Yhden neliön keittiö

Yhden neliön keittiössä tehdään ruokaa, joka ei vaadi paljoa tilaa ja josta tulee vain vähän tiskiä. Metri kertaa metrin keittokomerosta reilun puolikkaan haukkaavat tiskipöytä ja kaasuliesi. Ainoa laskutila on suikale tiskipöytää altaan ja lieden välissä. Yhtään pistorasiaa keittiössä ei ole, joten sähköhärveleiden käyttö kiinnostaa vasta pakon edessä.

[nelionkeittio]

Kymmenen askeleen ihana iltapala

Sulata pakastimesta pahaa mutta kallista gluteenitonta leipää.

Levitä pahalle leivälle pestoa.

Maista pestoa, havaitse hometta.

Kaavi pesto leivän päältä. Heitä pesto pois.

Harkitse hetki uuden leipäsiivun sulattamista. Pidä sama leipä.

Ota jääkaapista toinen pesto. Havaitse home jo ennen levittämistä. Heitä pesto pois.

Levitä leivälle peston sijaan salsakastiketta, kokoa päälle mozzarella- ja tomaattiviipaleita.

Totea leivän sulatuksen menneen siinä määrin mönkään, että siihen koppuraan ei joka kohdassa pysty veitsi.

Maistele salsan läpi tunkevaa homeisen peston makua.

Jätä leipä lautasen sivuun, syö tomaatti ja mozzarella.

Käytän itse ja suosittelen.

[nelionkeittio]

Pizzaperjantai ja muita viikonpäiviä

Gluteenittoman pitsan syöminen ulkona ei kannata (tai olen asioinut väärissä paikoissa). Niissä harvoissa paikoissa, joissa se on ylipäätään mahdollista, saat maksaa lisää siitä, että eteesi kannetaan pahanmakuinen, muiden lättyjä pienempi tekele. Paras pysyä kotona.

Ja mikäs kotona ollessa, onhan meillä täällä uuni ja kaikki. Eikä mikä tahansa uuni, vaan juuri pitsanpaistoon soveltuva italialaisvalmisteinen Lofra Mini Maxima -kaasu-uuni! Pitsapohja on niin ohut, että se ei ehdi palaa ennen kuin se on riittävän kypsä, toisin kuin useimmat muut paistettavat asiat.

Luulin kauan, että pitsataikinan tekeminen olisi vaivalloista ja aikaavievää hommaa, mutta kävi ilmi, että olin väärässä. Sain äidiltä helpon ja nopean pitsataikinareseptin, joka toimii niin hyvin myös gluteenittomana, että tuotokset kelpaavat normaaliruokaisillekin.

Reseptin taikinasta tulee yksi kaasu-uunin pikkupellillinen melko paksua pitsaa. Se mahdollisesti riittää myös normaalikokoiselle pellille, jos sen levittää ohuemmaksi.

Helppo ja nopea pitsataikina

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 pussi kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 dl 42-asteista vettä

0,5 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kättä lämpimämpi vesi sekä öljy. 

Taikinaa ei tarvitse kohottaa, vaan sen voi levittää leivinpaperille heti. Jos taikina on tahmeaa, sen saa paineltua littanaksi muovipussin kanssa.

Lisää täytteet ja paista 250 asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes pitsa näyttää valmiilta.

Maukkaat pitsanpäälliset

ylenpalttisesti täytettyyn pieneen pitsaan tai maltilliseen isoon pitsaan.

Jos ostat pussillisen kinkkusuikaleita ja pussillisen mozzarellaraastetta, pitsaa on ehkä tehtävä toinenkin pellillinen, että kaikki kuluu.

1-2 tetraa (35-70 g) tomaattipyreetä

1 valkosipulinkynsi

1 tl oliiviöljyä

0,5 pussillista (noin 150 g) kinkkusuikaletta

1 prk ananaspaloja

1 pieni purkillinen säilykeherkkusieniä

0,5 pakettia aurajuustoa

0,5 pussillista (noin 90 g) mozzarellaraastetta

1 rkl pizzamaustetta

Raasta valkosipulinkynsi hienoksi ja sekoita se pienessä astiassa (esim. lasissa) tomaattipyreen ja oliiviöljyn kanssa. Jos olet laiska tai et pidä valkosipulista, voit jättää tämän välistä.

Levitä tomaattipyree pitsapohjan päälle.

Levitä muut täytteet. Jos ananaspalat ovat kohtuuttoman suuria, halkaise ne. Lisää viimeisenä juusto ja pizzamauste.

Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on hivenen ruskistunut ja pohja vaikuttaa kypsältä.

[nelionkeittio]

Ammuksia kaloripommituksiin

Vanhassa vara parempi. Leivoin viime viikonloppuna kekkereille tarjottavaa reseptillä, jonka olen dokumentoinut syksyllä 2013: puolukkabrowniet. Tällä kertaa muunsin reseptin gluteenittomaksi, mikä olikin helppoa kuin heinänteko. Vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen. Vaihdoksella ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta koostumukseen tai makuun, mikä oli hyvä – molemmat olivat alkuperäisessäkin reseptissä kohdallaan.

Browniet ehtivät vain pikkuisen palaa pohjasta siihen mennessä, kun taikinamassa oli jähmettynyt riittävästi. Soveltuvuus kaasu-uuniin on siis melko hyvä.

Gluteenittomat puolukkabrowniet (noin 30 palaa)

200 g tummaa suklaata

200 g voita

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

3 dl sokeria

1 dl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

4 kananmunaa

200 g puolukoita

Sulata voi kattilassa ja ota kattila pois liedeltä. Paloittele suklaa voisulaan sulamaan.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada voi-suklaa-seos niiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää ne taikinaan.

Vuoraa suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka (20 x 28 cm) leivinpaperilla. Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Ripottele puolukat taikinan pinnalle.

 Paista miedossa lämmössä (sähköuuni 175 astetta) noin 40 minuuttia tai kunnes leipomus on saavuttanut ainakin melko kiinteän hahmon – brownie saa jäädä hiukan taikinaiseksi.

Anna jäähtyä, leikkaa paloiksi ja tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa. Browniet näyttävät myös melko sieviltä pulla- tai muffinssivuoassa tarjottuna, ja siten niitä voi tarjota likaamatta lautasia. 

[nelionkeittio]

“Keksi” ystävälle. Tai “ystävälle”.

Hyvää ystävänpäivää! Kas tässäpä leivonnainen, jota kannattaa tarjota hyville vanhoille ystäville – koska näillä ei kyllä uusiakaan saa. 

Näissä kaura-banaanikekseissä (-kikkareissa?) yhdistyvät viehättävällä tavalla sahanpurumöykyn estetiikka ja aamupuuron maku. Tätä kokonaisuutta ei pelasta edes keskivertoa koreampi astia.

Resepti oli niin helppo, että se oli vaikea uskoa todeksi: pelkkää banaania ja kaurahiutaleita. Ja niistä piti siis muodostua keksejä. Nämä eivät ole keksejä,  eivät millään. Ehkä näistä olisi tullut keksejä, jos mukaan olisi myllännyt kunnon köntän voita. Kaasu-uunia ei paistaminen juuri kiinnostanut, vaan se sammui kesken leikin – tuskin sekään myönteisesti vaikutti lopputulokseen. Ehkä ensi kerralla paremmin.

Kiitämme: Sopii vegaaneille, maitoallergisille, gluteenittomille, muna-allergisille, melkein kaikille. Lisäksi terveellinen.

Moitimme: Ei näytä eikä maistu keksiltä. Epäilyttävä ulkomuoto ja arveluttava maku. 

Kaura-banaanikikkareet

1 banaani

1 dl kaurahiutaleita

Muussaa banaanit ja sekoita aineet keskenään.

Tee taikinasta nokareita leivinpaperin päälle pellille.

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

[nelionkeittio]

Laskiaispullaa!

Syödäkseen gluteenittomasti ihmisen on oltava kamalan ahkera. Ei voi vaan mennä kauppaan ja ostaa valmista laskiaispullaa. Eikä voi edes ostaa valmista peruspullaa, jonka itse täyttäisi laskiaispullaksi. Pakastimen paistovalmiit gluteenittomat leivonnaiset ovat lähikaupoissani korvapuusteja, muffinnsseja ja tuulihattuja – eipä mistään niistä kovin uskottavaa laskiaispullaa saisi. En ole vielä riittävän rohkea tai epätoivoinen leipoakseni gluteenittomia pullia alusta asti itse. Harkitsin jo ostaa sämpylöitä, jotka täyttäisin kermalla ja mantelimassalla, mutta onnekkaasti silmiini osui pakastealtaasta Pirkan gluteeniton pullataikina.

Hyvää kamaa, täytyy sanoa. Leipoutui mukavasti ja jopa kohosi! Tavallisessa uunissa lopputulos olisi varmasti ollut erinomainen. Kaasu-uunissa kävi niin kuin pullille aina, pohja alkoi käydä liian tummaksi jo ennen kuin pulla oli ehtinyt ruskistua päältä. Sisus jäi hivenen taikinaiseksi, mutta eipä ainakaan kuivunut ennenaikaisesti. Lievästä raakuudesta huolimatta pullista tuli kuohkeita ja pehmeitä.

Maku on uskottavan pullamainen, kunhan oikean vehnäpullan syömisestä on riittävän pitkä aika. Mausteet ovat kohdallaan ja makeus piilottaa korvikeaineiden, kuten riisijauhon, makua. Gluteenittomuus on kestävyysurheilua – se käy sitä helpommaksi ja mukavammaksi, mitä kauemmin sitä harjoittelee. Tämäkin tuote on oikein mainio, jos ei liian hyvin muista, miltä pullan kuuluisi maistua.

[nelionkeittio]

Neliön keittiö nousee tuhkasta

Pikku hetken, olisiko pari, kolme vuotta, on ollut hiljaisempaa tässä blogissa. Tässä pikku loukossa on nimittäin tehty hirvittävän mielenkiinnotonta ruokaa, ja ennen kaikkea kirjoittaja on ollut laiska.

Mutta nyt! 

On aika nousta (kaasu-uunin leivonnaisiin polttamasta) tuhkasta. Uudistuneena.

Älkää, rakkaat lukijat, kuitenkaan peljästykö, että keittiö olisi uudistunut. Ei huolta! Se ei ole yhtään sen suurempi tai paremmin varusteltu kuin ennenkään, paitsi että paistokasari on uusi (ja niin iso, ettei se mahdu keittiön kaappiin, hups oho).

Painopiste on edelleen matalan profiiliin helpoissa ja halvoissa ruuissa, jotka silloin tällöin menevät mönkään. Uutta on se, että tästä lähin neliön keittiössä kokkaillaan gluteenittomasti!

Uuden alun kunniaksi herkullinen resepti, jolla voi säästää omaisuuksia, kun voi jättää hyytävän hintaiset korvikenäkkileivät kauppaan:

Gluteeniton siemennäkkileipä

1 normaali pellillinen, kaksi pellillistä pieneen kaasu-uuniin

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl pellavansiemenrouhetta

0,5 dl kurpitsansiemeniä

1 tl suolaa

2 dl kuumaa vettä

0,5 dl oliiviöljyä

Laita vesi kiehumaan ja uuni kuumenemaan 150-180 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Kaada sekaan kuuma vesi ja oliiviöljy. Sekoita.

Painele ohueksi levyksi leivinpaperille. Tee veitsellä urat niin, että näkkileipä menee nätisti palasiksi kypsänä.

Paista noin 45-60 minuuttia tai kunnes vaikuttaa näkkileipämäiseltä.

Anna jäähtyä ilmavasti, jotta näkkileivästä tulee rapeaa.

[nelionkeittio]

Makaronit laatikossa

Neliön keittiössä elellään pääsiäiseen asti ilman punaista lihaa. Kuvan herkullinen (ja kuvauksellinen) kotiruoka onkin tehty lihattomasti. Jauhelihan korvaajana on tuttu, turvallinen ja hinnaltaan mitätön soijarouhe. Sen lisäksi tässä versiossa on herkkusieniä, paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia, mutta voihan sinne sekaan kauhoa oikeastaan mitä vain mitä jääkaapista löytyy. Juuston nimeä tai olemusta ei ole määritetty, oikeastaan mikä tahansa jääkaapin uumenista esiin kaivautuva kuiva känttyrä käy.

Toki nelion keittiössä on ennenkin tehty makaronilaatikkoa, mutta uusi resepti on luonnollisesti parempi. Esimerkiksi soijarouheesta ei tällä kertaa tullut märän pahvin makuista – kehitys kehittyy.

Soijarouhe

1 rkl voita

1 sipuli

1,5 dl soijarouhetta

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

Makaroniseos

1 pss makaronia (400 g)

1 paprika

1 laatikollinen herkkusieniä (200 g)

aurinkokuivattua tomaattia

juustoraastetta

Munamaito

3 munaa

8 dl maitoa

Keitä makaronit.

Pilko sipuli. Sulata voi pannulla, kuullota sipulipalat voissa. Lisää pannulle kuiva soijarouhe ja paahda sitä hetki. Liuota liemikuutio kolmeen desilitraan kuumaa vettä ja lisää vähitellen (tai kerralla, tokkopa sillä on väliä) pannulle ja anna imeytyä.

Pilko paprika ja herkkusienet, sekoita ne keitettyjen makaronien sekaan. Lusikoi mukaan myös aurinkokuivattua tomaattisilppua. Raasta juustoa oman maun mukaan. Ota osa juustoraasteesta erilleen makaronilaatikon pintaa varten, laita loput seokseen. Lisää seokseen turvotettu soijarouhe.

Voitele vuoka tai levitä siihen leivinpaperi. Kaada makaroniseos vuokaan. Riko kananmunat erilliseen astiaan, vatkaa munien rakenne rikki ja lisää maito. Kaada munamaito vuokaan makaroniseoksen päälle. Ripottele juustoraaste koko komeuden päälle. Paista jossain lämpötilassa puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Tarjoile esimerkiksi ketsupin kanssa.

[nelionkeittio]

Se oikea hakaristitorttu

Jos jotain natsiviitteitä haluaa joulutortuista löytää, niin tässähän niitä olisi tarjolla jo melko suorasukaisesti – mainio tilaisuus käydä aatetta vastaan syömällä sen symbolit. Hakaristisyys kylläkin häviää näkysältä, kun tortun taittelee. 

Tähtitorttuun verrattuna hakaristitorttu on lyhytraajaisempi ja tanakampi. Asiaan perehtymättömät saattavat kuvitella, että kyseessä on tähtitorttu, joka jostain syystä vain näyttää hassulta, ja tavallaan sekin on totta. Mittasuhteidensa ansiosta se paistuu yleensä tähtitorttua mehevämmäksi, eivätkä sen kulmat ole paloherkän terävät. 

Tyylikäs (x)

Jännittävä (  )

Helppo (x)

Kannattaa tehdä (x)

Paistuu kauniisti (x)

[nelionkeittio]

Joulukuu! Joulutorttuja!

Kierrätys on kaikin puolin muodikasta – siksi yhden neliön keittiössäkin anetaan hyvän kiertää ja nostetaan vanhat kunnon joulutorttuohjeet uudelleen esille. Saattaapa joukkoon muutama uusikin malli eksyä myöhemmin joulukuun aikana.

Sesongin avaa ajankohtainen hakaristitorttu.

[nelionkeittio]

Vauvanruokaa ja kermaa

Kaipaatko juhliisi kakkua, joka on herkkä ja hempeä? Sellainen on ainakin mango-mascarponekakku, joka maistuu pääasiassa vauvanruualta ja kermalta. Sen maku ei pelästytä ketään, ja saattavatpa monet siitä jopa pitää. Mangosose on ilahduttavan edullista, helppoa käsitellä – sen kun kaataa purkista –  sekä saatavilla varmaan kaikista ruokakaupoista.

En ottanut kakusta kuvaa, joten joudumme tyytymään kuvanmuokkaukseen toisesta kakusta, joka oli eri värinen mutta muuten varsin samankaltainen.

Mango-mascarponekakku

Pohja:

7 digestivekeksiä

75 g voita

Murskaa keksit. Sulata voi. Sekoita. Levitä seos irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. 

Kakku:

4 dl kuohukermaa

2 dl kermaviiliä

1 prk mascarponejuustoa

3 pilttipurkillista mangososetta

1 dl sokeria

5 liivatelehteä

tilkka vettä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon kermaviili, mascarponejuusto ja mangosose.

Kuumenna vesitilkka. Puristele liivatelehdistä liiat vedet pois ja liuota ne vesitilkkaan. Kaada tasaisena nauhana kakkuseokseen, sekoita hyvin. Kaada valmis seos irtopohjavuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään muutamia tunteja.

[nelionkeittio]

Puuropäivä

Elokuinen matka Kööpenhaminaan oli ruokamielessä antoisa. Smørrebrødien lisäksi erinomaisen vaikutelman teki puurobaari Grød, josta sai erilaisia puuroja ja puuron kaltaisia ruokia aamusta iltaan. Grødin inspiroimana päätin itsekin keittää spelttipuuroa, ja yritin sen lisukkeissa jäljitellä siellä syömääni annosta.

Grødissä söin spelttipuuron karviaishillokkeella, lakritsisokerilla ja paahdetuilla manteleilla. Omnom, hyvää oli. Kotiannoksessani oli tyrnihilloa, lakritsipulveria ja saksanpähkinöitä. Yritin ensin paahtaa manteleita, mutta lisäsin sokeria liian kuumalle pannulle ja se paloi. Lisäksi kävi ilmi, että mantelit olivat vanhentuneita – lopputuloksena oli palaneelta sokerilta ja härskiltä rasvalta maistuvat möykyt. Ne eivät päässeet annokseen. Kaapista löytyneitä saksanpähkinöitä en edes yrittänyt paahtaa. Tyrnihillo simuloi karviaishilloa kohtuullisesti ja se sopi yhteen lakritsipulverin kanssa, pähkinät jäivät vähän orvoksi elementiksi. Omasta spelttipuurostani ei tullut ihan yhtä pehmeää, voi olla että olisi pitänyt keittää kauemmin.

Spelttipuuro kahdelle

5 dl kevytmaitoa

2 dl spelttihiutaleita

ripaus suolaa

Kuumenna maito kattilassa kiehuvaksi. Sekoita joukkoon spelttihiutaleet. Keitä kymmenen minuuttia, lisää suola. Anna hautua viisi minuuttia. Syö.

[nelionkeittio]

Sisustus uusiksi

Neliön keittiössä ei aina tehdä kuningatarhilloa, mutta kun tehdään, se pärskäistään pitkin valkoista seinää.

[nelionkeittio]

Peruna ystävän ja vihollisen kanssa

Ah, miten idyllinen kesälautanen! Suloiset varhaisperunat, nippusipulisoosi ja sinappisilliä, nokare voita – mikä edes voisi mennä vikaan?

Neliön keittiössä on perinteisesti epäonnistuttu puolestanne. Tällä kertaa niin kävi sillipurkin valinnassa. Rainbow-sinappisilli on niin töpäkän etikkaista, että sen ostamista en voi suositella kenellekään. Harmillisesti tässäkään tapauksessa Ladan hinnalla ei Mersua saanut. Huomenna aion kokeilla, josko ne sillinkappaleet kastikkeesta huuhdeltuna muuttuisivat syömäkelpoisiksi.

Nippusipulisoosi sentään täytti paikkansa mainiosti perunan kaverina ja  kaunistaa annosta. Helppo, nopea ja herkullinen – käytän itse ja suosittelen!

Nippusipulisoosi (noin neljälle)

4-5 nippusipulia

1 prk raejuustoa

1 prk kermaviiliä

1 rkl tilliä

ripaus suolaa

Viipaloi nippusipulit varsia myöten. Sekoita ainesosat keskenään. Tarjoile uusien perunoiden kanssa. Jos kermaviiliä ei satu olemaan, sen voi korvata esim. turkkilaisella jugurtilla, varmaan myös smetana toimisi.

[nelionkeittio]

Haaskuun hyvä pekoni

Pekonihalloumisalaatista jäi muutama suikale pekonia yli. Pilkoin ne kaalikeittoon jauhelihan joukkoon, mikä oli vakava virhe. Isossa kattilallisessa kaalikeittoa pekonin maku hävisi tyystin! Jopa silloin tällöin lusikkaan osuvat pekoninpalaset ovat menettäneet makunsa. Tämä on järkyttävää. Kaalikeitto maistuu samalta kuin tavallisesti ilman pekoniakin.

Sinänsä nyt on oiva aika tehdä kaalikeittoa, kun kaalit ovat edullisia ja tuoreita. Mutta yltiöpäisyyksiin ei kokeiluissa kannata mennä. Reseptiä mahdollisesti muokkaillessa kannattaa esimerkiksi muistaa, että ainakaan porkkanan raastaminen kaalikeittoon ei varsinaisesti tee siitä kauniimpaa.

Kaalikeiton sijaan syksyinen kuva kuralammikosta. Kyllä te nyt tiedätte, miltä kaalikeitto näyttää. Sakeammalta kuin kuralammikko, ja vihreämmältä myös.

[nelionkeittio]

Rasvaa ja suolaa, omnom. Ja salaattia, se on terveellistä.

Melko miehekkään salaatin saa rakennettua läsäyttämällä perus-vihersalaatin päälle halloumit ja pekonit.

Tuhti ja suonet tukkiva herkkusalaatti on varma onnistuminen, mutta ei sovi laihalle lompakolle. Pekoni nyt on aina hintansa väärtti, mutta halloumi yllättää kalleudellaan kerta toisensa jälkeen. Kolme euroa tai jopa päälle! Luultavasti sekä ruokailijoilla että lompakolla on parempi mieli, jos 250 gramman halloumilla on enemmän kuin kaksi jakajaa. Rahaa säästyy ja ähkyltä välttyy (ehkä).

En ole vielä varma, kannattaako paistaa ensin halloumi vai pekoni. Jos halloumin paistaa ensin, se todennäköisesti takertuu ja karstaantuu pannuun kiinni ja pekonin paistamisesta tulee kurjaa. Jos pekonin paistaa ensin, siitä tulee mukavasti voiteluainetta pannuun halloumeille, mutta herkulliset suikaleet jäähtyvät ennen kuin juusto on lautasella. Vaikea tilanne! Kenties tämä on asia, joka jokaisen yksilön on ratkaistava itse omien prioriteettiensa mukaan.

Edit: Valokuva pekoni-halloumisalaatista oli mystisesti kadonnut, mutta se löytyi. Sen tilalla julkaistu syksyinen valokuva kuralammikosta on nyt siis korvattu pekonihalloumisalaatin kuvalla. Kuvassa salaatti, ei kuralammikko.

[nelionkeittio]

Salaattipohja, jonka päälle sopii melkein mikä vain

Siis melkein. Kuvan palvikinkkusalaatti ei ollut kulinaristinen menestys. Vihersalaatti ja palvikinkku – kivat erikseen, kummalliset yhdessä. Palvisalaattia on vielä ryyditetty cheddarinjämillä, mutta se ei pelastanut kokonaisuutta.

Se yleispätevä vihreän salaatin pohja noin kahdelle syöjälle:

1 pussi/ruukku jääsalaattia

1/2 kurkkua

1 rasia (250g) kirsikkatomaatteja

loraus oliiviöljyä

ehkä vielä ripaus pippuria

Tämän päälle siis sopiii laittaa niin katkarapuja, mozzarellaa, halloumia kuin vaikka mitä muutakin. Maailman tavallisin vihreä salaatti.

Jyrkkä ei palvisalaatille! Syökää se mielummin vaikka sellaisenaan.

[nelionkeittio]

Mitä helpoin jälkiruoka!

Vieraita pitäisi kestitä, mutta leipominen ei kiinnosta? Kaupan pullat masentaa? Sähkövatkain on rikki?

Neliön keittiö esittelee yhden maailman helpoimmista jälkiruuista: kuvan upeassa annoksessa on pari reilua lusikallista turkkilaista jugurttia sekä loraus pakkasesta sulatettua mansikkasörsöä. Eikä tämä herkku vaadi edes sokeria sen enempää kuin on käytetty mansikoiden pakastamiseen. Ja eikö näytäkin aika hienolta?

Kaikenmaailman viini-, drinkki- ja konjakkilasit ovat mahtavia jälkiruokakulhoja. Käytän itse ja suosittelen.

[nelionkeittio]

Tee keittiöstäsi teurastamo – vegaanisesti!

Mitä voi tehdä reilulla parilla kilolla puolisulaa puna- ja mustaherukkaa? No eipä järkevästi paljon mitään. Molemmat herukat ovat niin tuhdin makuisia, että mihinkään niitä ei voi laittaa paljon.

Paitsi mehuun! Kaikeksi onneksi mehua voi tehdä jopa ilman mehumaijoja tai muita erikoislaitteita, ihan tavallisessa kattilassa. Kannattaa kylläkin ottaa reilun kokoinen kattila, ettei ylikiehunutta mehua roisku kaikkialle. Tiedän mistä puhun. Kaikki tuhot eivät kuvassa edes näy. Jos kattila olisi ollut kyllin suuri, sotkua olisi ehkä tullut ainoastaan siivilöintivaiheessa.

Kaiken keittelyn ja siilaamisen tuloksena sekaherukkamehusta tuli laskimoveren näköistä, varsin paksua ja väkevää mehua laimennussuhteella 1:5 tai jotain sinne päin. Erityisesti mehua kiinnosti siivilöintivaiheessa roiskua kaikille pysty- ja vaakasuorile pinnoille. Roiskeita, valumia ja muita väkivaltaisia jälkiä pyyhkiessä tuli mieleen, että ei ole mikään ihme, että TV-sarjojen murhaajilla jää aina jokin fläkki rikospaikkatutkijoiden löydettäväksi

Ohjeet tarjoilee Dansukker. Itse korvasin sokerin hunajalla, jota laitoin noin puolet sokerin määrästä.

Pro tip: Keitä mehua mielummin kylmänä kuin kuumana päivänä. Suuresta määrästä kiehuvaa nestettä saattaa aiheutua asunnon lämpenemistä.