkaiden tyyppien kanssa.
Hyvä terveys ja fyysinen hyvinvointi.
Millään muulla -- mukaanlukien omalla kodilla, tietokoneilla, vauraudella, maineella, kunnialla, siisteydellä, tehokkuudella, ulkonäöllä jne. -- ei ole oikeasti niin kauheasti väliä. Jos niitä saa, niin kivaa, mutta ilman niitäkin elämäni tuntuu täysin elämisen arvoiselta ja mielekkäältä.