Dubai julkaisi miljoonan dollarin palkinnon parhaalle työntekijöiden oikeuksia edistävälle yritykselle
Ilmoitus tehtiin Taqdeer Award -palkinnon kuudennen kierroksen käynnistämisen yhteydessä torstaina.
Edistääkseen työntekijöiden oikeuksia ja innostaakseen tuottavuutta Dubai lanseerasi torstaina miljoonan dollarin kansainvälisen palkinnon yritykselle, joka saa korkeimman arvosanan yritysten luokittelussa, jolla on parhaat politiikat työntekijöiden oikeuksien edistämiseksi.
Ilmoitus tehtiin…
Moikka taas arvoisa lukijani ja tervetuloa lukaisemaan lyhyt tietoisku siitä, että mistä voit tunnistaa vastuullisen valmistajan esimerkiksi kodin siivoustuotteiden tai kosmetiikkatuotteiden saralla.
Tänä päivänä kuluttajat ovat entistä tietoisempia tuotteiden ympäristövaikutuksista ja entistä tarkempia siitä millä tavoin valmistettuja tuotteita he ostavat ja käyttävät. Tämä on todella hyvä…
Hallitus haluaa sallia suomalaisten osakeomistukset hallintarekisterin kautta. Mikäli laki hyväksytään eduskunnassa, yhä suurempi osa pörssiyhtiöiden omistajista jää salaisuudeksi.
Jyrääminen jatkuu: kansalaisten urkintaa lisätään, vaan ei osakkeenomistajien - heidän salailumahdollisuuksiaan lisätään. Viitaten aamuiseen postaukseen.
Avoin yhteistyö vauhditti maailmanluokan liiketoimintaa ilmailualalle
Murroskohdassa toimiva ilmailuala on turbulentti ja uudistushakuinen. FinnSonic on löytänyt yhdessä Galvatekin kanssa pitkän kehityskaaren jälkeen osuvan ratkaisun ja toimintamallin asiakkaan muuttuviin tarpeisiin.
Matka alan globaaliksi toimijaksi on vaatinut 35 vuoden kehityspolun, jonka alkupäässä oli pieniä toimituksia Suomen Ilmavoimille. Tätä seurasivat lentoyhtiöasiakkaat: ultraäänilaitteiden toimituksia ensin kotimaahan Finnairille ja 90-luvun alussa ulkomaille esimerkiksi Volvo Aerolle, Saabille ja Lufthansalle, kertoo FinnSonic Oy:n vientipäällikkö Olli Arhosuo.
Lentokoneiden moottorihuoltoa tekevien toimijoiden yksikkökoot ovat kasvaneet toimialan keskittymiskehityksen myötä. Keskittymiskehityksen seurauksena, myös huoltoyksiköitä toimittavien suuryritysten, kuten esimerkiksi General Electricin ja Rolls Roycen, rooli korostui entisestään. Manuaalisia vaiheita sisältäneet ja pienille huoltomäärille rakennetut pesuprosessit osoittautuivat tehottomiksi. Samaan aikaan alan kilpailutilanne pesulinjoja toimittavien yritysten välillä oli yhä haastavampaa ja menestyminen oli vaikeampaa. Todettiin, että integroimalla suuret volyymit tehokkaisiin pesu- ja tarkastusvaiheisiin saavutetaan merkittäviä etuja.
"Totesimmeolevamme pelkkien pesulaitteiden ja -linjojen toimittajana ahtaassarakosessa", Arhosuo muistelee kehitysvaiheita. "Olimme suorien lentoyhtiötoimitusten ohella toimittaneet ultraäänilinjoja joihinkin Galvatekin projekteihin ja yhteistyö oli toiminut hyvin. Galvatek on projektitalo ilman omaa valmistusta ja meillä taas pitkä tausta kehittyneiden laitteiden kehittäjänä ja valmistajana. Erikoistuneina toimijoina emme aina päässeet neuvottelupöytään, sillä kokonaistoimittajuus alkoi olla keskittyneille suurtoimijoille yhä tärkeämpää.
Kokonaisratkaisu asiakkaalle yhdessä ja GE:n lisenssitoimittajaksi
Kokonaisratkaisun idea sai vauhtia asiakkaan tarpeesta, kumppaniyritysten avoimesta innovoinnista sekä käytännöllisestä ajattelusta. Huoltohalleihin suunniteltiin yhteinen prosessi laitteineen. Kumpikin yrityksistä hoitaa oman osuutensa, mutta lopullinen ratkaisu ja tarjous tehdään yhdessä. Messuille lähdettiin yhteisellä tuotteella ja referensseillä.
Ensimmäinen tämän konseptin mukainen kokonaistoimitus toteutettiin Emirates Airlinesille vuonna 2013. Tästä on seurannut nopeasti kehittyvää uutta liiketoimintapotentiaalia sekä yritysten tiivistynyt yhteistyö ratkaisujen kehityksessä. Tänään yrityksillä on yhteinen tuotekonsepti CE4MRO, joka tarkoittaa ilmailualan moottorien huoltoon tarkoitettua keskitettyä puhdistus- ja tarkastusratkaisua. Palveluratkaisun avulla asiakas saa nostettua huoltoliiketoimintansa tuottavuutta, turvallisuutta ja ekologisuusastetta fiksulla cleaning shop -kokonaisuudella.
Onnistuneiden toimitusten sekä toimivan konseptin seurauksena, maailman suurin lentokonemoottorien valmistaja General Electric on lisensoinut yritykset toimittajakumppaneiksi. FinnSonic ja Galvatek ovat saaneet lisensoinnilla ikkunan alan globaalin kehityksen seuraamiseen ja projektien ennakointiin.
"GE:llä on maailmanlaajuinen tietämys muuttuvista asiakastarpeista. Olemme mukana ilmailualan kehityksen eturintamassa ja saamme jatkuvasti tietoa siitä, missä mitäkin on tapahtumassa. Aiemmin oli lähes mahdotonta saada selville isojen asiakkaiden aikeita", kertoo Olli Arhosuo.
"On aika mukava tunne, kun voi edellyttää muilta kumppaneilta GE:n salassapitosopimusta, myhäilee Arhosuo." Ilmailuala on lentoyhtiöiden vaikeuksista huolimatta voimakkaassa kasvussa ja tämä yhdessä lisenssisopimuksen kanssa tietää kasvusysäystä liiketoimintaan.
Menetelmävinkki
Vinkkinä avoimet kirjat kumppaniyritysten välillä Open Innovation – idealla, jossa innovaatioprosessi avautuu yhteistyöhön erilaisten tiedon tuottajien kanssa. Yritys hyödyntää yhtä hyvin ulkoista tietoa kuin sen hallussa olevaa tietoa. Kumppanuus on myös keskeinen teknologioiden ja markkinoiden ennakoinnin väline.
FinnSonic Oy yrityksenä
FinnSonic Oy on maailmalaajuistesti toimiva teollisuuden osienpesuratkaisujen, särötarkastuslinjojen ja ultraäänipesulaitteiden, luotettava toimittaja jo noin 30 maassa. FinnSonic on 35 vuoden aikana toimittanut ilmailuteollisuuden osavalmistuksen ja lentokonehuollon tarpeisiin merkittävän määrän pesu- ja säröntarkastusratkaisuja.
Miten kahden lahtelaisen yrityksen, Galvatekin ja FinnSonicin, tie on vienyt lentokoneiden ja lentokonemoottoreiden puhdistusjärjestelmissä General Electricin kumppaniksi? Ja mitä innovatiivista pienien toimijoiden toimintatavassa on verrattuna alan isoihin pelaajiin?
Galvatekin Jarno Virtanen käy läpi ilmailualan yhteistyön alkua: "Molemmat yritykset toimivat erikseen ja osin toisistaan tietämättä. Olimme toimittaneet ilmailualalle projekteja jo 80-luvulla. Ei me oikein itsekään tajuttu, että tämä ilmailu olisi sen kummempaa kuin mikään muukaan.”
”Alussa meillä oli toimituksia vain RollsRoyce – yhteistyön kautta, mutta jossain vaiheessa turkkilaiset löysivät meidät pienen etsinnän jälkeen. Eihän me tietoisesti markkinoitu järjestelmiämme. Aloimme vähän katsoa tätä sitten tarkemmin. Ja ohhoh: Olimme toimittaneet aika paljon ja luvut myös näyttivät hyvältä!”
Galvatek oli aiemmin ostanut FinnSonicilta ultraääniyksiköitä ja yritykset tunsivat toisensa. "Huomasimme toisemme samojen asiakkaiden toimitusten yhteydessä ja heräsimme näkemään yhteiset mahdollisuudet".
Yhdessä kokonaisratkaisu!
Yhteistyö käynnistyi yritysten välillä ripeästi muutamassa vaiheessa. Yritysten johto ja ilmailuasiakkaista vastaavat päättivät tavata. Molemmat kertoivat omista asiakkaistaan ja jälleenmyyjistään. Silmät aukenivat molemmilla ja asiakasrekisterit avattiin puolin ja toisin.
Seuraava vaihe oli yritysten yhteismarkkinoinnin käynnistäminen. "Meillehän tuli hyvä yhteinen referenssikokoelma", kertoo Jarno. "Ensimmäinen yhteinen asiakkaamme oli Hongkongissa ja projektin myötä saimme hyvää kokemusta." Syntyi yhteinen tuote, jossa isot toimijat saavat koko puhdistuslinjaston tuottavuutta lisäävällä ratkaisulla.
Tätä oli edeltänyt merkittävä yhteistyö yhteisen ratkaisun kehittämisessä. Yritysten suunnittelua yhdistettiin korin osalta: "FinnSonic suunnitteli ja me maksettiin siitä", kertoo Virtanen avoimesti. Yritykset kävivät tarkkaan laitelistat läpi. Lopuksi prosessi optimoitiin yhdessä.
Viimeisin vaihe yrityksillä oli General Electricin lisenssitoimittajaksi pääsy ja siihen laitetun panostuksen jakaminen.
Yksinkertaisuus luottamuksen kautta
Yritysten välillä paperit korvaa keskinäinen luottamus, joka testataan jatkuvasti tekemisessä. Yhteiset laskut jaetaan excelillä ilman monimutkaisia prosesseja. "Joskus vain toinen meistä saa kaupan ja seuraavalla kerralla toinen. Jakamalla osaamisen avoimesti keskenämme olemme päässeet pitkälle", vakuuttaa Jarno Virtanen tyytyväisenä.
Menetelmävinkki
Open innovation mielletään useimmiten käyttäjälähtöiseksi innovoinniksi, mutta se toimii myös yritysten välillä. Yrityksen strategiana se on avoin keksintöjen myynti tai jakaminen kehitysprosessin eri vaiheissa. Jakamalla omat tietonsa kumppaniyritykselle voi saavuttaa pikavoittojen sijaan merkittävän kilpailuedun. Menetelmä on tässä tapauksessa yksinkertainen jaettu Excel, jonka kokeilukynnys on hyvin alhaalla.
Galvatek yrityksenä
Galvatek Oy on täysautomatisoitujen pinta- ja vedenkäsittelylaitosten toimittaja, joka toimii kansainvälisillä markkinoilla. Galvatek on jo yli 30 vuoden ajan toimittanut teknisiä ratkaisuja ja projekteja kansainvälisen ilmailuteollisuuden vaativiin tarpeisiin. Kemialliset pintakäsittelylaitokset moottorien valmistukseen ja huoltoprosesseihin ovat jätevesikäsittely- ja kierrätysprosessien ohella yrityksen ydinratkaisuja.
O:n tarina, eli mietteitä siitä miten MOOCista tuli uusi musta
Eipä tarvitse tällä omalla toimintasektorillaan sekaantua kuin mihin tahansa tilaisuuteen, niin heti avaussanoissa viimeistään tempaistaan pöytään MOOC, tuo yliopisto-opetuksen “uusi musta”. MOOChan on siis lyhenne sanoista massive open online course, eli yksinkertaisuudessaan kyse on verkon kautta tarjottavasta avoimesta opetuksesta. Juho Salmi avasi omassa blogauksessaan ansiokkaasti ilmiön taustoja ja kehitystilannetta maailmalla. Tässä kirjoituksessani itse asiassa aion keskittyä enimmin tuohon ensimmäiseen MOOC-OOhon, eli avoimuuteen, koska sen olisi mielestäni ratkettava ensin.
Opetus yliopistossa on jännä ilmiö. Siihen pääsevät osallisiksi onnekkaat, innosta puhkuvat opiskelijat, joista osa on saattanut odottaa mahdollisuuttaan jo useampiakin vuosia. Kun viimein yliopiston ovet avautuvat, saattaa opetus lopulta tuntuakin pieneltä pettymykseltä. Sitäkö akateeminen oppiminen onkin, että tulee paikalle, istuu penkkiin ja yrittää pysyä hereillä niin kauan kun puhuva pää jaksaa puhua ja kello luentominuutteja tikittää? Joskus yliopistossa kuitenkin kuulee kerrottavan mahtavista luennoitsijapersoonista, sellaisista opettajista jotka saavat ison salillisenkin uppoutumaan ja innostumaan siitä mitä kuulee, ja siitä mitä oppii. Olen itsekin kohdannut heitä, ja kokenut parhaimmillaan siis aivan mahtavia luentohetkiä.
Oppimisintoon ja luennoitsijapersooniin perustuu varmasti myös usean puheissamme huippu-sanan kanssa tiiviisti yhdistyvän yliopiston osallisuus MOOCeissa. Harvard, Stanford, MIT, mitä näitä nyt on. Niissäkin huippuluennoitsijat, alansa ammattilaiset, jakavat internetin välityksellä tekemisiään niin, että miljoonat tavalliset tallaajatkin ympäri maailman voivat halutessaan inspiroitua heidän ajatuksistaan. Tässä kohdassa voisi siis hehkuttaa sitä miten mahtavaa on, kun tekniikka vihdoin mahdollistaa tämänkin. Mutta ei, tekniikan sijaan se on se ensimmäinen O, mistä tässä nähdäkseni oikeasti on kyse. Kun opetusta ajattelee avoimesti, yhteisen inspiroitumisen ja jakamisen näkökulmasta suorituksen sijaan, tällaista jakamista tapahtuu. Tekniikan avustuksella tietenkin, mutta vasta sen jälkeen, kun opetuksen ihan omilla aivoillaan ajattelee ulos tunkkaisesta luentosalista. Kun on hoksannut, ettei se oikeasti ole sitä parempaa mitä vähäisemmälle ja rajatummalle joukolle sitä jakaa. Kell’ oppi on, se opin näyttäköön, sanon siis minä.
Palaan niihin innostuneisiin ekavuotisiin vähän laajemmalla kaarella ihan peruskoulun kautta. Kuulemma sen mitä PISA-tuloksissa voitamme tiedollisessa puolessa, häviämme siinä miten lapset viihtyvät ja innostuvat koulussa, kuten CIMOn johtaja Pasi Sahlberg erinomaisessa Opettaja-lehden kolumnissakin muistutteli. Professori Kirsti Lonka taas taannoisessa haastattelussa Savon Sanomissa taas hoksautti, että toisen asteen osalta näyttäisi tutkimusten mukaan siltä, että vain 20 % opiskelijoista innostuu opinnoistaan viikoittain. Viidesosa! Mitähän ihmettä me oikein koulutusjärjestelmässämme teemme, jos oppimisen ilo vain hiipuu ja hiipuu? Eikö ole ihmeellistä, että meillä Suomessa varsin hankalan sisäänpääsyruljanssin jälkeen innostuneista uusista opiskelijoista tulee aika äkkiä Hesarin mielpidepalstan kirjoituksissa vierailevia laiskimuksia, yhteiskunnan etuja väärinkäyttäviä ja mitälie? Kirsti Lonka puhuu merkityksellisyyden ja elämysten tärkeydestä, Pasi Sahlberg peräänkuuluttaa intohimoa. Niistä minäkin haluan puhua ja peräänkuuluttaa. Suomen ylioppilaskuntien liitossa koordinoitavassa Kyky-hankkeessa on asiaan tartuttukin, ja yliopistoihin toivottavasti leviääkin tehokkaasti uusi Innolla opiskelukykyä -materiaali tukemaan opiskelijoiden motivaation ja innostuksen ylläpitämistä ja synnyttämistä. Tiesithän senkin, että opinnoistaan innostunut opiskelija suorittaa noin yhdeksän opintopistettä enemmän opintoja lukukaudessa kuin ei-niin-innostunut kaverinsa? Luulisi kiinnostavan yliopistoja, joiden tavoiteasetannassa siintää saada mahdollisimman monta opiskelijaa suorittamaan vähintään 55 opintopistettä vuodessa, jotta rahakirstussa helisee.
Väitän, ettei opetusta ja oppimista voi saattaa uusille askelmille toisistaan riippumatta. Opettaja tarvitsee opiskelijaa, ja toisinpäin. Kun alansa huipulla oleva professori jakaa itsestään ja osaamisestaan avoimemmin joukolle hänen jalanjälkiinsä hamuavia opiskelijoita, se innostaa molempia. Kun opiskelija opintopisteen suorittamisen sijaan opettajan tukemana ja inspiroimana oikeasti oppii jotain, se innostaa molempia. Jotta tämä perustavanlaatuinen fantasia olisi jatkossa useammin tosiasia, ei meidän sentään tarvitse heti huomenna kaataa yliopistojen seiniä taikka siirtää toimintaa viikossa nettipiuhojen varaan. Se mitä meidän kuitenkin pitää tehdä, on kääntää isoa pyörää suhtautumisessamme tilanteeseen, jossa opettajan opetusteot ja opiskelijan opiskeluteot kohtaavat, ja tuloksena voi parhaassa tapauksessa syntyä oppimista.
Emerituskansleri Kari Raivio naputteli MOOCeista Suomen Toivo -ajatuspaja 2013:n julkaisussa. Artikkelissaan hän nosti sinänsä ansiokkaasti esille kriittisiä huomioita MOOC-maailmasta: vain harva suorittaa lopullisen kurssin, vilppiä on vaikea havaita ja opiskelijan arviointia on vaikeaa tehdä, kun massat liian suuria ja niin edelleen. Kirjoitus kertoo minusta paljon siitä miten meillä edelleen opetus usein nähdään: sen on johdettava arvioitavissa olevaan opiskelijan suoritukseen. Ajatuksellisesti kiinnostavaa ei siis tunnu olevan se, että joku osallistuisi verkon kautta saatavilla olevaan avoimeen opetukseen ihan vain siksi että haluaisi oppia jotain uutta tai muuten vaan laventaa näkemyksiänsä tai että hän olisi ihan vain yksinkertaisesti utelias jonkun toisen ihmisen asiantuntimusaluetta kohtaan. Kaikkein hämmentävintähän on se, että joku voisi haluta seurata opetusta, joka ei vaikkapa ollenkaan liity omaan alaan, jopa ilman että siitä saa suoritusmerkinnän! Edelleen, verkkopohjaisessa opetuksessa, kutsuu sitä sitten millä nimellä tahansa, on varmasti ratkottavia haasteita esimerkiksi vuorovaikutuksen suhteen (ja tähän palattaneen vielä monta kertaa), mutta väitänpä kyllä, että ihan perimmäiseltä ajatusmaailmaltaan samat vuorovaikutuksen haasteet koskettavat myös sitä perinteisempää luokkahuoneopetusta.
Jotta vastakkainasettelun aika ei tosiaan olisi ohi, väännän vielä ikävää rautalankaa: jos nykysysteemissä lähinnä keskitymme opetustuntien ja opintopisteiden laskemiseen, olemmeko oikeasti tehneet kaikkemme kyseenalaistaaksemme tapamme toimia?
Jos olen mielestäsi väärässä, liioittelen, kärjistän tai kurjistan nykytilannetta liikaa, kerro siitä. Olen korjauksestasi iloinen, ja myönnän mieluusti erheeni. Jos taas tuntuu siltä, että aihettakin oli, kerro siitäkin, ja osallistu talkoisiin. Miksei vaikka nostettaisi yliopisto-opetuksen ja -oppimisen uudelleenpohdinta, avoimuus ja innostaminen lakihinkkauksen, seinien siirtelyn ja ainaisen opintoaikarutinan sijaan keskeisimmäksi yliopistopoliittiseksi rakenneuudistukseksi?
