#ihmisyys

[nettisivustakatsoja]

Halusin ilmaista runollisesti, miltä media ja some tuntuu musta nykyään, mut tämä oli se, mitä tuli ulos.

[kaktusmehu]

16.

Vituttaa, koska ihminen on kaiken pahan alku ja juuri.

[elamanepataydellisyys-blog]

"Every utopia - let's just stick with the literary ones - faces the same problem: What do you do with the people who don't fit in?" - M. Atwood

Internet, lehdet ja erityisesti blogit ovat täynnä ihmisten täydellisyyskuvauksia. Arkisia ongelmia tuodaan esille, mutta ne romantisoidaan ja silotellaan yleisölle esitettäväksi. Liittyipä tuotettu sisältö perhe-elämään, parisuhteeseen tai työuraan – halutaan kyseisestä elämänpiiristä antaa mahdollisimman ideaalinen kuva. Ongelmat nostetaan esiin vain tavalla, joka nostaa henkilön sosiaalista statusta. Tämä on raskasta niille, jotka eivät jaksa jatkuvasti rakentaa omaa julkisivuaan. Elämä on epätäydellistä. Miksei se saa myös näyttää siltä?

Asun lähiössä puolikkaani kanssa ja opiskelen kirjallisuutta yliopistossa. Pidän kirjoista, elokuvista ja juoksemisesta. Minulla ei ole maalaisjärkeä. En jaksa tehdä kotitöitä. Sählään, vatvon ja panikoin. Blogini idea on yksinkertainen. Kerron arkisista epäonnistumistani sanoin ja kuvin. Käsittelen asioita, jotka ovat tuttuja useimmille meistä. Pyrin madaltamaan ihmisenä olemisen kriteereitä.

En koe epäonnistuvani tavanomaista useammin. En myöskään ole erityisen negatiivinen ihminen. Mielestäni ongelmat ja kriisit pitää kuitenkin elää täysillä, jotta niistä voisi oppia jotakin. Jos jokin asia on perseestä, silloin se todellakin on perseestä. Ei tarvitse jaksaa ja pystyä. Joskus voi romahtaa, mutta eteenpäin on mentävä.

VM

[mielenosoitus]

Ihmisyys ja ihmisen kohtaaminen

Olen viime aikoina pohtinut paljon ihmisyyttä ja ihmisten kohtaamista. Haluan itse oppia lähestymään toista ihmistä niin, että hän kokee minut ystävänä, ei pelottavana tai uteliaana tunkeilijana. Nykypäivänä tuntuu liian usein, että täytyy olla alati varuillaan vieraiden (ja joskus tuttujenkin) ihmisten seurassa. 

Tietenkin tähän tunteeseen vaikuttaa oma masennukseni. Sairauden ollessa pahimmillaan halusin vain käpertyä sänkyyn turvaan. En kunnolla edes tiennyt mitä pelkään. Oli vaan parempi varautua pahimpaan. Suuri syy oli varmasti viimeisin työpaikkani, jouduin siellä kiusaamisen kohteeksi työnantajan toimesta. Tällaisessa tilanteessa huomaa, miten totta on vanha sanonta ”Ihminen on ihmiselle susi.” 

Mielestäni mikään ruumiillinen satuttaminen ei tee niin pahaa kuin henkinen pahoinpitely. Se jättää arvet sisimpään ja niiden paraneminen kestää kauan, ne voivat jäädä pysyviksikin. Lisäksi niitä ei voi toinen ihminen, ystävä tai lääkäri nähdä. Niistä kertominenkin on usein vaikeaa. Ainakin Suomessa on totuttu siihen, että pitää purra hammasta ja kestää. Toinen sanonta sanoo ”Ei haukku haavaa tee.” Tähän on pakko sanoa: KYLLÄ SE TEKEE! 

Puhutaan paljon inhimillisyydestä. Joku tarkoittaa sillä eroa ihmisen ja eläimen välillä, siis ihminen on inhimillinen eli parempi ja viisaampi. Eläin on kuitenkin yleensä luotettava, se ei kiusaa tai pilkkaa. Jos kohtelet sitä hyvin, se on ystäväsi ja uskollinen sellainen! Toki näin on useimpien ihmistenkin kohdalla. Mieleeni tuli kolmas sanonta ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.” Eli jos kohtaat toisen henkilön avoimin mielin luottaen hänen hyväntahtoisuuteensa, saatat saada jopa uuden ystävän. 

Pitkän ja mutkikkaan toipumiseni aikana olen saanut rohkeutta kertoa tunteistani. Olen myös kokenut paljon myötätuntoa ja minua on tuettu kamppailussani. Siksi haluankin kannustaa kaikkia nostamaan päänsä pystyyn, katsomaan rohkeasti kanssakulkijoita silmiin ja luottamaan ihmisiin! Ole avoimesti oma itsesi, se on paras tapa päästä vaikeuksien yli. Helppoa se ei aina ole ja takaiskuja tulee, mutta pikkuhiljaa sisäiset voimavarasi kasvavat ja alat arvostaa itseäsi. Opettele myös ottamaan vastaan kiitoksia, älä vähättele itseäsi jos sinua tai tekojasi kehutaan. 

Ollaan ihmisiä toisillemme, ystävällisyys tekee kaikille hyvän mielen.

Kirsti Hietalahti

[ajassamme-blog]

itsekäs ihminen

Sunnuntain (12.2.) Helsingin Sanomissa Björn Wahlroos väitti, että ihminen tavoittelee omaa etua eli on siis itsekäs. Tämän jälkeen HS:n mielipideosasto, sekä muut foorumit ovat pursunneet kirjoituksia joissa asia kiistetään. Moni kommentoija on tarttunut vähemmän yllättävästi Wahlroosin omaisuuteen, osinkoihin tai Nordean irtisanomisiin, mutta unohtanut mistä itsekkyydessä on kyse. Itsekkyys ei ole pelkästään sitä, että maksimoidaan omaa tuloa tai varallisuutta muiden kustannuksella. Itsekkyyttä on tehdä yhteistyötä olettaen että yhteistyöstä on hyötyä itselle. Itsekkyyttä on maksaa veroja jos uskoo, että näin taataan turvallinen elinympäristö nyt ja tulevaisuudessa. Itsekkyyttä on jopa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen jos siitä tulee itselle hyvämieli. Itsekkyyttä on myös se, että henkilö, jolla olisi kykyä tehdä tuottavaa työtä ja näin auttaa kansantaloutta, päättää ottaa vähän rennommin ja downsiftata. Keskeistä on siis ymmärtää että itsekkyydellä ja ahneudella on ero.  

Itsekkyyttä on myös jättää työtarjous ottamatta, koska tulee toimeen yhteiskunnan vastikkeettomalla tuellakin ja siitä Wahlroos uskoakseni puhuu kun kritisoi työttömyysturvajärjestelmää.

Jos Björn Wahlroos olisi niin huono ihminen kuin monet hänen mielipiteitään halveksivat väittävät ei hän osallistuisi yhteiskunnalliseen keskusteluun vaan naureskelisi rahvaalle varakkaiden kavereidensa kanssa. Hän vain uskoo, että näillä teeseillä Suomi olisi kokonaisuudessaan parempi paikka elää. Itsekäs hän toki on, onhan häneltä tulossa keväällä kirja jossa käsitellään haastattelussakin esiin nostettuja aiheita.